20. viikko: Kalliokarstasammal

’Sammalista melkoinen osa elää kallioilla. Siellä ne joutuvat osallisiksi äärimmäisistä olosuhteista, kuivuudesta, märkyydestä, paahteesta, jäätymisestä, kulutuksesta. On ihme, että ne säilyvät hengissä ja voivat hyvin.Yksi tällainen selviytyjä on kalliokarstasammal. Nimensä mukaan se kuivina kausina on kallion pinnassa olevaa karstaa, joka helposti murenee ja varisee kallion juurelle. Märkänä se on aivan toisennäköinen. Sen väri vaihtuu, sen lehtien asento muuttuu ja pesäkkeet tunkevat nopeasti esiin kasvustosta. Siihen kannattaa nyt tutustua, sillä se kasvaa lähes jokaisella kalliolla mattomaisena nukkana suoraan kallion pinnassa.’

Kalliokarstasammal on kooltaan vain alle sentin korkuinen, mutta muodostaa laajoja kasvustoja suoraan kallion pintaan. Kuivana se on tumma, lähes musta, mutta kosteana sammal saa kellertävän tai tumman ruskean sävyn. Se muodostaa runsaasti lähes perättömiä pesäkkeitä verson latvaan ja pesäkkeet aukeavat pitkittäin kyljistä ikään kuin repeämällä.

Sammal on hyvin yleinen koko maassa ja sen voi löytää paitsi avoimilta kallioilta niin myös kiviltä ja lohkareilta. Sen voi sekoittaa muihin kalliolla eläviin sammaliin, mutta millään muulla ei ole samanlaisia pesäkkeitä.

16. viikko: Lahosammal

’Tälle viikolle valitsin sammalen, joka yleensä jää huomaamatta, vaikka on hyvin tavallinen ja yleinen sammal. Nyt kun lumen alta on paljastunut ainakin Etelä- ja Keski-Suomessa lähes kaikki talven sinne hautaamat, kuten kannot ja lahopuut, on lahosammal helppo löytää ja opetella tuntemaan. Itse opin sen jo kauan sitten kaaduttuani metsässä juostessani ja törmättyäni lahokantoon. Suu ja silmät olivat täynnä jotain mössöä, joka osoittautui lahosammaleksi. Sillä on kaksi hyvää tuntomerkkiä ja molemmat kaavin kasvoltani tuona päivänä. Ehkä nyt on kuitenkin syytä tutustua tähän sammaleen rauhallisemmin.’

Lahosammal on parin sentin korkuinen lehtisammal, joka kasvaa pääasiassa lahokannoissa ja lahoavalla puuaineksella. Sen harvassa olevat keskisuonelliset lehdet ovat leveät ja lyhyet. Kasvi muodostaa verson latvaan maljamaisia itulevyjä, joista se on helppo tunnistaa. Lisäksi se tekee runsaasti itiöpesäkkeitä, jotka ovat suoria, soukkia ja pitkiä.

Tämän heimonsa ainoan sammalen voi tavata koko maasta aivan pohjoisimpia osia lukuunottamatta. Se on hyvin yleinen ja melkoisella varmuudella se kasvaa kaikilla lahokannoilla Etelä- ja Keski-Suomessa.

15. viikko: Isomyyränsammal

’Kun ensi kerran kohtasin tämän viikon sammalen, luulin sitä karhunsammaleksi. Se kasvoi kosteassa istutuskoivikossa ojan penkereellä mattomaisena vihreänä kerroksena. Otin siitä pesäkkeellisen näytteen ja huomasin heti, että sen pesäkkeet eivät muistuttaneet ollenkaan karhunsammalen pesäkkeitä ja olihan sammal muutenkin erilainen, vaikka myyränsammalet kuuluvat kyllä samaan karhunsammalten heimoon. Nyt niitä voi ruveta tähyilemään, kun lumet ovat penkereiltä sulaneet. Pesäkkeitä saa vielä odottaa, mutta muuten sammal on talven jälkeen helposti tunnistettavissa.’

Isomyyränsammal on alle kymmenen senttiä korkea ja muodostaa jopa neliön kokoisia kasvustoja kosteaan varjoisaan maahan. Sen kasvupaikkoja ovat luhdat, saviset vanhat pellot, puronvarret, korvet ja kosteat puutarhat. Sammal tekee runsaasti käyriä pesäkkeitä, joissa on aluksi pitkä käyrä nokka. Sammalen lehdet ovat hammaslaitaisia, kärjestä poikkipoimuisia ja teräväkärkisiä.

Isomyyränsammal on hyvin yleinen Etelä-Suomessa, mutta harvinaistuu pohjoiseen mentäessä. Sitä tavataan kuitenkin Etelä-Lappiin saakka. Kulttuurinsuosija.

