10 vuotta

Pohjanlumme on Luopioisten (Pälkäneen) vaakunakukka. Kuva on skannattu diasta, joista kasvisivujen ensimmäiset kuvat tehtiin. Nyt ne on pääasiassa korvattu uudemmilla kuvilla.

’Tasan kymmenen vuotta sitten ahersin päivätolkulla tietokoneen kanssa saadakseni aikaan ensimmäisen pitäjäkohtaisen nettikasvion. Luopioistenkasvisto.fi julkaistiin muutama kuukausi tämän jälkeen, mutta työ sen parissa alkoi vuoden vaihteessa. Enpä ollut sellaista työtä kovinkaan paljon tehnyt, joten opeteltavaa oli runsaasti. Sivun rakenne, osioiden suuruus, tekstin koko ja väri, kuvien määrä ja linkitykset, kaikki piti miettiä, jotta sivuista tulisi toimivat ja helpot käyttää.

Olin pitkään tehnyt Atlas-ruutuja Luopioisten pitäjästä, jossa kesät vietin ja ajatuksena oli julkaista kartoituksen tulos myöhemmin pitäjänkasviona. Kun koko ajan kuitenkin tuli uutta tietoa myös jo tehdyistä ruuduista, lähti liikkeelle ajatus tehdä kasvio nettiin. Sehän olisi tätä päivää ja sitä olisi helppo täydentää ja lisätä tarpeen vaatiessa. Toisaalta kokonaisen paperikirjan tekeminen, niinkin pieneltä alueelta kuin Luopioinen on, tuntui turhalta ja liian haastavalta ja olisiko sille edes löytynyt kustantajaa.

Enpä silloin arvannut, millaisesta työstä oli kyse ja kuinka tämä pieni alku paisui vuosien varrella. Nyt kymmenen vuoden kuluttua sivusto käsittää yli 2000 sivua kasvi- ja sienitietoa pitäjän alueelta. Luopioinen on sinä aikana liitetty osaksi Pälkänettä ja vanhat kartat ovat tulleet tarpeellisiksi, kun etsitään entisen pitäjän rajoja. Maisemat ovat muuttuneet, teitä rakennettu pitkin metsiä ja asutus on siirtynyt keskuksiin. Nämä ovat vaikuttaneet lajien määrään ja yleisyyteen hyvinkin paljon.

Kun vuoden 2010 aikana putkilokasvisivut saivat muotonsa ja sisältönsä, alkoi seuraavana vuonna sammalsivujen tekeminen ja sitten jäkäläsivujen. Lopulta vielä vuosikymmenen puolivälissä valmistuivat piensieni- eli mikrosienisivutkin edellisten jatkoksi. Sen jälkeen sivuja on vain lisätty, päivitetty ja korjattu virheitä. Siinäkin on ollut kovasti mietittävää ja naputeltavaa. Tällaiset sivut eivät ole koskaan valmiit. Näin jälkeenpäin olen huomannut, että paperikirjan tekemisellä olisin varmaankin päässyt paljon vähemmällä.

En kuitenkaan ole pelännyt enkä katunut työn määrää. Samalla olen itsekin oppinut kiinnittämään huomiota lajiston muuttumiseen, olen oppinut hakemaan uusia kuvakulmia lajikuviin ja retkeilemään mielenkiintoisiin paikkoihin, joissa aikaisemmin ei ole tullut käytyä. Myös se, että sivustoa on käytetty ja että olen saanut siitä hyvää palautetta, on antanut pontta jatkaa työskentelyä. Eihän tämä sivusto ole mikään hittituote. Päivittäin siellä vierailee kuitenkin muutama sata surfailijaa. Osa viipyy kauemmin ja selaa useammankin sivun samalla kertaa, osa poistuu välittömästi paikalta.

Näin uuden vuosikymmenen alkaessa on paikallaan tietenkin jokavuotinen päivitys, mutta myös pohdinta siitä, miten tätä palvelua voisi kehittää. Tiedän, että suurempi osa kävijöistä liikkuu siellä mobiilin kautta ja kun sivut on tehty aikanaan tietokonetta varten, niin sivuston tulisi seurata aikaansa ja taipua paremmin myös puhelinkäyttöön. Tämä vaatisi kuitenkin sivujen täydellisen remontin eikä minulla ole taitoa eikä aikaa siihen. Niinpä tiedon etsijöiden  pitää edelleenkin vaivautua suurentamaan tekstiä näytöllä ja siirtelemään sitä sorminäppäryyttä käyttäen.

