Joko sää muuttuu – vai ilmasto?

’Talvi oli vähäluminen tai lähes lumeton. Kevät oli vileä, kylmä, luminen, rakeinen ja joskus tuntui, että lunta oli enemmän kuin talvella. Tänään on helpottanut, on helle. Eli taas on menty ääripäästä toiseen. Tämä onkin ollut viime vuosien trendi, vaihtelut säässä ovat suuria. Tätä on myös sanottu yhdeksi ilmastonmuutoksen merkiksi. Saa sitten nähdä, jatkuuko sama meininki jatkossakin.

Kuvasin yllä olevat sinivuokot viime lauantaina eli toukikuun puolivälissä. Vuosien saatossa olen huomannut, että sinivuokkojen kukinta on siirtynyt vuosi vuodelta aikaisemmaksi. Lapsuudessa vuokot poimittiin äidille juhlapäivän kunniaksi ja veikkailtiin, joko ne kukkivat vai joutuuko ojentamaan pelkkiä nuppuja ja lehtiä. Sitten tälle vuosituhannelle tultaessa vuokot aikaistivat kukintaansa ja joutui veikkaamaan, löytyykö juhlapäivään kukkivia vuokkoja enää ollenkaan. Tänä keväänä on palattu vanhaan. Tosin vuokot aloittivat kukintansa jo pääsiäisen aikaan ja jos olisi lämmintä ollut, niin äitienpäivänä ei enää vuokkoja olisi ollut. Kylmä ilma on pidätellyt kukintaa harvinaisen kauan ja metsäretkillä olen saanut ihailla sinivuokkojen värejä pitkään monen viikon ajan kierttäessäni tuttua polkua koiran kanssa aamusella.

Kuten sanotaan, vuodet eivät ole veljeksiä. Toisaalta se on hyväkin asia. Vaihtelu tekee hyvää ja huomaa itsekin, että odottaminenkin tekee pelkästään hyvää. Kaiken ei aina tarvitse tapahtua samalla tavalla eikä samalla kellonlyömällä. Vuokkojen aika vaihtelee, lintujen muutto vaihtelee, koivun hiirenkorvat ilmestyvät vaihtelevasti. Toisaalta nyt, kun ilma näyttää lämpenevän, ei tarvita kuin pieni sadekuuro, niin luonta räjähtää kasvuun, kukat ottavat kiinni menetetyn ajan, lehdet kasvavat silmissä ja linnut saapuvat suurina joukkoina. Lintusivuilta saikin jo lukea, että Arctica on lähtenyt vinhaan vauhtiin kaakkoisessa Suomessa. Saman päivän aikana sadat tuhannet hanhet ja kymmenentuhannet allit, mustalinnut ja pilkkasiivet ylittivät havaintopaikat Vironlahdella. Näin se tapahtuu nopeasti, kun olosuhteet loksahtavat kohdalleen.’

Nopeus

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

’Kevään eteneminen ja kesän tulo ovat tänä vuonna olleet huippunopeaa. Vasta äsken leskenlehdet vielä kukkivat, nyt ne ovat jo höydyllä, kuten eilen ottamastani kuvasta näkyy. Tämä kevään ensiairut täällä sisämaassa on tehtävänsä tältä vuodelta jo suurelta osin suorittanut eli jälkeläistuotannon. Nyt sitten vain kasvatetaan yhteyttäviä ’leskenlehtiä’ ja kerätään ravintoa seuraavaa vuotta varten. Kokonaan ovat hävinneet näkyvistä jo kevätkynsimöt ja käenrieskat. Pienet sipulikasvit katoavat nurmikon vehreyteen oikeastaan heti, kun kukinta on ohi tai leikkuri ajaa niiden yli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puissa huomaa saman. Tuomet olivat vasta huppusenaan kukkia, nyt terälehdet varisevat ja maa peittyy valkoiseen, kuten yläkuvassa omenapuunkin alla. Toivottavasti pörriäiset ehtivät suorittaa tehtävänsä, muuten saamme turhaan odottaa loppukesästä satoa. Puiden kohdalla hedelmän kasvattaminen kestää koko kesän ja se on valmis vasta syyskuulla toisin kuin ruohokasveilla. taskuruohoKevätaskuruoho varistaa jo siemeniään, leskenlehden höyty ei lennä, mutta ensimmäiset voikukan laskuvarjot liitävät jo uusille kasvupaikoille.voikukka (1) Niidenkin aika on lyhyt ja siemen pääsee maahan itämään jo ennen oikean kesän alkua. Tosin voikukka taitaa aika huonosti levitä siemenistä, enemmänkin kasvullisesti.

