Viikko 45: Korpikarhunsammal

’Viime viikolla tutustuimme karhunsammaliin, joten jatketaan siitä. Nyt on kyseessä näistä yleisin ja se, joka tavallisesti juuri karhunsammaleksi nimetään. Monenlaisilla paikoilla kasvava sammal on kuitenkin yleisin korpisoilla ja rannoilla. Sieltä sen hetkessä löytää, vai löytääkö? Tässäkin tapauksessa kannattaa olla tarkkana, sillä samanlaisia lajeja on muitakin, jotka saattavat kasvaa tämän kanssa vierekkäin.’

Korpikarhunsammal on kookas yli 10 cm korkea pysty lehtisammal, jonka lehdet ovat neulasmaisen terävät ja siirottavat. Sen varsi on ruskea ja yläosasta kiiltävä (vert. lehtokarhunsammal). Lehden yksisoluinen reunus on hyvin kapea (vert. luhtakarhunsammal). Pesäkkeet ovat yleisiä, vaakasuoria ja särmikkäitä. Pesäkkeen tyvellä on selvä sompamainen kaulus (vert. kytökarhunsammal).

Sammal kasvaa korpisoilla suurina kasvustoina, kalliohyllyillä, soistumilla ja rannoilla. Se on hyvin yleinen koko maassa.

Viikko 44: Karvakarhunsammal

Kun viime viikolla taas kerran pyörittiin kalliolla, niin nyt kannattaa kiivetä sen päälle. Sieltä voi hyvinkin löytää tämän viikon sammalen. Karhunsammalet ovat joskus vaikeita, varsinkin kun kirjallisuus loppuu yleensä juuri näihin lajeihin ehkä rahoituksen puutteen vuoksi. Kuivilla paikoilla kasvava laji on kuitenkin helppo tunnistaa lehden valkoisesta karvakärjestä, vaikka pienuutensa vuoksi se usein jää huomaamatta. Nyt kannattaa katsella tarkkaan maaston aukkoisia kohtia, sillä sammal ei tahdo kestää kilpailua..’

Karvakarhunsammal on yleensä alle viisi senttiä korkea ilman pesäkettä, mutta usein jää vain sentin mittaiseksi. Tällöin sen voi sekoittaa hiekkasasmmaliin, jotka usein kasvavat samoilla paikoilla. Lehden valkoinen karvakärki on hyvä tuntomerkki. Pesäkkeet ovat yleisiä, pystyjä, kuivana vaakasuorassa ja särmikkäitä.

Sammal on yleinen kuivilla paikoilla kallioilla, pientareilla, hiekkakuopissa, kuivissa kangasmetsissä. Sitä tavataan yleisenä koko maassa.

Viikko 43: Hohtovarstasammal

’Jotkut sammalet pystyy määrittämään seisaaltaan, toiset vaativat kunnioitusta ja polvistumista, jopa ryömimistä. Nyt viikon sammalena on sellainen, joka vaatii joskus näitä kaikkia. Sen sinivihreä väri on hyvä tuntomerkki, mutta vaihtelu tekee siitä hankalan. Nimensä mukaisesti se kallionkolossa kasvaessaan erottuu muista lajeista selvästi, mutta vaatii kyllä usein pienen palan varmistukseksi, sillä samanlaisia siellä on useita varsinkin, jos väri ei ole niin hohtava kuin tavallisesti. Näiden kanssa saa olla tarkkana.’

Hohtovarstasammal on parin sentin korkuinen löyhästi tupastava sammal, jonka lehdet ovat hohtavan sinertävät ja varsi punainen. Pesäkkeitä se tekee harvoin ja niistä sen tunnistaa lehväsammaliin kuuluvaksi. Ne eivät kuitenkaan nuoku samalla tavalla kuin nuokkuvarstasammelella, johon sen voi sekoittaa.

Sammal kasvaa kallioilla, yleensä raoissa, lippojen alla ja varjoisissa koloissa. Se suosii ravinteisia kallioita, mutta voi löytyä happamiltakin kallioilta. Sammal on yleinen koko maassa.

Viikko 42: Naalinsammal

’Nyt tämän viikon sammal saattaa olla Etelä-Suomessa liikkuvalle vaikea, sillä tämä sammal on pääasiassa Lapin ja itäisen Suomen laji. Viime vuosina se on levinnyt lähes koko maahan, mutta en itsekään ole nähnyt sitä Pirkanmaalla kuin muutaman kerran. Kannattaa kuitenkin syksyisellä retkellä tähyillä jalkoihinsa, tämä pieni sammal saattaa hyvinkin löytyä. Tuoreena sen sekoittaa helposti muihin, mutta kuivana se on aivan itsensä näköinen käppyrä.’

