Viikko 29: Ojanukkasammal

’Jos tähän asti esitellyt sammalet ovat olleet seisaaltaan nähtävissä, niin nyt on laskeuduttava polvilleen. Nukkasammalet ovat nimensä mukaan paljaalla maalla olevaa nukkaa, ja ne jäävät kyllä huomaamatta, varsinkin jos niissä ei satu olemaan pesäkkeitä. Viikon lajina on näistä kymmenestä nukkasammallajista helpoin ja ehkä myös yleisin.Se on hyvin kuvan kaltaista, mutta muodostaa laajempia kasvustoja. Paras tuntomerkki löytyy pesäkkeen ja perän liitoksesta, jossa on selvä kyhmy. Tähän voit tarvita suurennuslasia, mutta kyhmy on kyllä aivan selvä. Jos sitä ei ole, niin olet ehkä löytänyt jonkin muun nukkasammalen.’

Ojanukkasammal on ilman pesäkettä noin sentin korkea. Parin sentin korkuisia pystyjä, kyhmyllisiä pesäkkeitä on runsaasti ja niiden perä on keltainen. Pesäkkeen kannessa on pitkä nokka. Lehdet ovat suorat ja tasaisesti kapenevat. Niiden tyvi on tuppimainen.

Sammal on yleinen koko maassa paikoilla, joita on käsitelty, kuten ojanpenkoilla, rannoilla, pellonreunoissa ja kosteilla poluilla. Se onkin pioneerilaji, joka nopeasti ilmaantuu sinne, missä on vapaata, hieman kosteaa kasvualustaa.

Viikko 28: Ketopartasammal

’Nyt valintaan jäi aika erikoinen sammal. Se on aivan erinäköinen kuivana ja märkänä. Näinhän on monen sammalen kohdalla, mutta tämä on minulle jäänyt erityisesti mieleen juuri tämän piirteen vuoksi. Kuinkahan monta kertaa olen sen ohi kävellyt ja ajatellut sen olevan vain jokin kivillä kasvava tavallinen laji: harmosammal, tierasammal tai kivisammal. Märkänä tämä on yksi kauneimmista sammalista värikkäine lehtineen ja karvoineen. Siihen kannattaa tutustua nyt, kun on näin kosteat ilmat.’

Ketopartasammal on keskikokoinen sammal, jonka kielimäiset tylpät lehdet päättyvät pitkään hampaiseen karvaan. Kuivana lehdet kiertyvät nuoramaisesti varren ympärille. Sammalen yläosat tuoreena ovat kauniin vihreät ja alaosissa on usein ruosteenpunaista väriä. Pesäkkeitä se tekee harvoin.

Partasammal ei ole kovin yleinen, vaikka kasvaakin koko maassa. Parhaiten sen tapaa asutuksen piiristä vanhoilta tiilikatoilta, kuivilta pihakedoilta tai sitten ravinteisilta kallioilta lehdoista. Suosii kalkkipitoista alustaa.

Viikko 27: Metsäkamppisammal

’Kun aloittelin sammalharrastusta kymmenkunta vuotta sitten, ihmettelin tälle viikolle valitsemaani sammalta. Mikä ihmeen kamppisammal? Nimi kuulosti oudolta, samoin sammal. Kun sen sitten vihdoin löysin, valokuvasin sitä suurena harvinaisuutena ja mietin sen kasvupaikan luonnetta, lehden mallia ja pesäkkeen muotoa tarkkaan, että tunnistaisin sen seuraavallakin kerralla, kun se vastaan tulee. Enpä silloin arvannut kohdanneeni yhden maamme yleisimmistä sammalista. ’

Metsäkamppisammal on kuivilla paikoilla kasvava sirppimäinen sammal, jonka suikertavat versot peittävät mattomaisesti alleen sammalen kasvualustan. Verso on melko säännöllisesti haarainen. Pitkittäispoimuiset lehdet ovat aina sirppimäiset kaventuen teräväksi, pitkäksi ja hampaiseksi kärjeksi. Keskisuoni on ohut, mutta ylettyy lehden kärkeen. Sammalella on usein pesäkkeitä, jotka ovat käyriä.

Kamppisammal on kosmopoliitti eli sitä tavataan laajalti maapallolla. Suomessa sammalta on koko maassa hyvin yleisenä. Sen kasvupaikkoja ovat metsät, rannat, kalliot, lahopuu ja karike, joskus sen tapaa jopa paljaalta maalta.

Viikko 26: Niittyhavusammal

’Nyt esillä oleva sammal on ketojen ja pihojen komistus. Havusammalet ovat vaikeita tunnistaa lajilleen ilman mikroskooppia, mutta tämä on lajeista yleisin ja se on mieltynyt kasvamaan mm. kivien päällä lehdoissa ja pihojen reunoilla. Usein sammal on oljenvärinen ja erottuu sen avulla muista samannäköisistä. Sen kasvustot ovat yhtenäisiä ja kuohkeita. Loppujen lopuksi se on niin itsensä näköinen, että sen löytää helposti, jos sitä vain paikkakunnalla on.’