Sivustolle en ole suunnitellut mitään uutta osiota. Yhden miehen projektina tämä on nyt jo siinä ja siinä, että se pysyy hallittavana. Uusia lajeja sinne tulee varmasti edelleenkin ja ehkä kasvisivujen kartatkin vielä päivittyvät vastaamaan tätä päivää. Uusia kirjoja on tulossa, joten niiden mukaan on tarkoitus päivittää myös sivuja, etenkin piensienisivuja, joihin tulee toivottavasti apu uuden kirjan myötä. Edelleenkin toivon, että virheistä ja parannusehdotuksista otetaan minuun yhteyttä. Itse sitten ratkaisen, pystynkö nämä toiveet toteuttamaan.

Tässä samalla toivotan kaikille lukijoille ja sivuston käyttäjille Mielenkiintoista Uutta Vuotta ja vuosikymmentä. Toivottavasti saatte ongelmiinne apua Luopioisten kasvistosivuista!’

Rihmahiirensammal on sitten viimeisintä kuvaustekniikkaa eli kuva on otettu mikroskoopin läpi. Varsinkin sammalten määrityksessä tarvitaan tarkkoja solutason kuvia ja niitä olen pyrkinyt sivuston yhteydessä etsijöille tarjoamaan. Ehkä jatkossa enemmänkin.

Sienisivut

Käenniemi

’Olen koko alkuvuoden vääntänyt uutta sivustoa Luopioisten kasviston jatkoksi. Lupaamani mikrosienten sivusto on nyt ensimmäisessä versiossaan katsottavana. Se on vielä vaatimaton yritys, mutta kertonee kuitenkin siitä valtavan rikkaasta ja kauniista maailmasta, joka meiltä monelta jää huomaamatta, kun ajattelemme mikrosieniä helposti vain sairauksina tai luonnon oikkuina.

Mikrosienet ovat toki useinmiten loisia ja taudinaiheuttajia kasvien lehdillä, varsilla, kukissa tai juurissa, mutta ne ovat myös eläviä lajeja, jotka ansaitsevat tulla huomatuiksi. Näille lajeille on ominaista se, että ne ovat valinneet isännäkseen joko vain yhden kasvilajin tai lajiryhmän. Niinpä ne on suurimmaksi osaksi melko vaivatonta määrittää isäntälajin mukaan: vaahterantervatäpläsieni kasvaa vain metsävaahteralla.

Suurin haaste tässä työssä oli se, ettei näitä lajeja ole kovinkaan paljon tutkittu eikä niiden nimistö ole siksi yhtenäinen. Määrityskirjallisuuden hankkiminen on kiven takana ja suomalaisten nimien kohdalla joutuu käyttämään mileikuvitustaan ja luomaan omaa nimistöä. Suuri vaiva oli myös lajien linkittämisessä eikä se vieläkään ole valmis. Sienisivuilta pääsee nyt kasvisivuille ja päinvastoin. Jos linkit eivät johda oikeaan lopputulokseen, pyydän ilmoittamaan siitä minulle. Samoin, jos löytyy selviä virheitä tai puutteita, niin pyydän neuvoa eteenpäin.

Tämä on siis vasta ensi yritys tällä alalla ja tulee varmaankin laajenemaan vielä paljonkin. Siksi olisi tärkeää saada jo tässä vaiheessa neuvoja sen eteenpäin viemiseen. Kiitän näistä neuvoista jo etukäteen. Linkki sivuille löytyy tästä tai kasvisivujen etusivulta.’