Kukkaankin monet kasvit ovat entineet tavallista aikaisemmin: kurjenpolvi jo pari viikkoa sitten, vaikka sitä juhannuskukaksi tituleerataan, leinikit tapasin viikon alussa ja olipa tiellä jo valkoapilakin täydessä loistossaan. Puutarhan polun laidassa päivänkakkaran nupusta loistavat jo valkoisten terälehtien alut, ehtiiköhän toukokuun puolella kukkaan.

Nopeus on siis trendi tänä vuonna. Kylminä keväinä ja alkukesinä kukat jurovat pitkään nuppunsa suojassa ja kukoistavatkin pitkään, kun pölyttäjät eivät liiku. Saamme nauttia kukkaloistosta kauan. Kuinkahan nyt käy, onko juhannuksena enää ollenkaan kukkia kukoistamassa vai saako tyynyn alle noukkia jo horsmia, loppukesän kukkia?’

Äitienpäivänä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

’Jos voikukka olisi harvinainen, sitä tultaisiin kaukaa katsomaan ja ihailemaan, kuvia räpsittäisiin tiuhaan ja sen elämää tutkittaisiin innolla, mutta kun… Näinhän se on, me helposti ohitamme yleiset kasvit ja keskitymme uhanalaisiin ja harvinaisuuksiin. Itsekin tähän syyllistyn. Voikukka lienee, tutkimattakin, pihojen yleisin kukkakasvi, vaikka kaikki kunnon hortonomit yrittävätkin nyhtää sitä juurineen maasta. Onhan sen hävittämiseen Fiskars kehittänyt oman työkalunsakin. Mutta mikä on sen kauniimpi kuin laaja kukkiva voikukkapelto täydessä kukassaan?  

Kuva voikukan kukasta on tällä kertaa äitienpäiväkukkana, juuri edellä mainituista syistä. Kauneus löytyy usein vasta, kun katsomme läheltä. Tämän kuvan myötä toivotan kaikille äideille

Kaunista ja aurinkoista äitienpäivää!’

Uutta tuotantoa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

’Metsälenkillä tänä aamuna polulla lojui munan kuori. En kovin hyvin tunne erilaisia munia, mutta epäilen sen kuuluneen sepelkyyhkylle.

Kirjatiedon mukaan kyyhkyt aloittavat pesinnän jo huhtikuun puolivälissä ja pesässä saattaa olla kaksi munaa hyvinkin pian pesinnän jälkeen. Haudonta kestää kaksi ja puoli viikkoa ja sitten pesässä alkaa vilske emojen ruokkiessa poikasiaan eli aikaisintaan toukokuun toisella viikolla.

Risupesä on hatara ja onnettomuuksia saattaa sattua eli munat vierähtää pois pesästä. Toisaalta tähän aikaan on liikkeellä myös monenlaisia munarosvoja. Kylien lähellä naakat ovat rajusti lisääntyneet ja metsissä liikkuu variksia ja korppejakin enemmän kuin ennen.

Kaikella tällä yritän miettiä kahta asiaa: ensinnäkin, voiko sepelkyyhkyllä olla poikaset pesässä vappuna eli silloin tapaus on täysin luonnollinen vai toiseksi, onko pesään iskenyt munarosvo, onnettomuuteen en kokeneen pesijän kohdalla usko? Kuoressa oli ehjemmässä päässä reikä. Se voisi olla nokalla tehty, mutta kenen tekemä. Kuori oli kuvan mukaisesti kahdessa osassa ja tuo pienempi osa isomman sisällä, kuin sinne asetettuna. Muilta osin muna oli ehjä. Luulisi munarosvon hajottavan koko rakennelman herkkua popsiessaan, toisaalta luulisi munan menevän rikki pudotessaan puusta hiekkatielle. Tyhjä kuori tietenkin on kevyempi ja säilyy helpommin ehjänä.

