Viikko 26: Niittyhavusammal

’Nyt esillä oleva sammal on ketojen ja pihojen komistus. Havusammalet ovat vaikeita tunnistaa lajilleen ilman mikroskooppia, mutta tämä on lajeista yleisin ja se on mieltynyt kasvamaan mm. kivien päällä lehdoissa ja pihojen reunoilla. Usein sammal on oljenvärinen ja erottuu sen avulla muista samannäköisistä. Sen kasvustot ovat yhtenäisiä ja kuohkeita. Loppujen lopuksi se on niin itsensä näköinen, että sen löytää helposti, jos sitä vain paikkakunnalla on.’

Niittyhavusammal on pysty, haarainen ja suokertava sammal, jonka varsi on kauttaaltaan tummien ritsoidien peitossa. Sieltä esiinpistävät varsilehdet ovat typäkän kolmiomaiset. Haaralehdet ovat suikeammat. Keskisuoni ulottuu lehden hieman käyrään kärkeen saakka ja lehti on lievästi pystypoimuinen.

Sammalta tavataan koko maasta, mutta loppujen lopuksi se ei kuitenkaan ole kovin yleinen. Kasvupaikat ovat ravinteisia lehtoja, varjoisia pientareita ja ketoja, puiden tyviä ja reheviä soita.

32: nurmikaunokki

nurmikaunokki1

’Näin keskikesällä suuret kasvit valtaavat pientareet ja joskus tuntuu, että luonnolla on erilaisia värikausia aivan kuin Picassolla ikään. Nyt on punainen kausi lopuillaan ja keltainen alussa. Vielä kukkivat kaunokit ja horsmat, mutta kohta ne vaihtuvat lopullisesti sarjakeltanoihin, pietaryrtteihin ja valvatteihin. Ihaillaan siis tämän viikon kasvina yhtä kaunokeistamme, joka ei olekaan ihan niin yksinkertainen kuin luulisi.’

nurmikaunokki3Nurmikaunokki (Centaurea phrygia) on yksi kolmesta melko yleisestä kaunokkilajistamme. Ne kaksi muuta ovat ahdekaunokki (C. jacea) ja ketokaunokki (C. scabiosa). Kaikki muistuttavat suuresti toisiaan, mutta selvät erotkin löytyvät. Ensinnäkin ketokaunokin lehdet ovat liuskaiset, siis sen voi pudottaa pois. Ahdekaunokin kukan alapuolella olevat suomut ovat pehmeän vaaleanruskeat ja nurmikaunokilla ne ovat lähes mustat ja piikkisen ripsiset. Nyt ne kolme jo asettuvat omiin lokeroihinsa. Tosin kasvupaikatkin ovat erilaiset. Ketokaunokin löytää hiekkamailta, muut multamailta. Ja sitten tärkein ahdekaunokki on läntinen ja nurmikaunokki itäinen laji. Täällä Hämeessä ne kohtaavat ja saattavat kasvaa vierekkäin, mutta kun mennään Päijänteen itäpuolelle, vallitsee kasvustoissa nurmikaunokki. Siellä Turun puolessa taas tämä taitaa olla huippuharvinaisuus.

nurmikaunokki2Kasvikartoituksissa nurmikaunokki on sarjassa joka ruudun kasvi, niin yleinen se on. Tosin silloin, kun se ei kuki, sen tunnistaminen ei olekaan ihan helppo. Samanlaisia ruusukkeita on useilla kasveilla, esim. kultapiiskulla, kuten kuvasta näkyy. Kukkivana sitä ei enää piiskuihin sotke. Nurmikaunokki on siis täällä ehdottomasti yleisin eikä noita kahta muuta voi siihen verrata. Hämeen toisella laidalla voimasuhteet ovat jo muuttuneet.

