Uhanalaispäivitys

Erittäin uhanalainen kangasraunikki vaatii pikaista suojelua

’Perjantaina 8.3.2019 julkaistiin päivitys Punaiseen kirjaan eli maamme uhanalaisiin lajeihin. Edellinen versio on vuodelta 2010. Maamme arviolta 48 000 lajista tässä tarkastelussa oli mukana n. 22 400 lajia eli n. 46 %. Edellisessä versiossa todettiin uhanalaisia lajeja olevan 1505 lajia, nyt 2667 lajia eli määrä on lähes kaksinkertaistunut. Kadonneiksi tällä ajalla on merkitty 312 lajia. Huonompaan suuntaan siis ollaan menossa eikä tämä varmaankaan ole mikään yllätys. Selittävänä tekijänä voidaan pitää ainakin ilmastonmuutosta, mutta myös luonnon eliöympäristöjen muuttumista, luonnollista kantojen vaihtelua ja tarkempaa inventointia.

Luonnon monimuotoisuus on elämän edellytys. Jokainen häviävä eliö koskettaa jollakin tavalla myös meitä ihmisiä. Kun tehdään tällaisia inventointeja, saadaan niissä tuntumaa siihen, mitkä ovat seuraavana häviämisvuorossa. Jos jonkin eliön luokitus kymmenen vuoden aikana on muuttunut esim. vaarantuneesta (VU) erittäin uhanalaiseksi (EN), on se tulevaisuudessa häviävä laji, jollei asialle tehdä mitään. Kun kerran jokaisella lajeilla on olemassaolon oikeus, ei meillä ihmisillä ole oikeutta hävittää sitä. Sen joutuminen uhanalaislistalle on jo merkki siitä, että jotain on tehtävä, muuten luonnon monimuotoisuus kapenee taas lähitulevaisuudessa yhdellä lajilla.

Aarnihiippasammal on vaarantunut ja suosii vanhoja metsiä

Monimuotoisuuden kapeneminen on saatava pysähtymään. Maamme tavoite on vuodessa 2020 eli ensi vuonna. Tilanne ei suinkaan näytä siltä, että tavoitteeseen päästään. Edelleenkin meillä on budjetissa häviävän pieni määräraha (n. 100 miljoonaa) käytettävissä liki 50 000 lajin suojeluun, kun samalla yhden lajin suojeluun käytämme kymmeniä miljardeja (sosiaaliturvan menot). Epäsuhta on melkoinen.

Mitkä lajit sitten ovat uhanalaisia? Vastaus löytyy Punaisesta kirjasta. Jos sieltä noukkii ryhmiä, joissa on suurimmat osuudet uhanalaisia lajeja, niin tässä muutama luku: Linnut 35 %, sammalet 34,5 %, matelijat ja sammakkoeläimet 20 %, putkilokasvit 18 %. Kaikista arvioiduista uhanalaisia on 11.9 %.

Itseäni kiinnostaa erityisesti sammalten korkea prosenttiluku. Tuskin näitä on sen tarkemmin tutkittu kuin muitakaan, mutta itsellenikin oli yllätys, että tämän ryhmän prosentti on toiseksi korkein. Se tietää yli 300 lajia. Ne ovat pääasiassa lahopuiden lajeja, ravinteisten soiden lajeja ja ikimetsien lajeja eli niiden biotooppien lajeja, jotka itsessäänkin ovat joutuneet kärsimään ihmistoiminnasta, metsien hakkuista, soiden ojituksista ja lahopuun vähyydestä. Jotta näitä lajeja voitaisiin auttaa, olisi Etelä-Suomeen perustettava runsaasti lisää suojelualueita, joissa nämä sammallajit saisivat rauhassa kasvaa ja menestyä. Tästä on puhuttu varmaan kymmeniä vuosia, mutta kovin hidasta tämä on ollut. Valtaosa suojelualueista on edelleen pohjoisessa.

Äärimmäisen uhanalainen kantokinnassammal vaatii lahopuujatkumoa

Sammalten uhanalaisuudessa on myös uusi piirre. Uutena uhanalaisena biotooppina ovat tulleet tunturit. Näiden kohdalla eivät enää suojelualueet auta, sillä Lapin tunturialueen harvinaiset sammalet ovat katoamassa ilmaston lämpenemisen vuoksi. Ne kasvavat lakialueilla yleensä lumenviipymillä ja kun suurempi kasvillisuus valtaa tunturit ja lumi ei enää viivy pitkälle kesään lakialueen painanteissa, eivät nämä sammaletkaan löydä enää sopivaa kasvualustaa vaan katoavat. Miten näitä voitaisiin auttaa? En ainakaan minä keksi siihen muuta keinoa kuin pistää ilmastonmuutos aisoihin. Se vain tahtoo olla kovin vaikeaa ja hidasta.