Naalinsammal on pieni parin sentin korkuinen mattomaisesti kasvava sammal, joka kuuluu karhunsammalten heimoon. Sen lehdet ovat kolmiomaiset ja keskisuoni päättyy vahvana lehden kärkeen. Kuivana sammalen lehdet käpertyvät varren ympärille. Pesäkkeitä sammalella on harvoin. Pysty pesäke on kellertävän perän päässä ja sylinterinmuotoinen.

Viikon sammalen voi löytää tunturikankailta, hakkuuaukeilta, metsäautoteiltä ja suo-ojien penkereistä. Se käyttäytyy pioneerisammalten tapaan eli ilmaantuu ihmisen muokkaamille alueille ja on siksi laajentanut aluettaan viime vuosina.

Viikko 41: Pohjanhiekkasammal

’Kiersin juuri äsken laajan aukkohakkuun ja totesin, että tämän viikon sammal oli siellä todella hyvin edustettuna. Hiekkasammalet nimensä mukaan viihtyvät hiekkapitoisessa maassa ja vaikka tämän nimessä on sana pohjan, niin se on viime aikoina ehkä juuri hakkuuaukeiden yhteydessä levinnyt myös Etelä-Suomeen ja on melko tavallinen. Pienuutensa vuoksi se jää helposti huomaamatta, varsinkin jos itiöpesäkkeet eivät ole kehittyneet. Nyt myöhäissieniä etsiessään kannattaa tähytä näitä karhunsammalen sukulaisiakin.’

Pohjanhiekkasammal on pienikokoinen yksivartinen ja haaraton sammal, jonka lehdet ovat neulasmaiset samalla tavalla kuin kookkaampien sukulaistensa karhunsammaltenkin. Se kasvaa yleensä laajoina kenttinä ja innostuu joskus myös tekemään pesäkkeitä. Hunnullisia pesäkkeitä on yksi vartta kohti. Pesäkeperä on kellertävän punainen ja usein kaareva.

Sammal kasvaa hiekkaisessa maassa tai suo-ojien penkoissa koko maassa usein kosteassa ympäristössä. Sen voi helposti sotkea yleisempään törmähiekkasammaleeseen, mutta tämä on kookkaampi ja usein haarova.

Viikko 39: Savikkolapiosammal

’Kun pellot on puitu ja maa paljastunut korsien alta, on hyvä etsiä pieniä sammalia, jotka viihtyvät pelloilla ja pientareilla. Tämän viikon sammal on tällainen. Vanhalta nimeltään toukosammal, viihtyy savipelloilla paakuissa ja kokkareissa. Sitä on kuitenkin aina erikseen etsittävä, sillä vaikka se onkin yleinen tällaisilla paikoilla, niin sen koko on selvästi rajoittava tekijä havaitsemiseen. Sammal on pikkiriikkinen, mutta helposti tunnistettava.’

Savikkolapiosammal on kooltaan vain muutaman millimetrin korkuinen. Sen lehdet asettuvat ruusukkeisesti maan pintaa pitkin. Ne ovat suikeat ja leveät. Keskisuoni on vahva ja ulottuu lehden kärkeen. Pyöreähköt itiöpesäkkeet ovat yleisiä, alle senttimetrin korkuisia. Niiden avulla sammal on helppo tunnistaa, vaikka ryhmään kuuluukin useita lajeja. Muut ovat harvinaisia.

Toukosammalta voi tavata Etelä- ja Keski-Suomesta melko yleisenä, mutta kasvupaikkojensa suhteen se on vaatelias ja kasvaa yleensä vain savipelloilla.

Viikko 38: Kallioahmansammal

’Karut kalliot kasvattavat omanlaisiaan sammalia, jotka eivät välttämättä ole kovin helppoja määrittää. Monet muistuttavat toisiaan ja tuntomerkit piileskelevät mikroskooppisina. Näin on myös tämän viikon sammalen kohdalla. Paljon sammalia etsineenä lajin tunnistaa jo maastossa, mutta hyvin usein silti menee sormi suuhun, onko vai eikö ole. Sukuun kuuluu meillä vain viisi lajia, joista tämän viikon laji on yleisin. Muut kasvavat kaukana Lapossa ja ovat harvinaisia. Tunnistamisvaikeus tuleekin torasammalten suvusta. Puolukkareissulla kannattaa vilkaista kalliotakin.’

Kallioahmansammal on tyypillinen karujen kallioiden sammal. Se kasvaa suoraan kosteasta kivipinnasta pieninä tai joskus laajoinakin peitteinä. Sammal muistuttaa kyhmytorasammalta, mutta on kaikella tapaa pienempi. Piiskamaiset kärjestä hampaiset lehdet ovat kynsisammalmaisesti asettuneet. Käyrät pesäkkeet ovat yleisiä ja niiden tyvellä on pieni kyhmy.