Niittyhavusammal on pysty, haarainen ja suokertava sammal, jonka varsi on kauttaaltaan tummien ritsoidien peitossa. Sieltä esiinpistävät varsilehdet ovat typäkän kolmiomaiset. Haaralehdet ovat suikeammat. Keskisuoni ulottuu lehden hieman käyrään kärkeen saakka ja lehti on lievästi pystypoimuinen.

Sammalta tavataan koko maasta, mutta loppujen lopuksi se ei kuitenkaan ole kovin yleinen. Kasvupaikat ovat ravinteisia lehtoja, varjoisia pientareita ja ketoja, puiden tyviä ja reheviä soita.

Viikko 25: Nuokkuvarstasammal

’Tämän viikon sammal on yksi yleisimmistä sammalistamme, mutta myös yksi hankalimmista. Jos varstasammal ei ole pesäkkeellinen, niin sen versot hukkuvat muiden sammalten massaan ja vasta lupilla katsomalla pääsee selville suvusta, lajin määrittäminen vaatii yleensä mikroskooppia. Mutta silloin kun sillä on vanhanajan varstaa muistuttavat pesäkkeet, se on helppo huomata ja vaikka monella muullakin sammalella on samanlaiset pesäkkeet, niin tämä laji on niistä yleisin. Nyt juhannuksen aikaan sitä kannattaa etsiskellä, sen löytää melko helposti.’

Nuokkuvarstasammal on pienikokoinen tiheitä mättäitä muodostava sammal. Sen lehdet ovat soukat, reunuksettomat, teräväkärkiset ja puoleen väliin saakka hampaiset. Keskisuoni ulottuu lehden kärkeen, mutta ei muodosta sinne piikkiä. Pesäkkeet ovat kookkaita ja yleisiä, punavartisia ja nuokkuvia.

Sammal on hyvin yleinen koko maassa monenlaisilla kasvupaikoilla: hakkuuaukeilla, kallioilla, pientareilla, rannoilla, lahokannoissa, paljaalla maalla. Se on levinnyt hyvin laajalle maapallolla.

Viikko 24: Kilpilehväsammal

’Viime viikolla oltiin etsimässä metsälehväsammalta. Nyt mennään astetta märempään ympäristöön ja löydetään toinen yleinen lehväsammal. Nopeasti katsottuna samannäköisiä sammalia on useita, mutta pienen harjoittelun jälkeen ne oppii erottamaan toisistaan. Pitää osata vain katsoa kasvissa oikeisiin kohtiin: lehden reunaan, varren pintaan, kasvutapaan. Kyllä niille silloin löytyvät oikeat nimet. Toki täytyy tunnustaa, että en itsekään aina ole ihan varma näistä, mutta harjoiteltavaa on monessa muussakin lajissa.’

Kilpilehväsammal kuuluu lehväsammaliin ja sen lehdet ovat litteät, kookkaat ja soikeat. Lehti on tylppäpäinen ja usein nipukallinen. Sen reunus on vahva ja hampaaton. Sammalen varressa lehtihangoissa on ritsoideja, jotka muistuttavat karvoja. Kooltaan se on muutamasta sentistä jopa kymmeneen senttiä korkeaa.

Sammal kasvaa tiheinä mättäinä purojen varsilla, lähdepaikoilla, rantapenkoissa ja rehevillä soilla. Se on yleinen koko maassa ja paikoin hyvinkin runsas.

Viikko 23: Metsälehväsammal

’Palataanpa suomalaiseen metsään. Tämän viikon sammal on helppo löytää, mutta joskus vaikea tunnistaa. Lehväsammalia on monia lajeja ja sukuja. Tämä on kuitenkin se tavallisin, joka kasvaa rönsyillen toisten sammalien päällä, puiden tyvellä ja karikkeella. Kasvupaikkansa suhteen se ei ole kovin vaatelias, vaikka mieluimmin sen lehdoista löytääkin. Aina sillä ei ole pesäkkeitä samalla tavalla kuin kuvassa, jotka tässä ovat jo ylivuotisia’

Metsälehväsammal muodostaa runsaasti juurehtivia rönsymäisiä laakaversoja. Reunuksellisten lehtien laidassa on teräviä hampaita kärjestä lehden puoliväliin saakka. Keskisuoni ulottuu lehden terävään kärkeen. Itiöpesäkkeitä sillä on usein, mutta niitä on vain yksi varrellaan.

Sammal on yleinen lähes koko maassa. Se kasvaa humuksella, karikkeella, toisten sammalten seassa tai puiden tyvillä, kosteilla nurmikoillakin, yleisimmin rehevissä metsissä, mutta menestyy myös karummissa ympäristöissä.