Punainen kirja on siis ilmestynyt ja sen voi ladata netistä. Siihen kannattaa tutustua, mutta välttää ahdistumista. Yksittäinen ihminen voi näistä asioista puhua ja kirjoittaa, mutta se tahtoo valitettavasti olla meidän ainoa tekomme. Voimat eivät tahdo millään riittää tuulimyllyjen kanssa taisteluun.’

1000 lajia

Viime kevättalvella kuulin Fb:ssä olevasta haasteellisesta kampanjasta kerätä vuoden aikana havainnot 1000 suomalaisesta lajista. En kuulu kyseisen median käyttäjiin, mutta innostuin kokeilemaan asiaa ja merkitsemään taulukkoon muistiin havaintojani. Tuhatta lajia pidin hyvinkin mahdollisena, mutta en arvannut, ettei se ollut edes vaikeaa.

Toukokuun lopulla lajimäärä oli täynnä ja tavoitteeksi pistin kerätä samalla kertaa toiset tuhat lajia. Se ei ollutkaan enää aivan yhtä helppoa. Syyskuun lopulla se oli kuitenkin kasassa. Nyt on aika tehdä lopullinen laskenta. Merkitsen tähän lajimäärät ryhmittäin sen mukaan kuin taulukotkin tein:

  • Putkilokasvit      728 lajia
  • Sammalet          393 lajia
  • Jäkälät               174 lajia
  • Hyönteiset         232 lajia
  • Linnut                167 lajia
  • Nisäkkäät            17 lajia
  • Sienet                383 lajia
  • Muut eliöt             64 lajia

Yhteensä vuodelle kertyi siis 2158 lajia.

Kasvimaailman tuntemus tietenkin johdatti lopputulokseen. Sen huomaa siitä, että vaikka hyönteisten määrä on moninkertainen kasvien määrään verrattuna, niin tämä sarake jäi melko vaatimattomaksi. Sienten osuus sekin voisi olla paljon suurempi, mutta kun ei tunne niin ei tunne. Tässä osiossa sain määritysapua ehkä eniten. Pari retkeä asiantuntijan kanssa nosti lajilukua kymmenillä. Jospa ainakin nämä lajit tuntisi jatkossa, kuten kuvan kurttusienen. Ryhmään muut eliöt kuuluu matoja, kaloja, matelijoita, hämähäkkejä yms. Lukumäärä voi vielä nousta, jos tilastoon hyväksytään tämän vuoden puolella viime vuonna kerätyistä näytteistä määritetyt lajit. Sammalnäytteitä on muutamia määrityksessä, valokuvia on katsottavana ja muutama hyönteinenkin on asiantuntijoiden syynättävänä. Itsellä on nimi ehdolla, mutta epävarmuus määrityksen oikeellisuudesta ajaa tarkistamaan asian.

Tämän kaiken tarkoituksena ei suinkaan ole kilpailla lajimäärissä, vaan ajatuksena on lisätä tuntemusta, huomata kuinka valtavasti luonnossamme on lajeja ja kuinka huonosti loppujen lopuksi me tunnemme niitä. Itsekin luulin näkeväni ja tuntevani paljon enemmän, kun sitten lopulta toteutui. Monet tututkin eläimet, kuten siili, jäivät puuttumaan ahkerasta tarkkailusta huolimatta ja toisaalta löytyi paljon uusia mielenkiintoisia lajeja esim. kotiloiden maailmasta. Nyt voin etsiä niitä oikeista paikoista, tunteakin ja löytää uusia. Näin oma tietämys lisääntyy ja lajien levinneisyydestä saadaan uutta tietoa. Tämä tietenkin edellyttää, että löydöistä kerrotaan eteenpäin. Siihen hyvä väylä on Suomen lajitietokeskuksen sivusto, laji.fi, jonne löytönsä voi kirjata. Toinen tapa on kerätä näyte ja toimittaa se johonkin yliopistolliseen museoon. Tämä onnistuu parhaiten kasvien ja sienten kohdalla.

Nyt uuden vuoden alkaessa en enää lähde uudestaan samaan lajilistan tekoon, mutta jonkinlaisena lupauksena voisi yrittää löytää tänäkin vuonna itselle uusia lajeja ja kartuttaa näin tietämystään. Suosittelen muillekin.