Tarkkuus

koiransilmä’Kuinka tarkkaan kasviruutu pitäisi kiertää? Tähän pohdintaan päädyin tänään, kun puita pieniessäni löysin omasta kotiruudustani uuden kasvilajin. Aivan puupinon vieressä kasvoi kanadankoiransilmä (Conyza canadensis). Ensin luulin sitä puutarhassa yleisenä kasvavaksi peltovillakoksi, sitten hakkuilla leviäväksi kalliovillakoksi, lopulta mietin pari vuotta sitten ruudulta löytämääni kallioista, mutta kun mikään näistä ei täsmännyt, päädyin koiransilmään ja sehän se kirjankin mukaan oli.

Laji ei ole uusi Luopioisiin, vaikka omaan ruutuuni onkin. Olen löytänyt tämän tulokaskasvin pari kertaa aikaisemminkin, joten ei se kuitenkaan mikään valtavan yleinen ole. Kasvi on levinnyt tällä vuosituhannella koko ajan pohjoisemmaksi. Esimerkiksi vielä 90-luvulla sitä ei oltu löydetty Keski-Suomesta ollenkaan, nyt ainakin Jyväskylässä se on jo aika tavallinen. Ensimmäinen löytö Luopioisista on vuodelta 2008.

Omasta kotiruudusta on löytynyt noin 400 lajia ja se on huimasti enemmän kuin tavallisesta pari kertaa kolutusta ruudusta, joissa lajimäärä liikkuu kahden ja kolmen sadan välillä. Tämä tietenkin selittyy sillä, että kolmenkymmenen vuoden aikana omaa ruutua on tullut tallattua vähän enemmän kuin muita ja havainnoitua tarkemmin. Lähes joka vuosi ruutuun on löytynyt jokin uusi laji, viime aikoinakin aivan tavallisia lajeja kuten juuri karvaskallioinen pari vuotta sitten. Niinpä se asettuu eri asemaan Luopioisten muihin ruutuihin verrattuna. Luopioisten kasvillisuuden kokonaiskuva on vähitellen hahmottunut kartoituksen päättyessä ja tällaiset poikkeavuudet alkavat mietityttää. Olisiko vielä joitakin ruutuja käytävä huomattavasti tarkemmin läpi?

Tosiasiahan on, että kasvillisuus muuttuu koko ajan. Kun osa ruuduista on tehty kymmeniä vuosia sitten, on niiden kasvillisuuskin ollut silloin eri kuin nyt. Koskaan ei voi päästä valmiiksi ja staattiseen tilaan. Koiransilmän ilmaantuminen hakkuulaanille kertoo muutoksesta. Kukapa olisi uskonut muutama vuosi sitten, että jättipalsamista muodostuu kosteikkoja uhkaava valtakasvi, niin kuin se tällä hetkellä on.Tämä tulokaslaji ei häviä enää helpolla, niin laajalle se on levinnyt. Se asettaa vanhemmat kasvilajimme vaaraan hävitä kokonaan tai ainakin harvinaistua.

Otin koiransilmän mielihyvin vastaan ruudun uutena lajina, mutta aion seurata sen leviämistä, ettei siitä koidu vaaraa muille pihakasveille. Se on niitä kasveja, jotka siementävät runsaasti ja saattavat avarassa pihamaisemassa levitä nopeasti ympäristöön. Liikenteen mukana tullut kulkeutuu sen mukana eteenpäinkin.’

Urakka on ohi – vai onko?

pelto’Kun aikoinaan aloitin Luopioisten pitäjän kasviston tietojen keräämisen 1980-luvulla käyttäen neliökilometrikartoitusta, en voinut kuvitella, että työ venyisi seuraavalle vuosituhannelle jopa vuoteen 2016 saakka. Näin kuitenkin kävi. Viime viikolla tein viimeisen ruudun 455 ruudun määrästä. Syyt näin pitkään ajanjaksoon löytyvät ajanpuutteesta, yksin puurtamisesta ja omista voimavaroista. Olen kuitenkin pyrkinyt tekemään kartoituksen perusteellisesti hätäilemättä.

Tietenkin on selvää, ettei tällaista kartoitusta voi tehdä täydellisesti. Niinpä monia ruutuja olen joutunut täydentämään myöhemmin. Myös kasvilajit ja -paikat ovat kolmenkymmenen vuoden aikana muuttuneet rakentamisen, metsänhoidon ja liikenteen lisääntymisen kautta. Nyt päätökseen saatettu kartoitus on siis pitkälti jo vanhentunut, mutta edelleen suuntaa-antava alueen kasvillisuuden määrän ja laadun suhteen.

