Joulu, joulu, tullut on…

IMG_0671

’Joulu, joulu tullut on, juhla armahainen.’

Yläpuolisen kuvan myötä haluan toivottaa kaikille blogin lukijoille rauhaisaa joulunaikaa. Syksyä on leimannut pimeys, johon joulun valot tuovat onneksi jonkinlaista pirteyttä. Joulun jälkeen elämä jatkuu taas uusin jutuin. Niihin on aika palata sitten, nyt jään joulutauolle. Blogini on ollut olemassa viisi vuotta ja on aika miettiä sen jatkoa. Monesti on käynyt mielessä erottaa kirja-arvioinnit omaksi kokonaisuudekseen ja luonto omakseen. Toisaalta ne tukevat toisiaan. Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan, nyt ja aina. Palaan tähänkin aiheeseen pyhien jälkeen yhteenvedon merkeissä. Nyt kuitenkin: syödään, juodaan ja nautitaan läheistemme seurasta!

Oiken riemullista joulunaikaa ja Onnellista Uutta Vuotta 2016!

Pyhäinpäivä

pyhäinpäivä

’Syksy kääntyy kohti talvea. Vanha kekrijuhla lopettaa sadonkorjuun ja aloittaa talven levon, joka ei suinkaan ennenkään ollut lepoa. Ihmiset asettuivat aloilleen, mutta elettävä oli silloinkin, lämmitettävä tupaa, tehtävä ruokaa, hoidettava eläimet, metsästettävä ja kalastettava. Pimeys rajoitti ulkona olemista, joten enemmän jäi aikaa puhdetöille, tavaroiden korjaamiselle ja uusien valmistamiselle. Tänään kekrijuhla ei enää ole mikään rajapyykki. Se on muutettu ensin pyhäinmiestenpäiväksi, sitten pyhäinpäiväksi ja nyt lanseerataan voimalla kaupallista halloween-päivää suoraan amerikkalaiseen malliin. Perinteet haalistuu, uusia tunkee esiin.

Kun muutama päivä sitten sammalretkellä yritin otsalampun valossa tihrustaa kalliosammalia, tuntui kaukaiselta keväinen kirkkaus. Se on kuitenkin vain muutaman kuukauden päässä. Jotenkin näin pyhäinpäivän aikaan huomaa, kuinka maamme on tässäkin suhteessa rikas; saamme nauttia niin valosta kuin varjostakin. Turhaan valitamme kummastakaan.

Tein taas syksyn kukkakävelyn perinteiseen tapaan. Syyskuun lopulla kukkivia kasveja löytyi pihapiiristä ja lähitien varresta 46 kpl. Kaikki samoja vanhoja lajeja kuin ennenkin. Tänään lajilukumäärä oli pudonnut 17 lajiin. Pakkanen ja pimeys ovat tehneet tehtävänsä. Ihan viimevuotisiin lukuihin en päässyt, mutta lähelle kuitenkin. Syyskuussa on yleensä ollut noin viisikymmentä lajia ja marraskuun alussa puolet siitä. Joulukuun laskenta on sattumanvaraista lumen ja kylmän vuoksi, mutta muistan, kuinka joskus vuosituhannen alussa keräsin itsenäisyyspäivänä näytteeksi kymmenkunta kukkivaa kasvia pihamaalta.

Pyhäinpäivä on juhlapäivä. Muistamme läheisiämme, elämme hiljentyen. Näin ainakin täällä maalla. Hyvää pyhäinpäivää kaikille lukijoille!’

Pääsiäinen

Utö

’Pääsiäisen väri on kananpojan keltainen. Se voisi olla myös narsissinkeltainen tai munankeltainen. Itse näen vielä yhden keltaisen: kulosammalen keltainen. Näihin aikoihin tienreunat värjääntyvät nauhamaisesti oransseiksi juuri tämän sammalen lehtien ja itiöpesäkeperien mukaan. Sammal on yksi yleisimmistä maailmassa, täysin kosmopoliitti eli sen löytää kaikkialta. Se valtaa pioneerikasvin lailla muokattuja alueita eikä siedä toisten kasvien kilpailua. Niinpä sen löytää juuri tien reunapalteista, avoimilta kalloilta, kivien päältä, pihan kiveyksien raoista ja kaikkialta sieltä, missä on avointa kasupaikkaa ja vähän multaa juurille. Sammal sopii hyvin pääsiäiseen paitsi värinsä niin myös kasvunsa vuoksi. Näin pääsiäisen aikaan se tuntuu olevan ainoita kasveja, joka on jo selkeästi aloittanut kasvunsa talven jälkeen. Niinpä tämän pääsiäissammalen myötä toivotan kaikille lukijoille

levollista ja siunattua pääsiäisen aikaa!’