Sammal on jokseenkin yleinen koko maassa, mutta torasammalta harvinaisempi. Sen pääkasvualue on pohjoisessa. Sammalta voi etsiä paitsi valuvetisiltä ja varjoisilta kallioilta myös purokiviltä ja rannoilta, aina kuitenkin kivipinnalta.

Viikko 37: Koskikoukkusammal

’Tällä viikolla on mentävä taas purojen tai jokien koskipaikoille. Sieltä löytyy melkoisella varmuudella tämän viikon sammal. Sen tunnistaminen on helppoa, kunhan ei sotke sitä näkinsammaliin, joiden sukulainen se on. Tämä sammal kasvaa kuitenkin lähes aina veden yläpuolella kivien pystysuoralla tai kaltevalla pinnalla. Kaikilla puroilla sitä ei ole eikä kaikissa koskissakaan, mutta useimmiten kuitenkin. Koskipaikkoja kyllä riittää.’

Koskikoukkusammal on näkinsammaliin kuuluva lehtisammal. Kooltaan se on noin tulitikun mittainen. Sen lehdet ovat kolmessa rivissä ja samaan suuntaan käyrät. Lehden keskisuoni on vahva ja ulottuu lehden kärkeen, joskus ylikin karvamaisena piikkinä. Pesäkkeitä sammalella on joskus ja ne lähtevät verson sivulta eli sammal on pleurokarppinen eli pesäkekylkinen sammal.

Viikon sammal on yleinen koko maassa. Sen löytää purojen ja jokien koskipaikoilta tai järvien rannoilta kiven kyljestä. Useimmiten se kasvaa vedenpinnan yläpuolella.

Viikko 34: Ketohavusammal

’Nyt viikon sammalena on loppukesän kaunis, säännöllisesti haarova, sulkamainen havusammal. Vaikka tämä sammal ei ihan joka retkellä tulekaan vastaan, niin on se kuitenkin sen verran yleinen, että sitä kannattaa lähteä etsimään. Siellä missä on vanhoja sementtirakenteita, kalkkivaikutusta tai ravinteista kuivaa ketoa, niin tämä melkoisella varmuudella löytyy. Minulle se on sellainen tuttu ystävä, sillä sen löytyminen saa olon aina  iloiseksi jopa onnelliseksi. Nyt kannattaa etsiskellä tätä sammalta.’

Ketohavusammal kuuluu havusammalten heimoon, jonka muut edustajat kasvavat kosteammissa ympäristöissä. Sammal on kookas, jopa 10 cm korkea ja muodostaa löyhiä kasvustoja. Sen haarat erkanevat rungosta säännöllisen sulkamaisesti. Väriltään se on kellanruskea. Pesäkkeitä se tekee hyvin harvoin.

Sammal on melko yleinen koko maassa, mutta pohjoisessa se on selvästi vaateliaampi kuin etelässä. Ketohavusammal löytyy ravinteisilta törmiltä, kalkkivaikutteisilta kallioilta ja kuivilta kedoilta, myös puiden tyveltä sitä kannattaa katsella. Sammal on kulttuurinsuosija.

Viikko 33: Piennarkarvasammal

’Kun aikoinaan törmäsin ensi kerran tämän viikon sammaleen, niin ajattelin löytäneeni jotain ainutlaatuista ja harvinaista. Ehkä siihen vaikutti sammalen pienuus, pieni on kaunista ja harvinaista. Ehkä myös se, etten ollut ennen kumarrellut niin syvään sammalille, enkä kontannut pitkin pientareita. Tästä voikin jo päätellä, että nyt ollaan sammalten ytimessä. Eihän tämä ole harvinainen eikä ainutlaatuinen, mutta sen löytäminen on aina iloinen ja sykähdyttävä asia. Huomasin, löysin, osasin katsoa oikeasta paikasta. Monesti tämän kanssa käy niin, että löytää ensi yhden verson ja sitten huomaa, että näitähän on tässä satoja tiheänä mattona.  Nyt on oltava tarkkana, monia muitakin samanlaisia on olemassa ja ne saattavat kasvaa jopa samanlaisilla paikoilla.’

Piennarkarvasammal on alle sentin korkuinen lehtisammal, jonka pesäkeperä on alaosasta punertava, yläosasta vaalea ja jonka pysty pesäke nousee parin sentin korkeuteen. Sammal kasvaa tiheinä kasvustoina suoraan maasta pientareilla, tuulenkaatojen tyvipaakuilla, hiekkakuopissa ja maanpaljastumilla. Sammalen karvamaiset lehdet ovat teräväkärkiset ja yhteen suuntaan käyristyneet. Pesäkkeet ovat yleisiä.

Sammal on yleinen lähes koko maassa ja paikoin hyvinkin runsas. Se vaatii kuitenkin ravinteisuutta ja avointa kasvupaikkaa. Se kuuluu pioneerisammaliin, joka ilmaantuu nopeasti sopivalle paikalle, mutta ei kestä kilpailua.