Iloinen yllätys

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

’Luopioisten kasvikartoituksen viimeiset ruudut on tarkoitus tehdä tänä kesänä ja saattaa projekti päätökseen siltä osin. Tällä viikolla vihdoin rohkaistuin ja menin Aitoon Halisevanjärvelle. Olen ajatellut, että järvellä tarvitaan vene tai ainakin suosukset kartan mukaan, mutta niin huonosti olen karttaa lukenut, etten tajunnut, ettei suo ole suota kummempi, vaikka sen nimessä onkin sana järvi.

Halisevanjärven länsipää on hyvin vetinen ja siellä kävin jo muutama vuosi sitten, mutta itäpää on hyvinkin kulkukelpoinen ja avoin suo, jossa kasvaa käkkäräistä rämemäntyä, mutta myös mesotrofiaa ilmentäviä koivuja ja pajuja. Ehkä tuon osan suota voisi tyypittää jonkinlaiseksi luhdaksi. Tämän itäpään suosta siis kiersin kartoitusmielessä.

Iloinen yllätys odotti lähes heti, kun avosuolle astui, mättäillä kasvoi laajalti hanhenpajua, sen kapealehtistä muotoa. Sitä aina silloin tällöin kohtaa, mutta nyt mukana oli myös tavallistakin hanhenpajua ja sehän onkin jo harvinaisuus sisämaassa. Muutama metri eteenpäin ja paju muuttui juolukkapajuksi. Se onkin jo sellainen, jota löytyy vain Kurkisuolta eikä sieltäkään kovin laajalti. Hieno löytö siis.

HalisevaParas oli kuitenkin vielä edessäpäin. Kun lähestyin suon itälaitaa, oli pakko huokaista ja hieraista silmiä, saraikosta pisti esiin kämmekän jo ohikukkineita versoja. Nopea tartkistus kertoi, että Luopioisiin oli löytynyt kolmas paikka, missä kasvaa punakämmekkää. Vanhastaan sitä on Kurkisuolla ja on ollut myös Häyläsuolla. Laskin reilun aarin alueelta 50 kukkinutta vartta ja suuren joukon steriilejä versoja sen lisäksi. Kasvit olivat kookkaita ja elinvoimaisia, joskin jostain syystä osa niistä oli taipunut maata vasten. Liekö hirvi tallannut, sillä makuu- ja ruokailujälkiä suolla oli runsaasti. Yhden kookkaan uroksen näinkin raatetta rouskuttamassa. Osa suosta jäi vielä sateen vuoksi katsomatta, joten sinne on vielä palattava. Mitä hienoa löytyykään?

Eniten asiassa minua ihmetytti se, ettei tältä suota oltu ilmoitettu mitään erikoista kasvirekisteriin eli siellä ei oltu käyty. Oliko karttanimi pelottanut muutkin harrastajat karttamaan paikkaa liian vaikeakulkuisena? Kämmekät eivät olleet nimittäin uusia tulokkaita eikä suo näyttänyt muuttuneen lähiaikoina, joten olisin luultavasti voinut nämä valtakunnallisesti uhanalaiset (VU) kasvit löytää jo kymmeniä vuosia sitten. Hienoa, että edes nyt!’

Exotiikkaa

orho’Käväisin taas Virossa muutaman päivän retkellä. Jotenkin Saarenmaasta on tullut vuosien saatossa rentoutumisen paikka. Siellä tuntuu aika pysähtyvän. Ehkä siinä on nostalgiaa siitä, kun ensi kerran siellä piipahdin heti Viron uuden itsenäistymisen jälkeen. Silloin se oli kuin olisi mennyt 50-luvulle. Saarethan olivat suljettuja neuvostoaikana eikä virolaisetkaan aina päässeet sinne. Nyt maisemat ovat paljolti kasvaneet umpeen niin kuin meilläkin, talot kyllä komistuneet ja markkinatalous iskenyt kyntensä sinnekin. Kuitenkin hinta/laatu- suhde saarella on edelleen paikallaan. Kun satasella saa yöpyä neljä yötä hotellitasoisessa majoituksessa ja hyvästä ruoasta ravintolassa maksaa alle 10 €, niin ei voi valittaa. Lisämausteeksi tulee sitten vielä saaren kaunis ja monipuolinen luonto.

Tälläkin kertaa meillä, kuuden miehen porukalla, oli tarkoitus kuvata eksoottisia kasveja, lähinnä orkideoja eli kämmeköitä. Ne olivat suurelta osin parhaassa vedossaan, kukkivat komeasti ja runsaina. Pari vuotta sitten tuli kuvattua jo suuri osa lajeista, mutta tällekin retkelle löytyi vielä uusia hienouksia, kuten yläkuvan kimalaisorho ja viereinen palokämmekkä. Varsinkin tuo orhon kukka on uskomaton. Kasvihan on medetön, joten sen täytyy houkutella jollain muulla tavalla pölyttäjä kukkaansa.Viro, Kärla Tässä tapauksessa se matkii kimalaista nimensä mukaan ja niinpä koiraskimalainen erehtyy partnerista ja tekee kukalle palveluksen. Minusta tuo kukka kyllä muistuttaa enemmän pientä ukkoa, onhan sillä housutkin jalassa mutta myös siivet selässä.

Monen muunkin kämmekän kukka muistuttaa jotain hahmoa, joten siinä ne ovat samanlaisia. Palokämmekkä voisi olla nukke. Nimensä se on saanut siitä, että se muistuttaa entisajan tykin tappuraista sytytyskeppiä, jonka päässä tuli palaa. Ruotsiksi kämmekkä onkin Krutbrännare ihan nimensä mukaan. Upea kasvi sekin.

Tällä kertaa innostuin kuvaamaan myös hyönteisiä. Monet perhoset olivat liian nopeita, kuten kaukaa matkannut ohdakeperhonen, mutta yksi Euroopan pienimmistä päiväperhosista pikkusini (Cupido minimun) suostui kuvattavaksi istuessaan toukka-aikaisen ravintokasvinsa masmalon kukassa. Hieman on senkin siipi rähjääntynyt lentonäytöksissä.pikkusini2 Näitä meillä uhanalaisia (EN) perhosia lenteli kalkkikedoilla yhtenään ja usein niitä näki monta samalla kertaa. Suomessa perhosen voi tavata vain Itä-Suomesta ja sielläkin sitä on tavattu vain muutamalta paikalta. Kooltaan tämä miniperhonen on vain sentin luokkaa.

Kun sää suosii, kiire ei paina ja on mukavaa seuraa, niin mikä on matkatessa tutustumaan lähialueiden hienouksiin. Suosittelen lämpimästi. Siellä pääsee tutustumaan meillä harvinaisina eläviin lajeihin helpommin eikä välttämättä tarvitse matkustaa maailman ääriin.’