Kuvat: Yläkuva on punaherukanruoste (Puccinia ribis) ja alakuva tuomenpunatäpläsieni (Polystigma fulvum)

Körhämö

Tutkimus

tutkija1’Kun aikoinaan aloin kerätä tietoa Luopioisten kasvillisuudesta, ajattelin tehdä sitä vain omaksi ilokseni. Kun ruutujen määrä sitten vuosien saatossa lisääntyi ja tuli miltei pakkomielteen mukainen olo saada kaikki ruudut tehtyä, mietin myös sitä, miten koko suunnatonta työtä voisi hyödyntää. En ole koskaan laskenut työtunteja, koska en ole mieltänyt tehneeni työtä. Harrastustuntien laskeminen sekin on tuntunut pöhköltä. Niinpä, kun minulta kysyttiin, voiko aineistoa käyttää tutkimukseen, en pistänyt vastaan. Itse en sitä pystyisi käyttämään, enkä olisi halunnutkaan, koska en sitä varten sitä alunperin ollut kerännytkään. Jossain blogin postauksessa aikaisemmin kerroinkin, kuinka aineistosta oli tehty gradu-tutkielmia. Luin yhden läpi, enkä ymmärtänyt siitä tosiasiassa mitään. Ajattelin jopa kerettiläisesti, ymmärsikö tekijäkään.

Pari viikkoa sitten sain vieraakseni tutkijoita kuin Havukkaahon ajattelija konsanaan. ”Lisenssit” halusivat päästä paikan päälle katsomaan, mistä aineisto on kerätty ja mitä he siitä ymmärtäisivät. Kiersimme ensin Kuohijoen Natura2000-alueen kalkkilouhosta ja juttelimme sen historiasta. Sitten piipahdimme Haikanvuoren laelle ja silmäilimme Kukkian uljasta maisemaa, sekin Natura2000-aluetta. Lopuksi vein heidät Padankosken Kuparikalliolle ja katselimme, mitä emäksinen kivilaji saa aikaan niin putkilokasveissa kuin sammalissakin. Tutkijat tekivät kysymyksiään, minä vastailin tietoni ja taitoni mukaan. Lopulta palasimme pirttiin ja selvittelimme retken ja tutkimusten tuloksia.

Aineistosta valmistuu väitöskirja ensi kesänä. Siinä pohditaan paitsi kasvilajien esiintymistä, myös niiden paikkaa ja paikkatietojärjestelmän toimivuutta ympäristön laaduntamisessa. Monesti aivan pienet kohteet jäävät huomaamatta ja saattavat siksi tulla tuhotuiksi ikään kuin vahingossa. Kun paikka tiedetään tarkasti ja se voidaan mallintaa jo ennen toimenpiteitä, on se paremmassa turvassa kovin massiivisilta muutostoimilta. Kaikkihan tietävät, mitä avohakkuu tai maan auraaminen tekee maisemalle, mutta se mitä se tekee maaperälle ja sen eliöstölle on moninkertainen. Jospa näillä tutkimuksilla ja saaduilla tuloksilla päästäisiin paremmin perille luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta.

Juttujen lomassa pohdittiin myös tulevaisuutta. Aineisto kiinnostaa myös geologeja. Nyt kävimme sekä kalkkialueella että gabroalueella. Molemmat kivilajit antavat oman lisänsä maisemaan ja kasvillisuuteen. Geologit ovat tehneet vastaavilla aineistoilla tutkimuksia Pohjois-Suomessa ja saattaisivat olla halukkaita laajentamaan aluettaan myös etelään. Aika näyttää, nouseeko tästä vielä uuttakin tutkittavaa. Näköjään, vaikka alkujaan ei aina tiedä mitä tapahtuu, niin loppu voi olla hyvinkin yllättävä.’

Jäkäläsivut

keuhkojakala

’Talvi on aikaa, jolloin maastotyöt havaintojen parissa luonnollisesti vähenevät tai jopa taukoavat kokonaan. Pakkanen hillitsee ainakin minua, samoin paksu lumipeite. Silloin on mahdollisuus paneutua kesäisten havaintojen työstämiseen. Kun kaikki ilmoitukset erilaisiin reksitereihin on tehty, voi vaikka tehdä nettisivuja. Parin vuoden aikana vähitellen edenneen jäkäläsivuston ensiversion sain eilen julkaisukuntoon ja liitettyä Luopioisten kasvisto-sivuille. Nyt julkaistu sivusto ei ole missään mielessä vielä valmis. Kuvattuina on parisataa lähinnä suurjäkälää, mutta valtaosa pienistä rupijäkälistä puuttuu. Samalla tavalla kuin putkilokasvi- ja sammalsivuillakin myös näillä sivuilla on virheitä, joita korjailen sitä mukaa kun ehdin ja saan tietooni. Niinpä toivonkin sivuilla vierailevien kommentoivan löytämistään puutteellisuuksista, jotta voin niitä korjata. Varsinkin tiedot uhanalaisista ja silmälläpidettävistä lajeista, kuten kuvassa olevasta raidankeuhkojäkälästä (Lobaria pulmonaria), ovat tervetulleita.’