Ystävänpäivä

sydän

’Olen tässä talven aikana opiskellut jäkälien salttua maailmaa. Tämä eliöryhmä on uskomattoman monimuotoinen jopa niin, että sen lajit muodostuvatkin kahdesta eli eliöstä, sienestä ja levästä. Kun niitä sopivasti hämmentää, syntyy jäkälä. Lehtimäiset jäkälät, samoin pensasmaiset ja naavamaisetkin, löytyvät kirjallisuudesta helposti, kiitos upean muutama vuosi sitten Tietofinlandialla palkitun Suomen jäkäläoppaan, mutta rupijäkälät ovat edelleen pullonkaulana ja niihin kuitenkin kuuluu valtaosa tunnetuista jäkälistä. Toivon mukaan pian saamme niiden määritykseen apua. Sitä odotellessa vietetään aikaa ystävien seurassa, nautitaan yhdessä elämästä ja syödään hyvää ruokaa – vaikkapa jäkäläleipää.

Oikein miellyttävää ystävänpäivää kaikille lukijoille!

Kuva on otettu muutama vuosi sitten Utsjoen Paistuntureilla. Kauniit rupijäkälät kirjovat siellä kivipintoja kuviomosaiikin alle. Mitä lie lajeja tuonkin kiven pinnalla kasvaa. Sydän kuitenkin on paikallaan.’

52: joulukuusi

joulu1’Varmaankin vuoden viimeisen viikon kasvin tulee olla meille kaikille tutun joulupuun, joka vuodesta toiseen koristaa juhlaamme kunniapaikalla. Viime helmikuussa esittelin viikon kasvina metsäkuusen. Se useimmin perinteisesti valitaan joulukuuseksi. Yhä yleisemmäksi on tullut myös muovinen kuusi. Isäni kehui muovikuustaan jo 80-luvulla, kuinka helppo ja halpa se oli vuodesta toiseen. Yleinen on myös tuontikuusi, joka useimmiten kuuluu jalokuusten sukuun (Abies). Näitä kuusia viljellään kuusitarhoilla etenkin Tanskassa ja Keski-Euroopassa.

Joulukuusi joulun koristeena juontaa juurensa 1500-luvulta, jolloin se alkoi yleistyä saksalaisissa kodeissa tuomassa kesän tuntua joulujuhlaan. Usein se yhdistetään uskonpuhdistukseen ja Martti Lutheriin, mutta tiettävästi hän ei joulupuuta kotiinsa koskaan hankkinut. Joulu on kristillinen juhla ja joulukuusi sen tunnetuimpia koristeita, jolla on vahva symbolinen arvo. Sen sanotaan kuvaavan jo Vanhassa Testamentissa ennustettua Uutta versoa tai Vesaa, eli Messiasta. Kuusen oksille ripustettavat kynttilät symbolisoivat maailman valoa, tähti latvassa joulun tähteä, joka johdatti Itämaan tietäjiä vastasyntyneen Vapahtajan seimen äärelle ja koristeet ovat heidän tuomiaan lahjoja kaukaisilta mailta. Lahjojen antaminen juontaa myös alkunsa samasta perinteestä.

Kuun alussa kohtasin joulukuusen ulkomailla monenkin hotellin aulassa ja kaupan ikkunassa. Kuusi oli perinteinen pohjoismainen kuusi, vaikkakin muovinen, koristeltu amerikkalaisittain suurin koristein ja valaistu vilkkuvin valoin. Myös katolisissa maissa arvostetaan joulun koristeena luterilaiseksi miellettyä joulukuusta. Erikoista oli kohdata sama näky muutama vuosi sitten omanilaisessa hotellissa. Muslimimaan jokaisessa huoneessa oli tarkkaan nuolella merkitty huoneen seinään rukoussuunta, mutta mitä siellä teki kristillinen joulun symboli. Kuinka joulukuusi liittyy islamiin, se jäi minulle arvoitukseksi. Suomalaisessa kodissa kokoonnutaan tänäkin jouluna kuusen ympärille oli uskonnollinen vakaumus mikä tahansa, tavat seuraavat meitä lapsuudesta ja sen perinteistä. Taitaa olla, että vain Jehovan todistajat eivät juhli joulua eivätkä mukaudu sen perinteisiin.

Tänäkin vuonna hain kuusen omasta metsästä. Jo kesällä katsoin muutaman sopivan ehdokkaan, mutta hakureissulla ei saa päästä liian vähällä. Niinpä vasta pitkän kierroksen jälkeen kaadoin auton vieressä olleen tiheäoksaisen parimetrisen puun, jonka jo kesällä olin valinnut. Lapsuudesta muistan, että kuusen hakuun kului puolet aattopäivästä ja kuusen piti olla mahdollisimman tiheäoksainen ja tasapuolinen. Nykyään laatuvaatimukset ovat helpottuneet. Joka tapauksessa, oli kuusi millainen tahansa, jouluna se on kaunein puu, kaunein kasvi, mitä maa päällään kantaa!

Vuoden ajan olen viikottain kertonut jostain kotimaisesta kasvista. Näihin kaikkiin 52 lajiin voi tutustua kategoriassa Viikon kasvi. Niiden myötä toivotan kaikille lukijoille

Rauhaisaa Joulun aikaa!

