Vuoden viimeisenä päivänä

hohtosammal

’Tämä on vuoden viimeinen kirjoitus. Aamulla satoi räntää ja maa on nyt valkoinen. Eilen Jyväsjärvi loi jääpeitteensä toisen kerran tänä vuonna. Uusi vuosi alkaa siis vapain aalloin, minkä jotkut ottivat jo iloiten vastaan ja lähtivät soutelemaan. Sataman edustalla uiskentelee yli 200 harmaalokkia, mukana yksi isolokkikin. Jossain vaiheessa haistelin jo kevättä, vaikka talvikaan ei ole vielä tullut.

Kävin eilen vuoden viimeisellä sammalretkellä ja löysin vuoden viimeisen uutuuden, loukkohohtosammalen (Herzogiella striatella). Tämä pieni palmikkosammaliin kuuluva kasvi kasvoi valuvetisellä kalliojyrkänteellä täällä Jyväskylässä. Se on sisämaassa suuri harvinaisuus, enkä sitä ole muuallakaan aikaisemmin nähnyt. Jospa ensi kesänä etsisin sen myös Luopioisista, kun nyt opin sen tuntemaan.

Tällä tavalla hieno vuosi sai arvoisensa päätöksen. Huomenna vuoden vaihduttua voisi lähteä etsimään uusia hienouksia, kun kerran säät näyttävät sallivan. Valoisaa aikaa on vain niin kovin vähän, joten retket on suunniteltava tarkkaan sen mukaan. Tosin hohtosammalenkin löysin otsalampun avulla. Makrokuvaamisesta maastossa ei tahdo tulla mitään, joten yllä oleva kuva onkin otettu lämpimässä ja valoisassa paikassa työpöydän ääressä.

Retkeily kannattaa aina – säistä riippumatta! Näillä eväillä haluan toivottaa kaikille lukijoille 

Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta!

Jouluntoivotus!

Joulukoriste2

’Kun maas ei oo hakea ja järvetkin tuskin jäässä, voiko juhlan tuntua tulla? Onneksi laulussa on jatko: –  ja hyvä lämmin hellä, on mieli jokaisen. Tätä laulua olen hyräillyt useasti kesken juhlavalmistelujen. Joulu on kuitenkin yksi vuoden kohokohdista. Silloin pimeys kääntyy valoon, kesä lähenee, saamme hiljentyä työn keskellä. Kun jouluviraat saapuvat, on vähät väliä sillä, miltä ulkona näyttää. Mielen täyttää silloin lämpö ja rauha. Moni vanha asia nousee mieleen vuosien takaa: oman lapsuuden joulujuhla, kuusenhakumatka, joululahjan odotus, joulupäivän unettava raukeus aikaisen kirkossakäynnin jälkeen. Perinteet siirtyvät kauttamme ja uudet syntyvät. Joulu ja sen sanoma on kuitenkin aina sama.’

Rauhaisaa Joulua ja valoisaa Uutta Vuotta kaikille lukijoille!

Ennen juhlaa

Joulukoriste’Ennen juhlaa blogikirjoittelu alkaa hiipua. Monet juhlaan liittyvät valmistelut vievät aikansa. Vaikka valmistautumisen aloittaisi kuinka hyvissä ajoin tahansa, huomaa juhlan lähestyessä, että monet asiat ovat jääneet hoitamatta. Adventin aika on kristillinen paastonaika, joka taas tarkoittaa hiljentymistä, rauhoittumista ja pidättäytymistä. Näinhän ei nykyään adventtiaikaan tapahdu. En koskaan näe niin paljon ihmisiä kaupoissa, autoja liikenteessa tai kiireistä hyörintää kuin näin ennen juhlaa.

Viereisen kuvan valitsin tähän rauhoittamaan mieltä. Juhlaan loppujen lopuksi tarvitaan niin vähän. Tiedän, että tuo on valitettavasti ihan höpöhöpö-puhetta ja itsekin juoksen kaupasta kauppaan, kerään tavaraa ja valmistelen asioita enemmän kuin tarpeeksi, ettei vaan lopu kesken tai ettei kukaan jäisi ilman. Monesti on puhuttu valmiille menosta, matkasta jouluna tai pidättäytymisestä turhasta, mutta joka kerta, kun vieraat ilmoittelevat tulostaan ja juhla on alullaan, huomaa asian muuttuneen entiselleen.

