’Kävin maalla katsomassa paikkoja, niin kuin sanotaan, kun mennään tarkastuskäynnille. Kaikki oli kunnossa ja lämpöäkin sen verran, että teki mieli jäädä asumaan. Palasin kuitenkin vielä kaupunkiin. Sen verran viivyin, että ihailin kuistin ikkunoihin syntyneitä jääkukkia. Etsin kameran kanssa erilaisia muotoja ja täydellisiä tähtiä, mutta lopulta kuvasin vain pintoja, joita voisi joskus käyttää taustana kuvakirjoissa.
Kuvien taustalla näkyy navettarakennus, jonka seinän alaosan oranssi, punamullattu yläosa ja kuurainen katto antavat sävyjä kuvaan.
Jääkukat ikkunassa on paljon kuvattu juttu, mutta aina yhtä kiehtova. Pitkään jäin katsomaan niitä juuri sillä silmällä, että löytäisin joitain tuttuja muotoja. Tällä kerralla en kuitenkaan saanut sellaisia silmiini. Jääkukkien rakenne on erilainen kuin lumitähdissä, joissa ovat ne kuuluisat kuusi sakaraa. Näissä kuvioissa tällaisia ei näkynyt, vaan kiteytyminen oli epäsäännöllistä muodostaen kuvien mukaisia rakennelmia. Näissäkään ei näkynyt kahta samanlaista, vaan muotoja oli laidasta laitaan.
Näitä ikkunakukkia katsellessani jäin miettimään, muodostaako jää samalaisia rakennelmia muillekin pinnoille kuin lasille, jossa kiteytyminen on helppo huomata lasin läpinäkyvyyden vuoksi. Joskus purojen varsilla näkee rantakivien pinnalla ohuen kerroksen jääkukkia, mutta en niissäkään ole huomannut samanlaisia kuvioita kuin lasilla. Miten on metallilla? Auton konepelti olisi hyvä kohde, mutten muista nähneeni siinäkään samanlasita rakennetta. Onko siis kyse vain lasilla tapahtuvasta ilmiöstä ja mikä sen juuri siinä saa syntymään? Ihmeteltävää riittää edelleen.