’Toivon, että viihdytte jäkäläsivuilla.’

Kartoitus

kynäjalava (1)

’Syyskuu alkaa olla aika, jolloin on syytä lopettaa kasvikartoitus. Kun tällä viikolla tein metsäruutua vesisateen uhatessa, sain useamman kuin kerran kumartua jonkin mustuneen kasvinjäänteen ääreen miettimään, mikähän tämäkin on ollut ja mihinkä se rasti laitetaan kaavakkeessa, että tämäkin tulee merkittyä muistiin. Maitikat, monet sarat, heinät ja liljakasvit alkavat olla mennyttä tältä kesältä. Niinpä päätin viime tiistaina, että nyt riittää tältä vuodelta. Parikymmentä ruutua oli tavoitteena ja ne tuli myös tehtyä. Ylläoleva kuva on viimeisen ruudun satoa. Kynäjalava (Ulmus laevis) ei kasva Luopioisissa luonnonvaraisena, mutta lähialueelta vanhan Pälkäneen puolelta se löytyy. Niinpä nämä lehdet kuuluvat istutetulle jalavalle, mutta sen alkuperä on juuri tuolla luonnonvaraisella paikalla Särkikosken lehdossa. Talon, jonka pihassa suuri puu kasvaa, isäntä kertoi vaarinsa tuoneen taimen jostakin lähialueelta ja istuttaneen sen pihapuuksi. Nyt puu on aikuinen ja komea.’

Toinenkin kartoitukseen liittyvä asia sattui tällä viikolla. Sain viime vuoden havaintoihin perustuvat kartat Kasvimuseolta ja päivitin ne verkkosivulle. Nyt kasvisivuilla on nähtävillä viime vuoden havaintojen tulokset ja varsinkin alueen länsiosa on paremmin edustettuna. Vuoden päästä mahdollisesti on seuraavan karttapäivityksen paikka ja silloin tämän kesän havainnot ovat nähtävillä.

Sateinen kesä ei antanut mitään suuria herkkuja tällä kertaa. Uusia lajeja tuli nihkeästi, oikeastaan vain syylälinnunherne (Lathyrus linifolius) oli selvä uusi tapaus. Lähiaikoina päivitän muutaman muunkin uuden lajin, jotka nyt on hyväksytty karkulaisiksi ja puutarhoista levinneiksi lajeiksi. Olen miettinyt myös sellaista sivua, jossa lajit olisi ryhmitelty alkuperänsä suhteen: vakinaiset, satunnaiset, karkulaiset, viljelyjäänteet, vieraslajit jne. Sen tekeminen saattaa jäädä talveen, kun ei muuta tekemistä ole.

Sammaltutkimus jatkuu vielä lumen tuloon saakka. Siellä onkin tapahtunut enemmän. Uusia lajeja on tänäkin vuonna löytynyt ja nyt kokonaismäärä on ylittänyt 300 maagisen rajan. Kuitenkin vielä on paljon tehtävää ennen kuin kaikki piilottelijat on kaivettu esiin. Tänä vuonna on tähän asti löydetty kymmenkunta uutta lajia ja muutama odottaa vielä hyväksyntäänsä. Kuohijoen kalkkilouhoksen pari vaikeaa edustajaa on edelleen pohdinnan alla, nimittäin lehtohavusammal ja kalkkitammukkasammal. Ne on löydetty kerran, mutta varmistusta ei ole pystytty tekemään, koska niitä ei ole löytynyt uudelleen.

Jäkäläkenttä on edelleen avoin. Olen kerännyt ja kuvannut valtavan määrän jäkäliä tämän kesän aikana, mutta niiden määrittäminen on jäänyt tekemättä. Se varmaan antaa mukavaa puuhaa syksyn pimeisiin iltoihin ja talven hämärään. Ehkä jossain välissä niistäkin sivut saadaan aikaan.