Suven juhla

kokko

’Taas on aika suven ja juhlan. Juhannuksena perinteet kaivetaan esiin: taas poltetaan kokkoa, saunotaan, pystytetään koivuja portaanpieleen, tuodaan kesä sisään. Taas kootaan yhdeksän kukkaa tyynyn alle ja toivotaan helliä unia. Taas toivotaan, ettei kesä koskaan lopu. Juhannus on valon juhla niin kuin joulukin, mutta nyt valo on luonnollista, onhan päivä pisimmillään. Ensi viikolla huokaillaan, kun… mutta eipä ajatella sitä vielä.

Meillä kokko sytytetään illan hämärtyessä rantaan ja ainakin nuorimmaiset paistavat makkaransa. Joskus on kierretty pellon laitaa katsellen suven väriloistoa. Tänä vuonna runsaan sateen vuoksi kasvillisuus ryöppyää joka puolelta ja saattaa olla, että pellonpientareet jäävät koluamatta. Onhan sitä kukkaloistoa tienpenkoillakin. Mitkä ovat sinun kolme suosikkikukkasi tänä juhannuksena? Itse mietin niitä tänään kiertäessäni koiran kanssa vakioreittiämme lähimetsässä. Enpä julkaise omaa listaani vielä.’

Lopuksi toivotan kaikille lukijoille oikein mieliinpainuvaa juhannusta!

Juhlapäivänä

rentukka2

’Onko rentukka oikea äitienpäiväkukka? Jos ei, niin mikä se sitten on? Viikon kukkana oli hetki sitten sinivuokko, jota täällä Hämeessä on vanhastaan pidetty sopivana äitienpäiväkimpun kukkana, mutta joka tänäkin vuonna on jo hedelmällä. Kun etsiskelin sopivaa maljakon täytettä, tuli vastaan rentukka, näyttävä ja komea leinikkikasvi. Rentukka kukkii tietenkin eri aikaan eri puolilla maata. Täällä etelässä sen löytää nykyään jo huhtikuun puolella, mutta Lapissa kukinta siirtyy lähelle juhannusta jopa sen yli. Yleisenä havaintona kasvien kukinta-ajoista olen huomannut kukinnan alkamisen ajankohdan varhaistuneen. Olisiko siinä yksi esimerkki ilmaston lämpenemisestä? Tosin havaintoja on vielä kovin lyhyeltä ajalta suurempien johtopäätösten tekoon. Kaikesta huolimatta,

oikein lämmintä äitienpäivää äideille ja muillekin juhlijoille.

Vappu!

vappu’Ilma tuntuu kirpakalta, pohjatuuli puhaltaa. Sima oottaa kylmissään, serpentiinit laatikossa, ilmapallot pomppii. Vapun tunnelma on parhaimmillaan.

Vappuvieraat lähti juuri matkaan. Kohta täyttyy talo iloisesta naurusta ja hauskanpidosta. Sauna lämpiää. Sitten juhlitaan, kevättä. Odotamme, jos vaikka taivaalta tulisi sitä valkeaa, jota niin vähän on viime kuukausina täällä etelässä näkynyt. Se juhlistaisi somasti vihertyvää nurmikkoa. Vappuviuhkani on tänä vuonna kovin pieni, mutta väri sillä on hyvä, suorastaan aatteen väri. Vappua juhliessa voisi miettiä, mikä se oikeastaan, siis tuo minun viuhkani, onkaan. Arvatkaapa! Kaikesta huolimatta

OIKEIN RAILAKASTA VAPPUA LUKIJOILLE!’

 

Vuoden viimeisenä päivänä

hohtosammal

’Tämä on vuoden viimeinen kirjoitus. Aamulla satoi räntää ja maa on nyt valkoinen. Eilen Jyväsjärvi loi jääpeitteensä toisen kerran tänä vuonna. Uusi vuosi alkaa siis vapain aalloin, minkä jotkut ottivat jo iloiten vastaan ja lähtivät soutelemaan. Sataman edustalla uiskentelee yli 200 harmaalokkia, mukana yksi isolokkikin. Jossain vaiheessa haistelin jo kevättä, vaikka talvikaan ei ole vielä tullut.

Kävin eilen vuoden viimeisellä sammalretkellä ja löysin vuoden viimeisen uutuuden, loukkohohtosammalen (Herzogiella striatella). Tämä pieni palmikkosammaliin kuuluva kasvi kasvoi valuvetisellä kalliojyrkänteellä täällä Jyväskylässä. Se on sisämaassa suuri harvinaisuus, enkä sitä ole muuallakaan aikaisemmin nähnyt. Jospa ensi kesänä etsisin sen myös Luopioisista, kun nyt opin sen tuntemaan.

Tällä tavalla hieno vuosi sai arvoisensa päätöksen. Huomenna vuoden vaihduttua voisi lähteä etsimään uusia hienouksia, kun kerran säät näyttävät sallivan. Valoisaa aikaa on vain niin kovin vähän, joten retket on suunniteltava tarkkaan sen mukaan. Tosin hohtosammalenkin löysin otsalampun avulla. Makrokuvaamisesta maastossa ei tahdo tulla mitään, joten yllä oleva kuva onkin otettu lämpimässä ja valoisassa paikassa työpöydän ääressä.

Retkeily kannattaa aina – säistä riippumatta! Näillä eväillä haluan toivottaa kaikille lukijoille 

Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta!