2. viikko: Metsäkerrossammal

Tämän viikon sammal lienee myös kaikille tuttu. Kerrosammal opetetaan jo koulussa. Sen ulkonäkö on antanut sille nimen ja eipä sitä voi oikein mihinkään yleiseen sammaleen sotkea. Laajoja kerrossammalkasvustoja voi löytää kuusivaltaisista metsistä. Itse ihailen sitä aina keväällä, kun uudet puhtaanvihreät versot alkavat kasvaa edellisvuotisten niskasta ja itiöpesäkkeet työntyvät esiin. Tyveltä se kuolee, latvasta kasvaa, niin kuin monet muutkin sammalet. 

Kerrossammal on metsien yleisimpiä sammalia. Sen voi tavata tuoreista kangasmetsistä, korvista ja lehdoista.

Sammal on kooltaan alle 10 cm korkea ja kasvaa suurina, löyhinä kasvustoina. Se kasvattaa uuden kerroksen joka vuosi edellisen päälle, alemmat maatuvat vähitellen.

Nimensä mukaan tämä sulkamainen sammal kasvaa kerroksittain. Se on myös hyvä tuntomerkki sammalen tunnistamiseen.

Sammalta tavataan koko maasta.

1. viikko: Seinäsammal

Ajattelin tänä vuonna julkaista viikottain jonkin suomalaisen sammalen kuvan ja esittelytiedot. Tässä tulee ensimmäinen ja varmuudella tunnistettava, koska on maamme yleisin metsäsammal. Kuvat ovat Jyväskylän Luontomuseossa olevan näyttelyni kuvia. Siellä voi käydä maaliskuun alkuun saakka katsomassa lisää.

Seinäsammal on metsiemme yleisin sammal. Sen voi tavata havumetsistä, suomättäiltä, pellonreunoista, monenlaisilta paikoilta.

Sammal on harvaan sulkahaarainen, varsi on punaruskea ja sen käyrät pesäkkeet ovat melko harvinaisia.

Sammal on kooltaan alle 10 cm korkea ja se kasvaa löyhinä peitteinä.

Seinäsammalen voi tavata koko maasta, Tunturipaljakalta se puuttuu.

Seinäsammalta käytettiin ennen tilkkeenä hirsiseinien raoissa. Siitähän se on saanut nimensä.

Uusi sammal

’Ei viikkoa ilman uutta sammalta Luopioisiin, tai ei nyt ihan, mutta kun aloin tonkia perusteellisesti mielenkiintoisia paikkoja, on uusia lajeja alkanut löytyä. Tämän totesin jo viime syksynä, kun yhden luhtaniityn koloista ja mättäiltä löytyi useita mielenkiintoisia lajeja, mm. kaksi uutta Riccardia-lajia pitäjään. Enpä kuitenkaan uskonut, että kallioiltakin vielä uusia löytyy, niin hyvin ne on täältä jo koluttu, mutta toisin kävi.

Kolokärpänsammal (Rhabdoweisia crispata) on pieni noin sentin korkuinen lehtisammal, joka luetaan nykyään vaarantuneiden (VU) uhanalaisuusluokkaan. Sammal on merellinen ja vaatii kostean mikroilmaston. Tällaisia paikkoja ovat vain varjoisat, valuvetiset kalliokolot. Kuitenkaan se ei vaadi kalkkipitoista kasvualustaa, vaan viihtyy silikaattikallioilla. Jokin vaade sillä kuitenkin on, sillä tuollaisia kasvupaikkoja luulisi riittävän. Kirjatietojen mukaan sillä on hieman toistakymmentä kasvupaikkaa hajallaan maassamme eikä se missään ole kovin runsas. Suurimmaksi uhkaksi sille on osoittautunut kallioneduspuuston kaataminen ja tätä kautta mikroilmaston katoaminen.

Nyt löytämäni kasvusto sijaitsee Padankosken Isovuoren kalliolla tai oikeastaan sen tyvellä syvällä kallion onkalossa ohuen hiekkapatjan päällä. Esiintymä ei ole kämmentä suurempi eikä sitä helpolla huomaa miksikään erikoisuudeksi. Tämänkaltaisia sammalia on muitakin, kuten kalliokärpänsammal, aarnisammal ja kalliotöppösammal. Oikeastaan sammalen laji varmistui vasta skooppauksen jälkeen työpöydän ääressä.

 

 

 

 

 

 


Sammalen tuntomerkit ovat lehden kärjessä, josta pitäisi löytyä teräviä hampaita ja pesäkkeen peristomin reunassa, jossa on rihmamaisia hampaita. Ylläolevista kuvista nämä tuntomerkit juuri ja juuri voi nähdä.

Kuten alussa kerroin, uusia lajeja Luopioisiin löytyy edelleen. Nyt täältä on löydetty 376 sammallajia ja tuo maaginen neljän sadan lajin raja lähenee. Aikoinaan ennustin, että se voisi olla tämän alueen sammalten tavoitteellinen lukumäärä. Ehkä se vielä toteutuukin, kunhan ahkerasti kolutaan uusia, mielenkiintoisia kasvupaikkoja.’

Uusi sammal

Kalliojärvi

’Aina ei tiedä, mitä löytää. Näin on usein sammalten kohdalla. Kesällä heinäkuun alussa tein kasviruutua Aitoon kylässä Luopioisissa. Siellä on vielä muutama ruutu tekemättä. Samalla katselin sopivia sammalpaikkoja, jospa löytyisi jotain mielenkiintoista. Paljon on vielä mahdollisia lajeja löytymättä. Pienen Kuohujärven pohjoisrannalla kartan mukaan kohoaa kalliojyrkänne. Se pitää siis tutkia ja sen kasvit merkitä muistiin. Jo kaukaa näin, ettei kallio ollut mikään kovin ravinteikas, graniittia, lohkeilevaa sorttia, joten en odottanut mitään suurta enkä näyttävää. Sellaisia ei löytynytkään. Aivan kuin pakolla noukin joitain matkamuistoja muistivihon väliin, jospa ne ehtisi illalla tutkia ja todeta taas kantaneensa kotiin niitä joka paikan sammalia, kulosammalta ja nuokkuvarstasammalta. Muutama tupas kuitenkin kiinnosti sen verran, että pistin ne koteloon myöhempää tutkimista varten. Päälle kirjoitin kalliotorasammal ja paikan.

Nyt syksyn hämärtäessä illat, kaivoin näytteen esiin ja kävin sen määrityskirjojen avulla läpi uudelleen. Jokin siinä tuntui haraavaan vastaan ja niinpä vein sen ystävälleni Orivedelle. Muutaman päivän päästä tuli vastaus: Onneksi olkoon, Luopioisille uusi laji on löytynyt. Mikä, mikä? No, puhutaan siitä sitten kun tavataan. Näin sammal jäi kummittelemaan mieleen ja monesti arvuuttelin itseltäni sen nimeä. Enpä arvannut oikein.

Sammal on rantapörrösammal (Dicranoweisia crispula). Enpä odottanut tämän sammalen löytyvän sellaiselta paikalta, vaikka sitä olen löytämisen toivossa silmäillytkin Kukkian rantakallioilta. Pörrösammal on eteläosissa maatamme hyvin harvinainen ja yleistyy vasta Kuusamon korkeudella. Eteläisellä Pirkanmaalla on muutama kasvupaikka, mutta pohjoisosista maakuntaa se edelleen puuttuu, vaikka luulisi asian olevan toisinpäin. Enpä ollut sitä ihan huonosti määrittänyt, sillä se on hyvin kalliotorasammalen (Cynodontium tenellum) näköinen: lehdet kähärät, pesäkkeet pystyt, tällä vain hieman pulleammat.

Näköjään edelleen on opittavaa siinä, että jokainen oudonnäköinen tupsu on tutkittava. Sitä ei koskaan tiedä, mitä edestään löytää.’

Pääsiäinen

Utö

’Pääsiäisen väri on kananpojan keltainen. Se voisi olla myös narsissinkeltainen tai munankeltainen. Itse näen vielä yhden keltaisen: kulosammalen keltainen. Näihin aikoihin tienreunat värjääntyvät nauhamaisesti oransseiksi juuri tämän sammalen lehtien ja itiöpesäkeperien mukaan. Sammal on yksi yleisimmistä maailmassa, täysin kosmopoliitti eli sen löytää kaikkialta. Se valtaa pioneerikasvin lailla muokattuja alueita eikä siedä toisten kasvien kilpailua. Niinpä sen löytää juuri tien reunapalteista, avoimilta kalloilta, kivien päältä, pihan kiveyksien raoista ja kaikkialta sieltä, missä on avointa kasupaikkaa ja vähän multaa juurille. Sammal sopii hyvin pääsiäiseen paitsi värinsä niin myös kasvunsa vuoksi. Näin pääsiäisen aikaan se tuntuu olevan ainoita kasveja, joka on jo selkeästi aloittanut kasvunsa talven jälkeen. Niinpä tämän pääsiäissammalen myötä toivotan kaikille lukijoille

levollista ja siunattua pääsiäisen aikaa!’

Marraskuun sammal

tikanhiippasammal1

’Näin loppuvuodesta sammalet katoavat helposti karikkeen, syksyn lehtien tai lumen alle. Niiden etsiminen muuttuu haasteelliseksi. Onneksi osa sammalista kasvaa epifyytteinä puiden rungoilla ja oksilla. Niitä voi etsiä hämärämmässäkin säässä vaikka otsalampun valossa. Niitä eivät myöskään häiritse talven lumi eikä syksyn roskat. Marraskuun sammaleksi valitsin juuri tällaisen epifyyttisammalen, jonka voi melko helposti bongata metsäretkellä.’

Tikanhiippasammal (Orthotrichum speciosum) on löydettävissä lähes koko maasta, vain pohjoisimmissa osissa maata se on harvinainen. Sammal kasvaa yleensä lehtipuiden rungoilla, ylivoimaisesti useimmin suuren haavan rungolla. Se vaatii siis emäksisen kasvualustan. Joskus sammalen voi löytää myös ravinteiselta kalkkikailliolta tai laastilta. Itse löysin sen kerran myös vanhalta huopakatolta. Yleensä sen elinpiiriä ovat lehdot tai puistot, mutta joskus myös tuoreella kankaalla tai tulvaniityllä kasvava lehtipuu kelpaa.

Nuuttilan ojaSammal on helppo huomata rungolta, koska se kasvaa tupsumaisesti ulospäin rungosta. Oikeastaan mikään muu yleinen haavan sammal ei kasva samalla tavalla. Hiippasammalia on tosin löydetty maastamme liki kaksikymmentä lajia, mutta muut ovat monetkin melkoisia harvinaisuuksia. Rungoilla voi vastaan tulla lähinnä haapahiippasammal (O. obtusifolium) tai aarnihiippasammal (O. gymnostomum). Laastilla tai kalkkikalliolla taas voi sekaannus tulla kalvashiippasammalen (O. pallens) tai kalliohiippasammalen (O. rupestre) kanssa. Nämä kaikki ovat kuitenkin selvästi pienempiä kuin tikanhiippasammal, joka voi kasvaa jopa viisi senttiä korkeaksi. Hyvänä tuntomerkkinä voi pitää myös kuvissakin näkyviä itiöpesäkkeitä. Niillä on selvä varsi ja alussa karvainen huntu.

Sammalet ovat hienoja ja sitkeitä kasveja. Niinpä tikanhiippasammalkin alkaa yhteyttää ravintoa heti kun se talven jälkeen sulaa. Suojapäivinäkin löytää aivan vehreitä ja elävän näköisiä sammaltupsuja. Niitä kannattaa tähyillä katselemalla runkoa alhaalta ylöspäin. Silloin ne erottuvat selvsäti kujasammalesta (Pylaisia polyantha) ja haapasuomusammalesta (Radula complanata), jotka suikertavat runkoa pitkin. Sammalta ei pidä sekoittaa rungon tyvellä kohoaviin metsäsammaliin, sillä hiippasammalet kasvavat yleensä korkeammalla.

Onnea etsintään!

tikanhiippasammal2

Maaliskuun sammal

Hämeenlahti

’Kun olen päivittäin koiran kanssa kierrellyt lähialueen rantoja ja metsiä, on yksi sammal noussut ylitse muiden, palmusammal (Climacium dendroides). Olkoon se siis maaliskuun sammal, vaikka monia muitakin oli tarjolla ajatuksissani.

Palmusammal on nimensä mukaisesti kuin pieni palmu. Se kasvattaa suikertavasta varresta pystyjä versoja, jotka muistuttavat pieniä puita tai pensaita. Aina näitä versoja ei muodostu ja silloin sammal onkin jo huomattavan paljon vaikeampi erottaa samanlaisista suikerosammalista tai vaikkapa seinäsammalesta. palmusammal2Sammalen voi löytää kosteilta rannoilta, luhtaniityiltä tai vanhoilta rantapelloilta, mutta toisinaan sen löytää jopa kallioilta ja pientareiltakin. Yläkuvan mukaisesti se kasvaa pieninä kasvustoina tiheässä ja peittää alleen muut pyristelijät. Kookkaana, jopa viisisenttisenä, se on voimakas ja näyttävä sammal, helppo myös tunnistaa.