Löytöön liittyy monia mietittäviä asioita. Joka tapauksessa, oli asia kuinka tahansa, en ole koskaan löytänyt tyhjää munankuorta metsästä näin aikaisin keväällä.’

Keväinen sää

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

’Joskus on sanottu ihmisestä, että hän on vaihtelevainen kuin keväinen sää. Sään nopean vaihtelun huomasin viikonvaihteessa Vuokatissa ollessani siellä leirillä. Yläkuvassa aurinkoisen sään keskellä etenee lumi- ja raerintama, joka harsomaisena pyyhki pitkin järvenselkää. Pian se ropisi takkiin ja takanani olevan mökin seinään. Kun sitten katsoin taakseni, näin komean sateenkaaren kiertyvän Vuokatinvaaran ympärille.

Säätieteilijä osaisi varmaankin sanoa, mitä kaikkea tuossa tapahtui. Oliko siinä kyse kesken lämpimän auringonpaisteen pyyhkivistä kylmästä virtauksesta? Oliko ilmakerroksissa erilämpöisiä alueita? Toisaalta, voiko lumisade aiheuttaa sateenkaaren, vai oliko jossain välissä ihan silkkaa vesisadettakin? Itse en muista usein nähneeni näin huhtikuun alkupuolella sateenkaarta ja vielä noin voimakasta. Ehkä sekin on harvinaista. Sen muistan vanhastaan, että huhtikuussa sää voi vaihdella nopeasti laidasta laitaan. Ehkä tässä tuli vain tarkkailtua juuri tällaista ilmiötä. Erikoista oli myös se, ettei tuolloin ainakaan mökin pihassa tuullut ollenkaan. Hieno kokemus!’

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kiitos ja uusi pyyntö!

kiurunkannus5

’Viikko sitten peräänkuulutin pystykiurunkannusta (Corydalis solida) Luopioisista. Tässä se nyt on kuvattuna koko komeudessaan. Kiitos sen löytymisestä kuuluu aktiivisille asukkaille, jotka löysivät ja ilmoittivat kasvupaikan minulle. Heille lämmin kiitos tästä.

Kasvin alkuperä jäi vielä hämärän peittoon, sillä asukkaiden mukaan se ilmaantui maalaistalon pihanurmikolle muutama vuosi sitten ja on levinnyt sen jälkeen pihaan ja sen reunoille. Onko kasvi tulkittava satunnaiskasviksi, joka on vakiintunut kasvupaikalleen vai puutarhakasvien mukana tulleeksi siirrännäiseksi? Olkoon miten vain, hyväksyn sen kuitenkin Luopioisten kasvistoon. 

kaihonkukka1

Ruokahalu kasvaa syödessä. Tässä ylläolevassa kuvassa on lemmikkikasveihin kuuluva kevätkaihonkukka (Omphalodes verna). Se on vanha perenna ja monen pihan kaunistus näin keväällä. Uskon sen viihtyvän myös Luopioisissa. Kasvi saattaa levitä kukkapenkistä pensasaitojen alle, pellon pientareelle jopa rannoille ja metsänreunoihin. En ole sitä kuitenkaan täältä mistään löytänyt. Syy tähänkin saattaa olla siinä, että liikun yleensä maastossa kasveja tähyämässä vasta heinäkuulta alkaen. Silloin tämäkin kaunis kukka on jo kukkinut. Siis taas silmät auki ja etsimään. Nyt kannattaa huomata, että hyvin samannäköisen puistolemmikin (Myosotis sylvatica) lehdet ovat kapeat, mutta kaihonkukan leveän herttamaiset. Siitä ne erottaa toisistaan.’

Löytyykö tätä?

kiurunkannus3

’Olen turhaan etsinyt Luopioisista kuvan kasvia. Kaiken todennäköisyyden mukaan sen pitäisi täällä kasvaa. Pystykiurunkannus (Corydalis solida) kasvaa Etelä-Suomen lehtomailla ja on monin paikoin yleinen ja runsas. Sen kukintakausi on juuri nyt menossa ja siksi se on helppo huomata. Myöhemmin, kun kukat ovat lakastuneet, tunnistaminen on huomattavasti vaikeampaa. Luopioisissa on runsaasti lehtoja ja kasville sopivia kasvupaikkoja, mutta jostain syystä siitä ei kuitenkaan ole tullut täältä yhtään havaintoa Helsingin kasvimuseon kasvirekisteriin.

kiurunkannus1Kiurunkannukset kuuluvat nykyään unikkokasveihin ja ovat läheistä sukua peltoemäkille (Fumaria officinalis), joka on yleinen rikkakasvi puutarhoissa ja pelloilla. Kasvi on unikoiden tapaan lievästi myrkyllinen ja sitä onkin käytetty sen vuoksi kansanlääketieteessä hyödyksi kipulääkkeenä. Kaunista kasvia on myös siirretty lehdoista puutarhoihin etenkin kartanoissa ja niinpä nykyään se voi löytää myös puistonurmikoilla.

Kiurunkannus kukkii huhti-toukokuussa sinisin kukin, mutta lakastuu jo ennen kesän puhkeamista. Lehdet jäävät muun kasvillisuuden joukkoon ja häviävät nekin kesän mittaan. Ravinnon ja uuden alun kasvi säilöö sipulimaiseen juurakkoon. Sieltä se ponnistaa esiin taas seuraavana keväänä. Samalla tavallahan toimivat monet liljakasvit, kuten käenrieskat (Gagea minima).

kiurunkannus2Suomessa tavataan myös hyvin samannäköinen harvinainen hentokiurunkannus (Corydalis intermedia), jota olen tavannut lähinnä Lammilla, Padasjoella ja Sysmässä. Koristeena kukkapenkeissä varsinkin vanhoissa puutarhoissa kasvatetaan keltakukkaista jalokiurunkannusta (Corydalis nobilis), joka jää helposti koristejäänteeksi tai leviää lähialueille koristekarkulaiseksi. Tällaisena olen sen tavannut kahdelta paikalta myös Luopioisista.

Mutta tämä viereisen kuvan pystykiurunkannus on siis kadoksissa ja se tulisi löytää. Melko varmaa on, että se kasvaa jossain varjoisessa savipohjaisessa lehdossa myös Luopioisten alueella. Nyt on otollinen aika etsiä sitä ja ilmoitella minulle kasvisivuilla olevan sähköpostiosoitteen tai puhelinnumeron avulla.’

Kasveja Saapasmaasta

jouluruusu

’Palasin vappuna kevätretkeltä Italiasta. Kaiken kulttuurin ja historian ohella yritin saada otetta myös kasvimaailmasta. Siellä kevät oli tietenkin paljon pidemmällä kuin täällä, oikeastaan jo lopuillaan. Kuitenkin monet kevätkasvit kukkivat edelleen. Otin joistakin kuvia, muutaman näytteenkin, lähinnä sammalista. Tähän kokosin joitain mukavimpia yllätyksiä. Kaikkien nimeä en ole vielä saanut selville, mutta ehkäpä ne joskus ehtii valokuvista määrittää.

kilkkaruohoYllä komeilee jouluruusu (Helleborus sp.) luonnonympäristössä. Meillähän tämä leinikkikasveihin kuuluva komistus on puutarhakasvi. Vieressä rönsyilee Suomen eteläosissa harvinaisena viihtyvä kilkkaruoho (Cymbalaria muralis). Se täytti muurienraot ja kukki näyttävästi. Toinen muureilla viihtyvä kasvi oli nimeltäänkin muuriyrtti (Parietaria judaica), jonka olen tavannut lähes jokaisella etelänmatkallani, niin Espanjassa, kuin Israelissa tai Kreikassakin. Se on nokkoskasveihin kuuluva hyvin yleinen rikkakasvi Välimerenmaissa.

nokkonen1

Kun kerran kevättä otetaan vastaan, ei voi välttyä kirsikoilta. Niiden kukinta oli oikeastaan vasta aluillaan, mutta sitä komeammin. Muiden hedelmäpuiden kukintaa en huomannut. Oliivipuut kasvattivat vasta lehtiään, kukinta tulee myöhemmin ja viiniköynnökset näyttivä kuin ristisaattueelta kynittyinä ja karsittuina.

kirsikka

Kun kerran sammaletkin ovat kasveja ja niistä on kiinnostunut, piti niitäkin kuvata, vaikka määritys jääkin skooppauksen varaan niiden vähäisten näytteiden avulla, jotka kiikutin lompakossani kotomaahan. oravisammalPari mielenkiintoista tavallisten tuttujen ohella tuli bongattua. Viereinen oravisammal (Leucodon squiroides) oli hyvin yleinen lehtipuiden rungoilla. Meillähän tämän sammalen tapaa lähinnä ravinteisilta kalloilta. Hauskasti sen versot kaartuvat kuin oravanhännät konsanaan. Toinen kuvattu odottaa määritystä, mutta epäilen sen olevan muurilapiosammal (Tortula muralis), jota en kotomaassa ole koskaan nähnyt, mutta jonka ensi kerran kohtasin Krakovan vanhan geton muurista. Täälläkin se kasvoi betonilla Assisin kaupunginmuurin alaosissa. Näyttävä, kun  sitä on paljon.

sammal1Muitakin mielenkiintoisia kasveja näin, mutta kaikista ei tullut otettua kuvaa. Mukavannäköinen oli esim. tunturinurmikan itusilmuinen muoto (Poa alpina var. vivipara), jonka edellisen kerran olen nähnyt Haltin hartioilla. Kovin oli nyt erilaisessä ympäristössä Montepulccianon kaupungissa Apenniineilla. Siinä vieressä kasvoi myös kuuruoho (Lunaria annua) ja kun kerran kirkon kupeessa kasvoi, niin ihan oikealla paikalla, koska sitä myös Paavinkolikoiksi kutsutaan. Meillähän tämä yksivuotinen ristikukkainen on koristekasvi ja taitaa olla kovin harvoin viljelty, koska olen sen vain muutaman kerran kukkapenkistä äkännyt. Kauniina kasvina se voisi olla yleisempikin.’

itunurmikkaristikukkainen

Uutta kasvua

taskuruoho3

’Yksi kevään merkeistä minulle on kevättaskuruohon (Thlaspi caerulescens) ilmaantuminen pihapiiriin. Vanhojen lehtien ja ruohonkorsien seasta sen sinertävänvihreät, ehytlaitaiset lehdet työntyvät esiin ja kukkatupsut avaavat teriöitään heti kun pääsevät valoon. Niinpä se onkin näitä kevään ensimmäisiä kukkijoita. Ristikukkaisiin kuuluva kasvi on täällä Hämeessä ottanut saman elinpaikan, mikä kevätkynsimöllä (Erophila verna), josta kirjoitin vähän aikaa sitten, on etelämpänä.


taskuruoho1Kevättaskuruoho on minusta entisestään yleistynyt viime aikoina. Lapsuudesta en muista sitä ollenkaan ja kun ryhdyin keräämään aktiivisesti kasveja 80-luvulla ilostuin sen löytymisestä, varsinkin kun en sitä ensin tuntenut. Luulin löytäneeni harvinaisuuden. Niillä kasvupaikoilla, joilla ennen oli vain pari kukkivaa ruusuketta, on nykyään kasvia mattonaan. Parhaitenhan sen nykyään löytää pihojen reunoilta, tienvarsilta ja vanhoilta laidunmailta. Alkujaan se on kotoisin Keski-Euroopasta ja levisi maahamme 1900-luvun alussa saksalaisen heinänsiemenen mukana. Nykyään sitä tavataan melko yleisenä Etelä- ja Keski-Suomesta ja harvinaisena Oulun korkeudelle saakka.

