Saalis syvyydestä

ahdinsammal2’Sammaltutkijat lastautuivat veneeseen viime viikonloppuna Konnevedellä. Pääsin mukaan koluamaan koskia ja soutamaan selkävesiä. Runsas vesimäärä ja virran voimakkuus estivät kahlailun ainakin kovin syvissä vesissä. Niinpä siirryttiin venekyytiin. Se kannatti. Vaikka pohjasta saatiinkin vain niukalti sammalia, löytyi kuitenkin jotain.

Viereinen kuva esittää sammalta, joka nousi naaran mukana yli kolmen metrin syvyydestä. Kooltaan muutaman sentin mittainen sammal määritettiin veneessä ahdinsammaleksi (Platyhypnidium riparioides). Mielessä oli kuitenkin tieto siitä, että järvistä kerätyt ahdinsammalet eivät olisikaan tätä lajia. Niinpä otettiin näyte talteen jatkokäsittelyä varten.

Ahdinsammal on mielenkiintoinen sammal siinä, että useat näytteet on kerätty talvella, kun pilkin mukana pohjasta nouseekin kalan asemasta sammalta. Laji kasvaa syvällä lähes valottomassa ympäristössä ja sen elämäntavat on siksi huonosti tunnettuja. Lajin löytyminen on ollut usein sattuman varassa. Ehkäpä siksi sammal onkin harvinainen.ahdinsammal1

Työpöydän ääressä sitten epäilyt paljastuivat todeksi. Kyseessä ei ollutkaan ahdinsammal, vaan nokkasammaliin kuuluva laji Oxyrrhynchium speciosum, joka on liitetty maamme sammalluetteloihin vasta hiljattain. Liekö lajilla edes suomalaista nimeä vielä? Tutkimuksissa on todettu, että Suomen järvistä ahdinsammaleksi nimettyjen näytteiden joukossa on juuri tätä lajia. Sammalta on tavattu myös Ruotsista ja Tanskasta sekä laajalti muualta Euroopasta, Pohjois-Amerikasta sekä Kaakkois-Aasiasta. Suomen osalta sammalen levinneisyydestä ei tiedetä vielä kovinkaan paljoa.

Näiden kahden lajin erottaminen toisistaan ei ole helppoa. Itse en olisi niitä erottanut toisistaan. Onneksi on tarkkanäköisempiä. Erot ovat mitallisia ja mikroskooppisia. Kun kasvupaikatkin ovat samanlaiset, ei ole ihme, että ne on sekoitettu toisiinsa. Nyt vain pilkkijät ensi talvena sammaljahtiin ja näytteet tutkijoiden syynättäväksi. Tieto lisääntyy ja pilkkiminenkin saa aivan uutta merkitystä.’

Paakkuja ja uurnia

paakku-uurna1

’Pari päivää sitten tehdyllä hiihtoretkellä pikkulampien jäälle löytyi sitten oikein mukava sammalkin, paakku-uurnasammal (Amphidium mougeotii). Eihän tämä sammal mikään suuri harvinaisuus ole, mutta jostain syystä se Luopioisissa on harvinainen. Ennestään on tiedossa vain yksi varma paikka Holjasta ja toinen epävarmempi Padankoskelta.

Tämä sammal on vaikea erottaa rinnakkaislajistaan tummauurnasammalesta (A. lapponicum). Oikeastaan varma ero on lehden solukossa ja silloin löytö pitäisi aina toimittaa mikroskoopin alle tunnistukseen eikä se sittenkään ole helppoa. Kuitenkin näillä sammalilla on selviä kasvullisia eroja, joista voi jo päätellä lajin, vaikka varmistuksen tekeekin sitten skoopilla. Nimensä mukaan paakku-uurnasammal muodostaa paksuja paakkumaisia kasvustoja, jotka voivat olla hyvinkin laajoja. Lisäksi siltä puuttuvat lähes aina itiöpesäkkeet. Tummauurnasammal on matalakasvuisempi ja pienenpiä kasvustoja muodostava ja usein täynnä pesäkkeitä.

Sammalia on hauska etsiä, kun ne ovat tunnistettavissa ympäri vuoden. Kun siemenkasvit vasta harkitsevat kasvun aloittamista lumen alla, ovat sammalet ja jäkälätkin jo täydessä vauhdissa. Nyt niitä on hauska etsiskellä ja bongailla. Nämä kaksi uurnasammalta kielivät hieman paremmasta kalliosta, joten niiden koloista voi löytää muutakin mukavaa.’

Syyskuun sammal

palmikkosammal3

’Olen aina ihaillut puhtaita sammalmattoja niin metsissä kuin kallioillakin. Näin syksyn alettua varisevat lehdet usein pilaavat tämän nautinnon. Joskus olen sormin haronut keltaiset lehdet sivuun saadakseni ihailla vihreää sammalmattoa. Nyt kun lehdet ovat vielä puissa, löytyvät kivien päältä kuvan kaltaiset peitteet. Syyskuun sammal kasvaa hyvin usein puhtaina kasvustoina ja peittää alleen koko kiven tai kalliopinnan.’