Mutta vuotta on vielä runsaasti jäljellä ja mitä tahansa voi löytyä: sammalten uusia kasvupaikkoja, satunnaiskasveja, villiytyneitä koristeita jne. Retkeily jatkuu.

Kannustaa

Slide 1

’Hyvin usein, kun fyysisesti väsyneenä palaa metsästä koko päivän kartoitusretkeltä, ajattelee koko touhun merkitystä. Kohta kolmekymmentä vuotta olen enemmän tai vähemmän ahkerasti merkinnyt muistiin Luopioisten alueen kasvimaailmaa ja ilmoittanut tulokset kasvirekisteriin Helsinkiin. Mitä hyötyä? Katsooko kukaan niitä? Itseänikö varten teen? Jos tätä työtä joku pystyy hyödyntämään, se on suuri asia – ainakin minulle!’

Kesän alussa oli Mexikossa maailmanlaajuinen konferenssi luonnon ekosysteemeistä ja siellä esiteltiin Jyväskylän yliopiston Bio- ja ympäristötieteen laitoksen tutkimusohjelma, jossa pohditaan luonnon ekosysteemeiden ihmisille tarjoamia palveluita. Itse en asiasta kovinkaan paljon tiedä ja tuollainen palveluajattelu on jotenkin jopa vieras, mutta tuosta kokoontumisesta ja tutkimusohjelmasta teki mielenkiintoisen se, että siinä on nyt ensimmäisen kerran hyödynnetty tekemääni kartoitustyötä Luopioisissa.

Kun suhteellisen pieneltä alueelta tutkitaan kaikki mahdolliset kasvilajit tarkkaan ja huolellisesti, saadaan aineisto, josta voi tehdä monenlaisia tutkimuksia. Varsinkin vertaamalla eri alueiden kasvillisuutta, löytyy runsaasti pohdittavaa. Ekosysteemien ihmiselle tarjoamat palvelut saattavat olla ristiriidassa luonnonsuojelullisten arvojen kanssa. Tässä nyt esitellyssä tutkimuksessa verrattiin näiden kahden käsitteen mukaisia palveluita ja arvoja maankäytön suunnittelun ja vaikutusten arvioinnin yhteydessä. Menetelmänä käytettiin karttatarkastelua ja paikkatietojärjestelmiä. Aineisto tähän saatiin luontoarvoja varten kokoamastani Luopioisten kasviatlaksesta ja ekosysteemipalveluita varten valtakunnan metsien inventointiohjelman tuloksista. Luontoarvot tutkimuksessa laskettiin putkilokasvien esiintymisen avulla siten, että paikka on sitä arvokkaampi mitä enemmän kasvilajeja sillä on havaittu. Ekosysteemipalvelut ovat erittäin laaja alue, mutta tässä ne supistettiin koskemaan vain Suomen luonnon mittavinta ekosysteemipalvelua eli puun tuotantoa metsäteollisuuden tarpeisiin. Korrelaatiota tutkimuksessa ei havaittu eli sellaisilla alueilla, missä on erityisen suuria luontoarvoja (esimerkkinä Luopioinen) ei ole merkittävästi tarjolla taloudelliseen hyötykäyttöön sopivaa puustoa ja toisinpäin.Näitä arvoja on enemmän mm. ympäröivillä pelto-, suo-, niitty- ja piennaralueilla kuin metsissä.

Käsite ekosysteemipalvelut on syntynyt taloustieteilijöiden luomana. Siihen on kuulunut alun perin ajatus muuttaa kaikki palvelut rahallisiksi palveluiksi. Tämä taas sopii aika huonosti, kun siirrytään lähelle luonnon ekologisia, sosiaalisia ja kulttuurisia merkityksiä. Voidaanko luonnon arvoja mitata rahassa? Kuinka mitoitetaan aistinautinnot tai tunteet? Luonnosta saatavat konkreettiset hyödykkeet, kuten puu, marjat, sienet yms., on tietenkin helpompia arvottaa rahassa. Ne kaikki ovat ekosysteemipalveluita.