Tätä sammalta tavataan koko maasta ja se on paikoin hyvinkin yleinen. Lapin tuntureilla se on vähäisempi. Näihin aikoihin se, niin kuin muutkin sammalet, aloittelee yhteyttämistä, kunhan lämpötila nousee nollan yläpuolelle. Tavallisiin kasveihin verrattuna sammalet säilyvät ympäri vuoden vihreinä ja ovat siksi valmiina ravinnontuotantoon heti kun se on mahdollista. Palmusammal tekee harvoin itiöpesäkkeitä, joten sen lisääntyminen jää lähes kokonaan suvuttoman lisääntymisen eli kasvun varaan. Niinpä mietityttää sen geeninvaihto. Kasvustothan ovat todennäköisesti yhtä ja samaa kloonia ja siksi geenistöltäänkin samanlaisia.’

Helmikuun sammal

liekosammal1

’Tammikuu oli kovin vähäluminen ja vasta helmikuun ensimmäisenä päivän piha sai täällä Keski-Suomessa sellaisen lumipeitteen, että pääsi kolalla työntelemään. Muutamassa kohdassa kola raapaisi syvemmältäkin ja niin esiin putkahti helmikuun sammal. Otin yläkuvan juuri tuolta paikalta. Kesäisen vihreä sammalmatto paljastui katseltavaksi monesta kohtaa. Nurmikkosammaleksihan tuota kutsutaan tai kiusalliseksi rikkaruohoksi, josta on päästävä pikimmiten eroon. Sammal kertoo huonosta nurmikosta ja pihanhoidosta. Itselleni se on sitä vihreää, josta pidän.’

Niittyliekosammal (Rhytidiadelphus squarrosus) on helmikuun sammal. Tämä ’kiusallinen rikkaruoho’ on yleinen nurmikkosammal suuressa osassa Etelä- ja Keski-Suomea. Pohjoisempana se muuttuu harvinaiseksi ja puuttuu Lapista kokonaan. Sen luontaiset kasvupaikat ovat rannoilla, niityillä ja lehtojen karikkeella, mutta yleisemmin sen toisaan tapaa pihanurmikolta.

Liekosammalia on muitakin. Metsäliekosammal (R. triquetrus) on hyvin yleinen metsäsammal koko maassa ja korpiliekosammal (R. subpinnatus) melko yleinen samoilla aluelilla. Varsinkin jälkimmäisestä niittyliekosammal on aika vaikea erottaa. Sanotaan, että sammalasiantuntijan erottaa harrastelijasta, jos hän seisaaltaan määrittää nämä kaksi sammalta oikein. Kova vaatimus.

Jyskä

’Tässä kuvassa on niittyliekosammal kesäisessä asussa. On se kumma, kuinka nämä sammalet loppujen lopuksi on samanlaisia kesät talvet, ainakin samanvärisiä. Upea sammal joka tapauksessa, joten kolatkaapa esiin helmikuun sammal ja katsokaa.’

Pioneerisammalia

kielisammal2

’Tämä kaunis sammal on kiehtonut mieltäni tänä kesänä. Sen vuoksi olen kierrellyt metsäautotien laitoja, vanhoja hiekkakuoppia ja valuvetisiä kallioita. Eihän siinä mitään, jos kyseessä olisi näyttävä ja silmiinpistävä sammal, mutta kun se on vain puolen sentin mittainen ja muiden sammalten sekaan kätkeytyvä laji. Kyseessä on yksi monista ns. pioneerisammalista eli ojakielisammal (Diplophyllum obtusifolium). Olen kuvannut sen mikroskoopin läpi ja saanut siten näkyviin sen kauniin kellanpunaisen värin, pienihampaiset lehdet ja kielisammalille tyypillisen rakenteen. Lähempää katsottuna lehti on ehkä vieläkin kauniimpi:

kielisammal1

Tämä kesä on tosiaan mennyt näitä pieniä hienouksia metsästäessä ja onhan niitä sitten löytynytkin. Kun puhun pioneerisammalista, niin tarkoitan sammalia, jotka kasvavat ihmisen työstämällä alustalla välittömästi jo samana kesänä, jopa ennen ensimmäistäkään putkilokasvia. Näitä sammalia löytyy maksasammalten puolelta siiransammalista (Nardia), korvasammalista (Jungermannia) sekä pihti- ja rahtusammalista (Cephalozia ja Cephaloziella). Lehtisammalista pioneereja ovat maailman yleisin sammal kulosammal (Ceratodon purpureus) ja monet pienet varstasammalet (Pohlia) sekä nukka- ja karvasammalet (Dicranella ja Dithricum). Yhteisenä tuntomerkkinä näille on älyttömän pieni koko ja sammaleksi nopea kasvu.