Jottei asia olisi liian helppo, löytyy tälle lajille toinenkin alalaji toukotaskuruoho (T. c. ssp. brachypetalum). Tätä en vielä ole löytänyt Luopioisista enkä varmuudella koskaan nähnytkään. Se on harvinainen ja selvin ero nimirotuun on vaaleat lähes keltaiset heteet. Sitä kannattaa pitää silmällä, vaikka se lieneekin enemmän satunnaiskasvi ja saattaa vakiintua meille vasta tulevaisuudessa. Tosin suuri osa löydöistä on vuosien takaa. Toukotaskuruoho kukkii vähän myöhemmin, joten vielä ehtii mukaan sen bongaamiseen.’

Etsintäkuulutus

kynsimö1

’Uusi kasvukausi alkaa ja uusien havaintojen aika on käsillä. Kaikkihan me tunnemme leskenlehden. Etelähämäläisille sinivuokon ilmaantuminen on selvä kevään merkki. Mutta kuka tuntee kuvan kasvin? Sille pitäisi julistaa etsintäkuulutus. Se on kevätkynsimö (Erophila verna), ja se on juuri tämän ajan kukkija, ensimmäisiä ensimmäisten joukossa. Miksi sitten tämä kuulutus? Siksi, että se on Luopioisista löydetty vain kaksi kertaa: Rautajärveltä ja Puutikkalasta. Se ei ole enää EH:n alueella tavattoman yleinen ja kulttuurinsuosijana sen löytyminen metsäalueilta on vaikeaa, mutta luulisi sen kuitenkin olevan nyt löydettyjä esiintymiä yleisempi. Rautajärvellä kasvi kasvaa perinnehaassa ja sielläkin vain yhden mättään syrjässä. Puutikkalasta on löydetty yksi jo kukkinut verso uimarannan läheltä.

kynsimö2Tätä kasvia ei voi sekoittaa mihinkään muuhun, koska tähän aikaan ei muita valkoisia ristikukkaisia kuki. Sitten kun lituruoho (Arabidopsis thaliana) aloittaa kukintansa toukokuussa, kevätkynsimö on jo lopettanut ja näyttelee komeita soikeita litujaan. Kasvi on kukkiessaan vain parin sentin korkuinen ja kukat puhkeavat suoraan lehtiruusukkeesta. Vasta lituvaiheessa se nousee tulitikun mittaiseksi. Siksi sen etsiminen vaatii huolellisuutta ja tarkkuutta. Monesti löytyy vain muutama lehtiruusuke paikaltaan. Nimensä mukaan kasvi kukkii keväällä ja juhannuksen jälkeen siitä ei tahdo enää löytää yhtään mitään. Yksivuotias kasvi on tehnyt tehtävänsä ja varistanut siemenensä seuraavaa kevättä varten. Sen jälkeen se kuolee.

Kevätkynsimöä tulisi etsiä vanhoilta pihoilta tai pihakallioiden reunoilta. Hyvin usein etelämpänä se kasvaa hautausmaiden kiviaidoilla. Siksipä olenkin kirkonkylällä tarkistanut useaan kertaan kirkon ja vanhan hautausmaan välissä olevan kiviaidan. Vielä ei ole tärpännyt. Koska itse harvemmin liikun ihmisten pihoilla ainakaan keväällä, niin asukkaat itse voisivat auttaa tässä asiassa. Varsinkin lapset ovat herkkiä huomaamaan pieniä asioita, jos heille näyttää kuvaa ja pistää pystyyn pienen kilpailun suklaapatukka palkintona. Totuuden nimessä on kuitenkin sanottava, että kasvi on harvinainen eikä se todennäköisesti joka pihalla kasva, mutta  kannattaa yrittää ja tätä nykyistä tilannetta yleisempi se joka tapauksessa on. Onnea metsästykselle! Tuloksen voisi ilmoitella sitten minulle blogin kommenttina tai kasvisivuilla olevan sähköpostiosoitteen avulla. Kiitokset jo etukäteen!’

kynsimö3