14. viikko: Metsäkulosammal

’Nyt on päästy sammaleen, jota voidaan sanoa jokapaikansammaleksi niin meillä kuin muuallakin. Kun matkaa autolla näin keväällä pitkin Suomea, ei voi olla törmäämättä kulosammaleen. Se värjää asfaltin ja pientareen välisen sorareunan punaiseksi nauhaksi. Itiöpesäkkeiden punaiset varret ovat niin tiheässä, että koko kasvusto värittyy punaan. Myöhemmin onkin sitten ihan eri asia tunnistaa tämä sammal. Monesti olen kantanut kotiin oudon sammalen ja miettinyt, mikä ihme tämäkin on ja lopulta se on ollut kulosammal. Samannäköisiä on niin monta. Mutta nyt sen erottaa ja sen tuntee, kun vähän katselee ympärilleen.’

Metsäkulosammal on muutaman sentin korkuinen pioneerisammal eli se kasvaa rikotulla maaperällä, avoimilla paikoilla, missä se monesti on ensimmäisenä jo heti lumien sulettua. Paras tuntomerkki on punaperäiset pesäkkeet, joita on runsaasti. Lehti on suikea, teräväkärkinen ja pienihampainen, solut neliömäiset.

Sammal on hyvin yleinen monenlaisilla kasvupaikoilla koko maassa. Se on kosmopoliitti eli kasvaa kaikkialla maapallolla.

13. viikko: Kiviharmosammal

’Nyt lumet saavat kyytiä ja sammalet paljastuvat sen alta. Tässä kasviryhmässä talvi tuntuu olevan vain lepoaika, sillä heti kun lumi poistuu, alkavat sammalversot pörhistyä vihreinä ja yhteyttää. Niiden solunesteiden on siedettävä pakkasta, koska solut eivät rikkoudu kovissakaan pakkasissa. Niinpä tämän viikon sammalkin, kiviharmosammal, on jo kovassa vedossa kivien ja lohkareiden päällä. Siihen pääsee tutustumaan helposti, kun etsii kiviltä kuivana harmaita ja kosteina vihreitä mättäitä. Ei muuta kuin etsimään!’

Kiviharmosammal on alle viisi senttinen sammal, joka muodostaa kivipinnalle puhtaita melko tiheitä kasvustoja. Ne voivat olla hyvinkin laajoja. Sammalen lehti on kouruinen, karvakärkinen ja keskisuoneton. Pesäkkeet ovat karvaisen hupun suojassa verson sisällä. Sammal on kuivana ja kosteana erivärinen.

Harmosammal on yleinen koko maassa ja kasvaa kivien aurinkoisilla pinnoilla niin pellonreunoissa kuin metsissäkin, myös kallioiden hyllyiltä sen löytää. Sammal on levinnyt laajalle. Kosmopoliitti.

12. viikko: Palmusammal

’Kevät tuntuu tulevan kohisten, kuten sanonta kuuluu. Uusi lumi on vanhan surma ja pälviä alkaa ilmaantua niin tienpenkoille kuin purojen partaillekin. Tämän viikon sammal on helposti löydettävissä, kun etsii jostakin kosteikon laidalta tai penkereestä sulaneen kohdan ja alkaa tähytä palmumaisia alle viisi senttisiä sammalversoja. Palmusammal on ihan pienen palmun näköinen ja siksi helppo tuntea. Ei muuta kuin etsimään tällä viikolla.’

Palmusammal on kooltaan 3 – 10 cm pitkä, suikertava sammal, joka muodostaa joskus hyvinkin tiheitä ja laajoja kasvustoja. Sen haarat ovat pystyjä silloin sammal on helppo tunnistaa, mutta suikertaessaan se helposti sotkeutuu monen muun samannäköisen kanssa.

Sammal kasvaa monenlaisilla kosteilla paikoilla koko maassa. Usein sen löytää koskikiviltä tai lahopuilta, jolloin se voi kasvaa yksittäisinäkin versoina. Myös korpimetsistä ja lähteiköistä se on helppo löytää. Pesäkkeitä sillä on harvoin.

11. viikko: Pohjankivisammal

’Olin jäällä hiihtämässä viime sunnuntaina ja katselin samalla kivenlohkareita kuvatakseni jäkälien kauniita ruusukkeita kiven pinnalla. Kuhmujäkälä ja kehräkäkälät olivat jo pörhistyneet talven jälkeen, mutta niin olivat ensimmäiset sammaletkin. Harmosammal näytti terveen vihreältä ja sen seurana pienet pohjankivisammalet availivat versojensa päitä ottamaan vastaan valon ja lämmön. Hämmästyksekseni huomasin, että näissä pienissä tuppaissa oli jo tämän vuotisia pesäkkeitä pystyssä ja osa oli jo auennutkin. Pesäkkeen pään hampaat olivat leväällään ja aukko pesäkkeen sisään auki. Itiöt saattaisivat pöllähtää tuulen kuljetettavaksi koska tahansa. Kasvu on alkanut. Etsipä tämä pieni sammal tällä viikolla.’