Kesä on ollut suotuisa näiden sammalten etsimiseen, niinpä olenkin Luopioisten alueelta löytänyt uusina lajeina kaksi varstasammalta (Pohlia annotina ja P. bulbifera), kaksi siiransammalta (Nardia scalaris ja N. geoscyphus), kaksi korvasammalta (Jungermannia gracillima ja J. caespiticia) ja suuren joukon ennestään tuttuja lajeja näistä muista ryhmistä. Konttaaminen jatkuu ja löydöt saattavat tästä vielä lisääntyäkin. Seuraavana on tuo alussa mainitsemani kaunis ojakielisammal, joka nyt tuli löydettyä vasta naapurikunnan alueelta. Toinen etsinnässä oleva on vuorivarstasammal (Pohlia filum), jolle yllättäen on löytynyt Etelä-Suomestakin useita uusia kasvupaikkoja. Tänään jo koukin vanhaa vesilätäkön pohjaa tämän sammalen toivossa, mutta vielä ei tärpännyt.’  

Sattuman sohaisu

pikkupaasisammal

’Jotkut ihmiset kieltävät sattuman mahdollisuuden. Kaikki voidaan selittää tieteellisesti tai löytää niille ratkaisu tutkimusten avulla. Itse olen useammankin kerran törmännyt tapahtumaan, jota ei voi selittää muulla kuin sattumalla, ellei mennä sitten henkimaailmojen puolelle. Pari viikkoa sitten istuin kirkonkylän seurakuntatalon kiviaidan päällä ja odotin parempaa puoliskoani. Siinä aikani kuluksi nojailin sementtiaitaan ja tunsin kuinka käsieni alla oli jotain pehmeää, siis sammalta. Kouraisin sitä ja siirsin kasvojeni eteen. Suurennuslasi oli tietenkin kotona eikä tuosta massasta ilman sitä saanut mitään selkoa. Niinpä kaivoin sattumalta taskussani olleen muovipussin esiin ja työnsin sammalet sinne, ne rippuset, jotka käteeni olivat raapaisussa jääneet. Sitten se parempi puolisko jo saapuikin ja lähdimme ajelemaan kotiin päin. Pussi löytyi myöhemmin taskusta ja kotvasen sen jälkeen mikroskooppi kertoisi löydön, jos siinä nyt mitään ihmeellistä olisi.’

Kuvassa on pikkupaasisammal (Schistidium submuticum). Se on uusi laji Luopioisiin eikä olekaan mikään turha laji. Sammal on pieni nimensä mukaisesti ja kasvaa juuri vanhoilla sementtipohjaisilla muureilla. Sen lehdet ovat karvakärjettömät ja taipuvat koukkumaisesti sisäänpäin. Sammal on eteläinen ja tavattu lähinnä etelärannikolta. Hieno löytö siis, mutta…

Niin, ei siinä kaikki. Sammalmöykystä pisti esiin myös hiippasammalta. Määritin sen kalvashiippasammaleksi (Orthotrichum pallens). Tätä sammalta olen löytänyt vain kerran aikaisemmin. Silloin se kasvoi Padankoskella vanhan navetan sementtisellä kivijalalla pieninä kasvustoina. Toinen löytö Luopioisiin siis. Sammal on mätästävä ja sen itiöpesäke on hunnullinen eikä hunnussa ole karvoja. Suku ei ole niitä helpoimpia, mutta tuntomerkit eri lajien kohdalla ovat selviä.

Lähetin näytteet tuosta sattuman sohaisusta ystävälleni määritysten varmentamiseksi. Edelliset olivat oikein, joten vanhakin oppii. Sitten siitä repesi ihan jotain muuta. Ystäväni ilmoitti sähköpostilla löytäneensä näytteen keskeltä jotain vielä hienompaa, jota en uskalla  edes ilmiantaa. Löytösammal oli vain muutaman millin mittainen verso, mutta jos se on se, miksi sitä nyt epäillään, niin sen levinneisyysalue on jossakin perin kaukana täältä, rannikolla ja Ahvenanmaalla. Löytö olisi ensimmäinen Pirkanmaalta ja koko EH-alueelta. Pieni sattumansammal lähti kirjekuoressa Helsinkiin seuraavaa määrittäjää tapaamaan ja saattaa olla, että sieltä sen matka jatkuu vielä maamme rajojen ulkopuolelle saakka. Joskus käy näin.

Kiitän (kerrankin ja julkisesti) vaimoa viipymisestä. Sattumaa kiitän myös ja jään odottamaan ylimmän tuomarin päätöstä. Toive on, että lopputulos on positiivinen, mutta sattumalta se voi olla kielteinenkin, kaikki ei ole aina helppoa. Aika näyttää ja kerron sitten lisää.