Kauppa odottaa taas kerran kaiken ylittävää myyntiä, kasvua entiseen ja voittojen tuplaantumista. Aikoinaan puhuttiin tosissaan kulutuksen vähentämisestä ja huomattiin sen johtavan lamaan. Kuitenkin tiedetään talouden jatkuvan kasvun olevan mahdottomuus. Ristiriitaa, joka sekin helposti luo ahdistusta juhlaan. Miten tästä kehästä pääsee ulos? Eihän tätä ole tällaiseksi tarkoitettu. Loppujen lopuksi tarvitsemme juhlaan kovin vähän eikä tavaran määrä, ruuan moninaisuus tai koristeiden näyttävyys sitä juhlaa luo.

Vaikka kuinka yrittää itselle vakuuttaa kaikkea tätä, niin huomaa, ettei täällä ole yksin eikä yksin päättämässä juhlimisestakaan. Niinpä juhla luodaan yhdessä perinteiden mukaan ja aikanaan sen seurauksena juhlitaan myös yhdessä kuten ennenkin. Loppujen lopuksi jää vain toivomaan, että se valmistelu ei menisi hukkaan ja että juhlijoilla olisi hyvä lämmin hellä mieli jokaisella.’

Itsenäisyys

talo1

’Olen viime aikoina lukenut monta kirjaa, joissa kuvataan 1900-luvun historiaa. Joistakin olen tehnyt arvionkin tähän blogiin. Varsinkin ensimmäisen maailmansodan aika tuntuu olleen hyvin epävakaata ja kuohuvaa aikaa. Silloin maamme itsenäistyi. Ehkä se oli niissä sekasortoisissa oloissa sille otollinen aika; oli Venäjän vallankumous ja Euroopan hajoittanut suursota mutta myös kyvykkäät, rohkeat päättäjät.

Toisen maailmansodan myllerrykset olivat vähällä kaataa nuoren valtion, mutta kiitos taas päättäväisten ja rohkeiden ihmisten, säilytimme itsenäisyytemme. En mielelläni lue sotakirjoja. Niistä tulee ahdistava ja surullinen ole. Tuntuu kuin ihminen ei osaisi elää sovussa lähimmäistensä kanssa. Tästä huolimatta olen kiitollinen niille, jotka ovat sodasta kirjoittaneet. He ovat antaneet meille sodan ajan jälkeisille ihmisille kuvan sodan mielettömyydestä. Kiitos tietenkin kuuluu myös niille, jotka sodassa olivat. Ilman heitä ja heidän uhrauksiaan maailmamme olisi erilainen, ei varmaankaan niin hyvä kuin se on tällä hetkellä.

Tämän kaiken pidän mielessäni, kun menen huomenna 95-vuotiaan isäni, sotaveteraanin ja -invalidin, kanssa yhteiseen itsenäisyysjuhlaan Hämeenlinnan Ilveskotiin.’

Rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille!

Syyskuun alkaessa

heisi1

’Virallisesti kalenterin mukaan kesä on ohi, mutta ainakin täksi viikoksi on vielä luvattu lämpimiä ja aurinkoisia kelejä. Miksi suremaan kesän loppumista, onhan syksy ihan hyvä vuodenaika väreineen, marjoineen ja hämyisine iltoineen? Itse tuskailen usein näkemisen kanssa, kun yrittää tihrustaa pientä sammalta huonossa valossa jossain kallionkupeessa enkä näe, en millään.

Viime lauantaina Suomen luonnon päivä huipensi komean kesän. Säiden puolesta se oli vaihteleva, niin kuin hyvä onkin. Kesään kertyi kuitenkin ennätysmäärä hellepäiviä. Laskin niitä täällä Etelä-Hämeessäkin olleen kolmen kuukauden aikana 24 kpl. Nyt on syksyn vuoro. Olen ottanut jo varaslähdön ja käynyt muutaman kerran puolukassa. Lapsena syyskuun ensimmäinen päivä oli aina se puolukkapäivä. Silloin mentiin lähisuon laitaan eväiden kanssa koko perhe ja noukittiin talven puolukat talteen. Tänä vuonna marjat kypsyivät etuajassa ja niinpä puolukkaa on saanut noukkia jo parin viikon ajan.