Pohjankivisammal on pieni, kupumaisia parin sentin kokoisia kasvustoja kivipinnalle muodostava lehtisammal. Lehdet ovat karvakärkiset ja pesäkeperä on suora.

Sammalen voi tavata muiden sammalten seasta itsenäisinä tiiviinä kasvustoina ja yleensä se muodostaa runsaasti pesäkkeitä. Sen kasvupaikat ovat aina kivillä ja kallioilla.

Pohjankivisammal on yleinen sammal koko maassa, etelässä hieman harvinaisempi kuin pohjoisessa, Ahvenanmaalta se puuttuu.

8. viikko: Isonäkinsammal

’Näin talvella sammalien etsiminen on haasteellista. Viikkojen kuluessa olen yrittänyt valita sellaisia lajeja, joita voisi talvellakin löytää. Nyt, kun tämän viikon sammal on puhdas vesisammal, voisi ajatella, ettei sitä nyt ainakaan tähän aikaan mistään löydä, mutta toisin on asia. Isonäkinsammal on yleensä virtaavan veden sammal eli sen löytää koskipaikoista ja sulapaikoista melko helpostikin. Sammal kiinnittyy kiviin ja heiluu veden liikkeiden mukaan. Sitä ei oikeastaan voi sotkea muihin kuin koskikoukkusammaleen tai virtanäkinsammaleen.’

Isonäkinsammal muodostaa koskipaikkoihin joskus hyvinkin suuria kasvustoja. Sen voi löytää myös seisovasta vedestä, suvannoista, järvistä ja lähteistä.

Sammal on helppo tuntea pitkistä versoistaan ja kolmirivisistä venhoisista lehdistään. Tämä sammal on maamme suurin sammal, jonka versot voivat olla jopa > 50 cm mittaisia.

Sammal on yleinen koko maassa, mutta harvinaistuu jonkin verran pohjoiseen mentäessä.

Viikko 8: Kujasammal

’Hiippasammalten lisäksi talvella törmää usein puun rungolla kujasammaleeseen. Tämä pieni suikertava sammal on helppo tuntea pystyistä pesäkkeistään. Sekin löytyy helpoimmin suurten haapojen rungolta, jonne se saattaa muodostaa useamman kämmenen kokoisia kasvustoja. Tämän sammalen voi lisäksi löytää monelta muultakin alustalta. Olenpa nähnyt sen tyytyväisenä kasvavan vanhan auton konepellilläkin varjoisassa lehdossa. Silmät auki nyt, kun kevätaurinko jo lämmittää puiden runkoja.’

Pieni kujasammal kuuluu palmikkosammalten heimoon. Se suikertaa alustallaan muodotaen laajojakin kasvustoja. Sammal viihtyy emäksisillä puunrungoilla, mutta myös kallioilla ja betonilla.

Pystyt pesäkkeet ovat yleisiä ja niitä on runsaasti. Keskisuoneton lehti on teräväkärkinen, mutta ei kovin poikkea muiden palmikkosammalten lehdistä. Paras tuntomerkki löytyykin pesäkkeitä ja kasvupaikasta.

Kujasammalen voi löytää koko maasta (Lapissa harvinaisempi). Kannattaa etsiä suurten haapojen rungolta, jossa se voi kasvaa hyvinkin korkealla.

7. viikko: Tikanhiippasammal

’Vaihdetaanpa taas alustaa. Monet sammalet viihtyvät epifyytteinä eli kasvavat puiden rungoilla ja oksan haarukoissa. Yksi yleisimmistä on tikanhiippasammal. Se suosii lehtipuita ja niiden ravinteista kaarnaa. Muiden sammalten tapaan veden ja osan ravinnosta se ottaa suoraan ilmasta. Näin talvella tämänkin sammalen voi löytää katselemalla tarkaan haapojen lumettomia runkoja ja oksia. Siellä on toki muitakin epifyyttisammalia, mutta tämä on monesti kookkain ja sen tunnistaa melko helposti karvaisista hiipoista pesäkkeen päällä. Vaikeutena tosin on, ettei noita pesäkkeitä aina talveksi ole jäänyt sammalesta törröttämään.’

Tikanhiippasammal on yleisin suvun 18 lajista ja se kasvaa monenlaisilla alustoilla, kuitenkin etupäässä epifyyttinä lehtipuiden pinnalla. Sen tupsumaiset kasvustot ovat pystyjä ja erillään toisistaan.

Sammalen tunnistaa pesäkkeen päällä olevista karvaisista hiipoista ja hyvin lyhyestä pesäkeperästä. Kooltaan sammal on 2 – 3 cm korkea.

Viikon sammalen voi löytää koko maasta. Pohjoisessa se on harvinaisempi, mutta eteläisestä Suomesta sen löytää lähes jokaisesta lehdosta, kun katselee tarkkaan haapojen runkoja ja oksia.