Tällä hetkellä Luopioisista löydettyjen kasvilajien määrä on 751 kpl. Näistä noin kolmannes on satunnaiskasveja, joita on tavattu vain kerran tai muutaman kerran. Nopeasti laskien yleisiä ja runsaita lajeja on toinen kolmannes ja kolmas sellaisia, jota tavataan harvinaisina alueelta tai ainoastaan joltain tietyltä elinympäristöltä, kuten suolta. Uhanalaisia (VU) on yhdeksän lajia ja silmälläpidettäviä (NT) 18 kpl. Näitä seuraan jatkossakin.

Tänä kesänä kerätyt tiedot tulevat näkymään kasvisivuilla viiveellä. Lähetän tiedot Helsingin Kasvimuseolle vuoden lopulla ja saan päivitetyt kartat ensi vuoden puolella. Jatkossa otan toki edelleen vastaan uusia kasvitietoja alueelta ja toimitan niitä eteenpäin. Niiden päätyminen lajikarttoihin on kuitenkin epävarmaa, koska se työ ei ole minun vallassani vaan Kasvimuseon tähänastisenkin hyväntekeväisyyden varassa. Kiitos heille siitä! Uusista lajeista teen edelleenkin sivut kasvioon. Eli työ ei suinkaan lopu kartoituksen loppumiseen. Lisäksi kasviossa on laajat osiot sammalille, jäkälille ja mikrosienille. Näiden kartoitus jatkuu edelleen ja näiltäkin alueilta otan vastaan uusia tietoja.

Eli työ on tehty – harrastus jatkuu!

Iloinen yllätys

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

’Luopioisten kasvikartoituksen viimeiset ruudut on tarkoitus tehdä tänä kesänä ja saattaa projekti päätökseen siltä osin. Tällä viikolla vihdoin rohkaistuin ja menin Aitoon Halisevanjärvelle. Olen ajatellut, että järvellä tarvitaan vene tai ainakin suosukset kartan mukaan, mutta niin huonosti olen karttaa lukenut, etten tajunnut, ettei suo ole suota kummempi, vaikka sen nimessä onkin sana järvi.

Halisevanjärven länsipää on hyvin vetinen ja siellä kävin jo muutama vuosi sitten, mutta itäpää on hyvinkin kulkukelpoinen ja avoin suo, jossa kasvaa käkkäräistä rämemäntyä, mutta myös mesotrofiaa ilmentäviä koivuja ja pajuja. Ehkä tuon osan suota voisi tyypittää jonkinlaiseksi luhdaksi. Tämän itäpään suosta siis kiersin kartoitusmielessä.

Iloinen yllätys odotti lähes heti, kun avosuolle astui, mättäillä kasvoi laajalti hanhenpajua, sen kapealehtistä muotoa. Sitä aina silloin tällöin kohtaa, mutta nyt mukana oli myös tavallistakin hanhenpajua ja sehän onkin jo harvinaisuus sisämaassa. Muutama metri eteenpäin ja paju muuttui juolukkapajuksi. Se onkin jo sellainen, jota löytyy vain Kurkisuolta eikä sieltäkään kovin laajalti. Hieno löytö siis.

HalisevaParas oli kuitenkin vielä edessäpäin. Kun lähestyin suon itälaitaa, oli pakko huokaista ja hieraista silmiä, saraikosta pisti esiin kämmekän jo ohikukkineita versoja. Nopea tartkistus kertoi, että Luopioisiin oli löytynyt kolmas paikka, missä kasvaa punakämmekkää. Vanhastaan sitä on Kurkisuolla ja on ollut myös Häyläsuolla. Laskin reilun aarin alueelta 50 kukkinutta vartta ja suuren joukon steriilejä versoja sen lisäksi. Kasvit olivat kookkaita ja elinvoimaisia, joskin jostain syystä osa niistä oli taipunut maata vasten. Liekö hirvi tallannut, sillä makuu- ja ruokailujälkiä suolla oli runsaasti. Yhden kookkaan uroksen näinkin raatetta rouskuttamassa. Osa suosta jäi vielä sateen vuoksi katsomatta, joten sinne on vielä palattava. Mitä hienoa löytyykään?

Eniten asiassa minua ihmetytti se, ettei tältä suota oltu ilmoitettu mitään erikoista kasvirekisteriin eli siellä ei oltu käyty. Oliko karttanimi pelottanut muutkin harrastajat karttamaan paikkaa liian vaikeakulkuisena? Kämmekät eivät olleet nimittäin uusia tulokkaita eikä suo näyttänyt muuttuneen lähiaikoina, joten olisin luultavasti voinut nämä valtakunnallisesti uhanalaiset (VU) kasvit löytää jo kymmeniä vuosia sitten. Hienoa, että edes nyt!’