Yläkuvan marjat eivät ole syötäviä. Pistin heisipuun marjatertun päivityksen kuvaksi sen vuoksi, että pidän tuosta lehtopensaasta. Sen marjat ovat lievästi myrkyllisiä, niin kuin useimpien lehtopensaiden marjat, eikä niitä kannata noukkia. Parempiakin on saatavilla. Koiranheiden marjat muistuttavat minua kotimaisen luonnon moni-ilmeisyydestä ja kuitenkin yhtäläisyydestä. Joskus olen ihmetellyt erilaisten marjojen määrää ja samankaltaisuutta. Miksi niin useat marjat ovat punaisia? Miksi lehtojen marjat lähes poikkeuksetta ovat myrkyllisiä? Miksi eläimet eivät saa mahankouristuksia ja sairastu myrkyllisistä marjoista? Paljon on suomalaisessa luonnossa ihmeteltävää. Ei tarvitse ollenkaan lähteä merta edemmäksi kalaan löytääkseen innoittavia kokemuksia. Niitä löytyy ihan kummasti omasta takaakin.

Nyt on aika nauttia syksystä, väreistä, marjoista, kuulakkuudesta ja hiljaisuudesta.’

Suomen luonnon päivä

Haltia

’Ensi lauantaina 31.8. vietetään historian ensimmäistä Suomen luonnon päivää. Jo on aikakin, vaikka toisaalta ainakin minulle jokainen päivä vuodesta on luonnon päivä. Ehkä tällainen selkeä tapahtuman järjestäminen nostaa päivän arvoa ja samalla Suomen luonnon arvoa. Tapahtuman esitteissä kerrotaan, että tuona päivänä voi juhlia kaikkea sitä, mitä luonto edustaa. Silloin voi nauttia luonnosta ja todeta kaikki se hyvä, mitä sieltä saamme.

Suomen luonnon päivänä voimme koota ystävät, perheen tai naapurit ja viedä heidät retkelle luontoon, ehkä sinne mielipaikkaan, johon itsekin aina kaipaa. Siellä sitten voidaan kukin tavallamme sopivasti juhlistaa päivää, tehdä siitä jotain muuta kuin harmaa arkipäivä on. Suomen luonnon päivä on omistettu suomalaiselle luonnolle, sen metsille, rannoille, soille, kulttuurimaisemalle. Siellä on meidän monen henkireikä kiireisen elämän keskellä. Eihän täällä muuten olisi tällaista määrää mökkejä, joihin kaupungin asukkaat pakenevat lomiksi ja viikonlopuiksi.

Tänään meloin Haltianselällä, nautin kauniista päivästä, kuuntelin kuikkien kuoroa ja seurasin nuolihaukan saalistusta lahden päällä. En nähnyt ketään muuta ihmistä. Toivottavasti lauantaina ei ole yhtä tyhjää. Tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio, joka on päivän suojelija, toivoo puheenvuorossaan mahdollisimman monen keksivän itselleen läheisen ja mieluisan tavan juhlistaa Suomen upeaa luontoa. Tälläinen tapa voisi olla vaikkapa melontaretki tai marjastus tai sienestys tai nuotiomakkarat tai olla vain… Tapoja on monia, kunhan vain valitaan ja lähdetään.’

Juhannus – juhlaa!

kurjenmiekka1

’Kerran vuodessa, ainakin, mieli herkistyy ja kohtaa elämän positiivisena ilman ainaista tuskaa sen puolesta, ilman stressiä. Juhannus on vanhastaan ollut suven kohokohta ja on sitä edelleen. Taiat, tuntemukset, ennusteet kuuluvat siihen, niin myös yhdessäolo, leikki ja laulu. Tänä päivänä siihen on tullut myös muunlainen hauskanpito, sana jonka joskus haluaisi pistää lainausmerkkeihin. Tänä vuonna juhannusaatto ja kesäpäivän seisaus sattuvat samaksi päiväksi. Elämme pysähtyneellä hetkellä, nautitaan siitä. Haluan toivottaa kaikille lukijoille kaunista ja aurinkoista juhannusta Eino Leinon ja Kukkian kurjenmiekkojen välityksellä.’ 