Slide 1

Tämä nyt esitelty hanke on kuitenkin vasta osa suuremmasta kokonaisuudesta, jota Jyväskylän yliopiston Bio- ja ympäristötieteenlaitoksella tutkitaan ekologiapalveluiden osalta. Tällä hetkellä Luopioisten aineistoa on käytetty jo useammassa opinnäytetyössä. Kaksi opiskelijagradua on valmiina ja kaksi on tekeillä. Samasta aihepiiristä on tekeillä myös ainakin yksi väitöskirja. Nämäkin asiat ovat kiinni rahasta ja siksi eri säätiöiden ja Suomen akatemian rahoitus hankkeille on välttämätön.

Kun metsässä tarpoo, ei aina tiedä sen tarpeellisuutta. Itse sain uutta ponneketta harrastukseeni huomatessani, ettei se kaikki ihan hukkaan ole mennytkään.

Päivitys


omena’Olen vuoden alun työstänyt kasvisivujani uuteen kuosiin. Se onkin ollut suuri urakka. Ulkona sataa lunta, on lauhaa, mutta talvea kuitenkin, parhaimmillaan. Silloin on hauska katsella kesäisiä kuvia, miettiä niiden ottamishetkeä ja elää uudelleen se jännitys, onnistunko vangitsemaan valon, kohteen, miljöön juuri sellaisena kuin haluan.’

Tein viime vuonna Luopioisten kasvisivut saadakseni laajan aineiston selkeämpään muotoon. Enpä silloin arvannut, kuinka suureksi se paisuu ja kuinka sen selkeys kärsii, kun sivuja tulee satamäärin. Ensimmäisen version kimpussa meni pari kuukautta ja ajattelin silloin, että päivitykset ovat aikanaan helpompia. Nyt tiedän, ettei se näin ole.

Olen käynyt läpi kaikki kasviston sivut tammikuun aikana ja muuttanut siellä sellaisia rakenteita ja osioita, jotka eivät aikaisemmin oikein toimineen tai olivat kömpelön näköisiä. Ainakin omasta mielestäni sivut näyttävät nyt paremmilta. Kuvien koko ja kartta ovat samassa mittakaavassa, tieteelliset nimet on kursivoitu erottumaan suomalaisista nimistä, linkityksiä sivulta toiselle on lisätty.

vuokko1Suurin muutos on tapahtunut kuitenkin kuvien määrässä. Viime kesän aikana otin valtavan määrän kukkakuvia tätä tarkoitusta varten. Halusin saada jokaisesta lajista kolme kuvaa niin, että olisi ensin yleiskuva kartan viereen ja sitten kuva kasvin kukasta ja hedelmästä sivun alaosaan. Niinpä kumarruin selkäni kipeäksi pienten ja hauraiden kukkien puoleen ikuistaakseni niiden salaisuudet. Jos hyvä tuuri kävi, sain kuvaan muutakin kaunista, kuten harsokorennon omenankukassa. Enpä ennen tiennytkään, että sinivuokolla on noin valtavasti heteitä. Huomasin muutenkin, että se kukkien todellinen kauneus piileekin niiden pienissä yksityiskohdissa. Niitä olen vanginnut kasvisivuille tavallisten kuvien seuraksi.

Joidenkin kasvien pinnalla elää pieniä sieniä. Tunnettu lienee vaahteranlehden tervatäpläsieni. Muutamalle sivulle olen valinnut myös tällaisen otoksen, vaikka tarkoitus onkin jossain vaiheessa julkaista niistä oma sivustonsa. Mikrosienet ovat sairauksia tai loisia tai epifyyttejä, mutta niistä löytyy myös kauniita rakenteita ja muotoja.

piippo1Nyt on talvi, mutta kunhan mennään pari kuukautta eteenpäin, niin tämä kuvan kasvi työntää ensimmäiset kukkansa valoon. Kevätpiippo on yleinen ja runsas, mutta jää tavallisesti huomaamatta. Yksityiskohdat löytää, kun katsoo läheltä ja tarkkaan.

Kun tein näitä päivityksiä, tuli kutkuttavan odottava olo. Vaikka talvi hiihtoineen ja lumisine maisemineen onkin hienoa aikaa, niin kevät ja sen kukkien herääminen, se tuntuu siltä oikealta. Elämä voittaa, kaikki lumen alla odottanut kauneus työntyy esiin ja on kuin tarjolla meidän tarkastella. Sitä kannattaa odottaa ja sitä kannattaa katsella sitten kun sen aika on.