20. viikko: Kalliokarstasammal

’Sammalista melkoinen osa elää kallioilla. Siellä ne joutuvat osallisiksi äärimmäisistä olosuhteista, kuivuudesta, märkyydestä, paahteesta, jäätymisestä, kulutuksesta. On ihme, että ne säilyvät hengissä ja voivat hyvin.Yksi tällainen selviytyjä on kalliokarstasammal. Nimensä mukaan se kuivina kausina on kallion pinnassa olevaa karstaa, joka helposti murenee ja varisee kallion juurelle. Märkänä se on aivan toisennäköinen. Sen väri vaihtuu, sen lehtien asento muuttuu ja pesäkkeet tunkevat nopeasti esiin kasvustosta. Siihen kannattaa nyt tutustua, sillä se kasvaa lähes jokaisella kalliolla mattomaisena nukkana suoraan kallion pinnassa.’

Kalliokarstasammal on kooltaan vain alle sentin korkuinen, mutta muodostaa laajoja kasvustoja suoraan kallion pintaan. Kuivana se on tumma, lähes musta, mutta kosteana sammal saa kellertävän tai tumman ruskean sävyn. Se muodostaa runsaasti lähes perättömiä pesäkkeitä verson latvaan ja pesäkkeet aukeavat pitkittäin kyljistä ikään kuin repeämällä.

Sammal on hyvin yleinen koko maassa ja sen voi löytää paitsi avoimilta kallioilta niin myös kiviltä ja lohkareilta. Sen voi sekoittaa muihin kalliolla eläviin sammaliin, mutta millään muulla ei ole samanlaisia pesäkkeitä.

16. viikko: Lahosammal

’Tälle viikolle valitsin sammalen, joka yleensä jää huomaamatta, vaikka on hyvin tavallinen ja yleinen sammal. Nyt kun lumen alta on paljastunut ainakin Etelä- ja Keski-Suomessa lähes kaikki talven sinne hautaamat, kuten kannot ja lahopuut, on lahosammal helppo löytää ja opetella tuntemaan. Itse opin sen jo kauan sitten kaaduttuani metsässä juostessani ja törmättyäni lahokantoon. Suu ja silmät olivat täynnä jotain mössöä, joka osoittautui lahosammaleksi. Sillä on kaksi hyvää tuntomerkkiä ja molemmat kaavin kasvoltani tuona päivänä. Ehkä nyt on kuitenkin syytä tutustua tähän sammaleen rauhallisemmin.’

Lahosammal on parin sentin korkuinen lehtisammal, joka kasvaa pääasiassa lahokannoissa ja lahoavalla puuaineksella. Sen harvassa olevat keskisuonelliset lehdet ovat leveät ja lyhyet. Kasvi muodostaa verson latvaan maljamaisia itulevyjä, joista se on helppo tunnistaa. Lisäksi se tekee runsaasti itiöpesäkkeitä, jotka ovat suoria, soukkia ja pitkiä.

Tämän heimonsa ainoan sammalen voi tavata koko maasta aivan pohjoisimpia osia lukuunottamatta. Se on hyvin yleinen ja melkoisella varmuudella se kasvaa kaikilla lahokannoilla Etelä- ja Keski-Suomessa.

15. viikko: Isomyyränsammal

’Kun ensi kerran kohtasin tämän viikon sammalen, luulin sitä karhunsammaleksi. Se kasvoi kosteassa istutuskoivikossa ojan penkereellä mattomaisena vihreänä kerroksena. Otin siitä pesäkkeellisen näytteen ja huomasin heti, että sen pesäkkeet eivät muistuttaneet ollenkaan karhunsammalen pesäkkeitä ja olihan sammal muutenkin erilainen, vaikka myyränsammalet kuuluvat kyllä samaan karhunsammalten heimoon. Nyt niitä voi ruveta tähyilemään, kun lumet ovat penkereiltä sulaneet. Pesäkkeitä saa vielä odottaa, mutta muuten sammal on talven jälkeen helposti tunnistettavissa.’

Isomyyränsammal on alle kymmenen senttiä korkea ja muodostaa jopa neliön kokoisia kasvustoja kosteaan varjoisaan maahan. Sen kasvupaikkoja ovat luhdat, saviset vanhat pellot, puronvarret, korvet ja kosteat puutarhat. Sammal tekee runsaasti käyriä pesäkkeitä, joissa on aluksi pitkä käyrä nokka. Sammalen lehdet ovat hammaslaitaisia, kärjestä poikkipoimuisia ja teräväkärkisiä.

Isomyyränsammal on hyvin yleinen Etelä-Suomessa, mutta harvinaistuu pohjoiseen mentäessä. Sitä tavataan kuitenkin Etelä-Lappiin saakka. Kulttuurinsuosija.