Mä metsän polkua kuljen
kesä-illalla aatteissain
ja riemusta rintani paisuu
ja mä laulelen, laulelen vain.

Tuoll´ lehdossa vaaran alla
oli kummia äskettäin,
niin vienoa, ihmeellistä
all´ lehvien vehreäin.

Minä miekkonen vain sen tiedän,
minä vain sekä muuan muu
ja lehdon lempivä kerttu
ja tuoksuva tuomipuu.

Eino Leino

Onnea!

onnea

’ Kevät on lopuillaan, kesä tulossa. On arvion ja juhlan aika. Omalta työuraltani muistan kevään loputtoman kiireen, tuskastumiset ja onnen tunteet. Muistan ne hymyilevät kasvot hyvin menneen vuoden jälkeen, muistan myös ne pälyilevät katseet, huomaako joku, etten onnistunut. Erilaisuutta, mutta toivottavasti yritystä eteenpäin. Nyt eläkkeellä katselee asiaa kauempaa, kun työ on takana ja sen muistot vain muistoja. 

Ylläolevan kuvan avulla haluan onnitella kaikkia huomenna lukukautensa päättäviä, koulunsa lopettavia ja työvuotensa kunnialla loppuun saattavia. Erityiset onnittelut haluan antaa niille parille kymmenelle nuorelle työurani viimeiseltä luokalta, jotka huomenna painavat ylioppilaina päähänsä valkolakin. Se on edelleen kunnianarvoisa suoritus.’

Onnea!

Hyvää pääsiäistä

puu’Tänä keväänä on täällä Etelä-Hämeessä saatu nauttia uskomattoman kauniista säistä jo pitkään ja niin säätietojen mukaan varmaan koko maassa. Auringon paiste tunkee joka paikkaan ja aurinkolasinsa hukanneella on lieviä vaikeuksia tulla toimeen avaralla järvenselällä.

Kävin eilen hiihtämässä Kukkialla kiertäen saaren toisensa jälkeen ja penkoen kallionkyljet mahdollisten uusien sammalien ja jäkälien toivossa. Tokihan lajeja löytyikin, mutta päähuomion vei kuitenkin kaunis sää. Kaupungissa ei pääse nauttimaan näin uskomattomasta puhtaudesta ja runsaan valon määrästä. 

Yläpuolinen kuva on yksi etsintäpaikoistani. Kapeasta kolosta poimin pari kivisammalta (Grimmia sp.) ja harvinaisen nuppihuopasammalen (Aulacomnium androgynum). Jyrkänteen päällä suikersi muutama viimevuotinen silmälläpidettävän kalliokohokin (Silene rupestris) verso. Tervakukan (Lychnis viscaria) lehtiruusukkeita näytti myös talvehtineen kalliohyllyillä. Jäkälistä komeimmat kasvustot muodosti kallion kylkeen NT-laji kuhmujäkälä (Lasallia pustulata), jonka jopa kaksikymmensenttiset repaleiset sekovarret täplittivät somasti kivipintaa. 

kideKomeinta nähtävää olivat kuitenkin kylmän yön jäljiltä koivunoksiin kerääntyneet jääkiteet. Ne kimaltelivat auringonpaisteessa timanttien tapaan. Niitä olisin kuvannut loputtomiin, jos vain olisin osannut. Taustan vaaleus ja kiteen kirkkaus eivät luoneet riittävää kontrastia kuin sattumalta. Yrittänyttä ei laiteta, kuvan sain ja muiston siitä kirkkaudesta, joka retkellä vallitsi.

Kaiken tämän hienouden jälkeen oli majesteettista kuunnella Matteus-passiota ja antaa raukeuden hiipiä jäseniin.’

KIRKASTA JA RAUHALLISTA PÄÄSIÄISTÄ!