Luopioisten kasviston sivut on siis päivitetty uusilla kuvilla ja viime kesän löydöillä. Kaikkiaan löytyy kuusi uutta lajia (nurmiajuruoho, pohjanmasmalo, kierumatara, lännenisosorsimo ja koristekarkulaiset tiikerililja sekä töyhtöangervo). Tarkastettua tuli 28 neliökilometriä metsää, suota, peltoa ja kylänraittia Puutikkalan ja Holjan välillä. Löydettyä tuli vanhoja uudestaan ja uusia lisää. Erityisen ilahduttavaarieska1 oli löytää pesäjuurta Iso-Vekunan saaresta uudelleen ja huomata kuinka runsas lehtoneidonvaippa onkaan monella entuudestaan tuntemattomalla paikalla. Jopa kuvan pieni käenrieska sai monta uutta pistettä karttaan, kun sitä tuli etsittyä sen kukkimisaikaan eikä keskikesällä, jolloin siitä ei ole enää jäljellä kuin pienet sipulit maan alla.

Karttapäivitys tulee sivuille vielä lähiaikoina ja siitä näkyvät sitten viime kesänkin tehdyt ruudut. Ehkä joku löytää oman kesäpaikkansa kartasta ja haluaa tietää lähemmin, mitä siellä kasvaa. Minuun voi ottaa yhteyttä, niin eiköhän sekin selviä. Myös omista löydöistä ja ihmettelyistä voi ilmoitella joko tämän blogin välityksellä, sähköpostilla tai puhelimella, joiden tiedot löytyvät kasvisivuilta. Viime kesänä sain muutamia vinkkejä alueella asuvilta ihmisiltä ja kesän kuumuudesta huolimatta ne tulivat tarkastetuiksi. Vaikka löytö olisi kuinka pieni tahansa, se voi olla silti sekä uusi että ihmeellinen ja viedä tätäkin asiaa eteenpäin.

Sammalsivut

ketoparta

’Uusi vuosi ja uudet sivut!’

Kasvistosivuille olen avannut näin vuoden aluksi tutkittavaksi yli kaksisataa sivua sammalmaailmaa. Tiedän varsin hyvin, ettei se todellakaan kiinnosta kaikkia, mutta eihän se olekaan tarkoitus. Sammalet on itsestäni kiehtova kasviryhmä ja siksi haluan tuoda sen muidenkin kiinnostuneiden nähtäville. Kun aikoinaan kerroin urakastani, sain paitsi säälitteleviä katseita, myös ihmetyksen, että onko niitä niin paljon. Kun kerron sammalia Suomessa olevan liki 900 lajia, leviää kysyjän kasvoille usein epäuskoinen ilme. No, tässä on nyt vain pieni osa niistä ja jatkossa seuraa lisää, kun löydän uusia.

Kuvassa oleva ketopartasammal (Syntrichia ruralis) on oma suosikkini. Tuo pieni sammal on kuivana ihan eri näköinen kuin kosteana, joten se luo haasteita. Lisäksi sen lehdessä oleva pitkä karvakärki tekee siitä kuin taistelijan. Kaiken muun hyvän lisäksi se ei ole kovin yleinen, joten aina kun sen löytää, nousevat suupielet lievään hymyyn kuin ystävän tavatessaan. Se kasvaa pihoilla, sementtirakenteilla ja lehtokallioilla.

Sammalsivut ovat siis kaikkien kommentoitavissa ja pengottavissa. Olkaa hyvä, pistäkää sammalet pöllyämään!

Ystävänpäivää

kissankello

’Ystävyys on kuin kukkakimppu, se lakastuu ilman hoitoa.’

Vaikka en kovin paljon itse päivää arvostakaan, niin ystäviä sitäkin enemmän. Siksipä tätä päivää voi toivottaa iloksi ja onneksi kaikille ystäville, tutuille ja tuntemattomille lukijoille.

Kukkakimppu muodostuu kissankelloista, kukasta joka alkaa käydä luonnossa harvinaiseksi. Tämä kimppu myös juhlistaa suuren tavoitteeni yhden vaiheen täyttymystä. Olen saanut kasviston nettiin. Sinne pääsee sivullani olevan linkin kautta. Otan vastaan kaikenlaisia kommentteja, kannustavia ja neuvovia, joten käykääpä katsomassa ’kotisivua’.