Kansanomaisesti kaikki tällaiset mykerökukkaiset kasvit ovat ohdakkeita eli pahoja rikkaruohoja. Niinpä nurmikaunokkia ei arvostetakaan. Sen arvon on saanut kukan sukulainen ruiskaunokki (C. cyanus), joka tosin nykyään on huippuharvinaisuus rukiinviljelyn vähennyttyä ja siemenen puhdistuttua. En edes muista koska viimeksi olen sen tavannut luonnossa. Kukkapenkissä sen kerrottuteriöinen muoto sen sijaan on yleinen.

vuorikaunokki1Kaunokit ovat hyviä hyönteiskasveja. Usein niiltä löytää perhosia, kovakuoriaisia tai kaksisiipisiä istuskelemassa ja herkuttelemassa. Kuvatessa voi saada kaksi kaunista lajia samaan kuvaan, sillä monesti nämä vierailijat ovat niin hurmiossa kukan medestä, etteivät älyä paeta, kuten tässä kuvassa nelivöinen kukkajäärä vuorikaunokin (C. montanum) kukassa. Kaikella tapaa siis mielenkiintoisia kasveja nämä kaunokit, joista siis viikon kosvina on täällä yleisin nurmikaunokki.

29: ketoneilikka

ketoneilikka3

’Näin kesällä tahtoo aika mennä tarkaan retkien, vierailujen, kasvimaiden ja nyt jopa jalkapallon merkeissä. Blogipäivitykset harvenevat, vaikka luonnossa tapahtuu koko ajan ja paljon. Tämä kaksijakoinen kesä on ollut täynnä asioita, joita ennen en ole edes huomannut. Erityisen paljon olen seurannut hyönteisten elämää, milloin perhosia milloin muurahaisia, mehiläisiä, kuoriaisia jopa luteita. Tämän viikon kasvi on nyt parhaassa kukassa. Liekö alkukesän koleus vaikuttanut, mutta tuntuu siltä, ettei neilikka ole kukkinut vuosikausiin näin komeasti.’

Kohokkikasveihin kuuluva ketoneilikka (Dianthus deltoides) on yleisin neilikkalajimme, vaikka ei sekään enää mikään jokapaikan kasvi ole ja tuntuu harvinaistuvan vuosi vuodelta. Koristekasvi harjaneilikka (D. barbatus) jää joskus viljelyjäänteeksi autiotalon pihaan ja saattaa siitä levitäkin lähimetsiin. Tällaisia kasvustoja on Luopioisistakin löytynyt. Sen sijaan hieta- ja pulskaneilikka eivät täällä kasva. ketoneilikka2

Ketoneilikan voi tavata Etelä- ja Keski-Suomesta kedoilta, kuivilta niityiltä, kallioilta ja pientareilta asutuilta seuduilta. Koska tällaiset kasvuympäristöt ovat harvinaistuneet, on neilikkakin käynyt harvinaiseksi. Pohjoisempana sitä tavataan paikoitellen aina Perämeren pohjukkaan saakka. Karuilta järvialueilta ja Suomenselältä se puuttuu kokonaan.

Ketäneilikka on melko vaikea huomata kukkimattomana. Sen heinämäiset sinertävänvihreät varret ja lehdet kätkeytyvät heinikkoon ja usein vasta punainen kukka paljastaa koko kasvin. Sitten se onkin helppo tuntea terälehtien mallista ja neilikkamaisista kuvioista. Joinakin kesinä kukinta saattaa jäädä lähes olemattomaksi, mutta toisinaan, kuten tänä kesänä, se kukkii näyttävästi.

Vaikka neilikka ei olekaan uhanalainen, on syytä yrittää suojella sen kasvupaikkoja. Varjostavan pensaikon poisto auttaa nopeasti, kunhan huolehtii myös siitä, ettei paksu heinikko pääse sen jälkeen valtaamaan aluetta. Niityn niitto loppukesästä, kun siemenet ovat valmistuneet, auttaa myös asiassa. Suurien rikkakasvien, kuten vuohenputken ja horsman, poistaminen on välttämätöntä. Kedon hoito kyllä palkitsee uurastajan upealla väriloistolla. Neilikan seuralaisia ovat ahomasikka, niittynätkelmä, heinätähtimöniittyhumala, ahomatara, pukinjuuri ja monet matalat heinäkasvit.ketoneilikka1