Kalliopalmikkosammal (Hypnum cupressiforme) on hyvin yleinen sammal luonnossamme, mutta harva sen lajilleen tuntee. Se menee usein määritteellä sammal muiden tavallisten sammlten joukkoon eikä kumarruta tarkastelemaan sitä tarkemmin; hei, ei tämä olekaan seinäsammal, eikä kerrossammal, mikäs tämä oikein on. Kyllähän sammalet ovat nopeasti katsottuna hyvin samanlaisia, mutta lähempi tarkastelu tuo esiin hyviä tuntomerkkejä. Tässä tapauksessa sammalverson palmikkomainen rakenne on tällainen hyvä tuntomerkki.

palmikkosammal2Kalliopalmikkosammal on yleinen ja runsas Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjoiseen mentäessä se vähenee ja harvinaistuu. Aivan Lapin perukoilla sitä saa jo kunnolla etsiä. Sen kasvupaikkoja ovat nimensä mukaan kalliot ja kivet, joiden päälle se muodostaa yhtenäisiä puhtaita mattokasvustoja. Usein sen lomasta ei löydä mitään muuta sammallajia, joskus sulkasammal tunkeutuu esiin joskus kivikynsisammal. Sammalpatja kasvaa reunoiltaan ja levittäytyy suuremmaksi. Joskus yhtenäinen kasvusto voi olla neliömetrien suuruinen, mutta yleensä kuitenkin pienempi.

Palmikkosammalista vain tämä laji on hyvin yleinen ja joka retkellä löydettävissä. Vanha laaja Hypnum-suku on hajoitettu usein useaksi uudeksi suvuksi. Meillä siihen kuuluu edelleen 13 lajia, joista useat ovat hyvin harvinaisia. Täällä eteläisessä Suomessa ainoastaan rantojen pikkupalmikkosammal (H. pallescens) yltää yleiseksi, mutta se on helppo erottaa syyskuun sammalesta pienen kokonsa, kasvupaikkansa ja haaroittumisensa vuoksi.

palmikkosammal1Eilen liikuin rantakallioilla ja otin esilläolevat kuvat tästä sammalesta. Juuri nyt se on helppo havaita ja tunnistaa. Siispä letitettyjä sammalversoja etsimään.

Heinäkuun sammal

karhunsammal1

’Juuri nyt kannattaa katsella karhunsammalia. Niiden heleänvihreät versot peittävät maan pintaa kattavana kerroksena ja niiden sotilaallisen suorat itiöpesäkkeet kohoavat tiheinä mattoina kohti valoa. Nyt voi kerrankin sanoa, että kuukauden sammlena on kaikille tuttu lajiryhmä. Nimenomaan ryhmä, sillä tähänkin porukkaan kuuluu pitkälle toistakymmentä enemmän tai vähemmän vaikeasti toisistaan erotettavaa lajia. Mutta kuitenkin, ehkä yleisin niistä on valittu tämän kuun mannekiiniksi.’

Kangaskarhunsammal (Polytrichum juniperinum) kasvaa yleensä kuivilla kankailla, kallioilla ja kalliopainanteissa, teiden varsilla ja metsän kivillä koko maassa. Se on selvästi kuivan paikan kasvi, toisin kuin useat muut karhunsammalet, karvakarhunsammalta (P. piliferum) lukuunottamatta, joka kasvaa vielä kuivemmilla paikoilla. Nämä kaksi erottaa lehden kärjestä: kangaskarhunsammalella siellä on ruskea piikki, karvakarhunsammalella pitkä vaalea karva.karhunsammal3

Muuten kuukauden laji muistuttaa hyvin yleistä korpikarhunsammalta (P. commune). Tämä kasvaa kuitenkin nimensä mukaan soilla. Lisäksi pesäkkeen päällä oleva huppu on nyt hyvä tuntomerkki. Kangaskarhunsammalella huppu ylettyy koko kulmikkaan pesäkkeen yli ja on kaksivärinen: kärjestä ruskea, alempaa vaalea. Juuri nyt huput ovat paikoillaan kertomassa lajista.

Yleisistä lajeista vielä vastaan saattaa tulla rämekarhunsammal (P. strictum), mutta se on niin puhdas suolaji, ettei sitä senkään vuoksi voi kuukauden lajiin sotkea. Muut karhunsammalet ovatkin sitten enemmän tai vähemmän harvinaisia tai kasvavat tyystin erilaisilla kasvupaikoilla.karhunsammal4

Karhunsammalta käytetään usein esimerkkilajina, kun kerrotaan sammalten elämänkierrosta ja lisääntymisestä. Siihen se onkin hyvä laji. Sammalen vihreä lehdekäs osa on varsinainen sammal, jonka kromosomisto on yksinkertainen ja jossa sukusolut syntyvät, kun taas itiöpesäke perineen on varustettu kaksinkertaisella kromosomistolla ja muistuttaa siksi rakenteeltaan siemenkasvia. Kun hedelmöitys on tapahtunut, kasvaa tuplakromosomistoinen itiöpesäke perineen. Itiöt pesäkkeessä ovat taas varustettu yksinkertaisella kromosomistolla. Itiöt leviävät ympäristöön ja kasvattavat suotuisissa olosuhteissa alkeisvarsikon, josta kasvaa taas uusi sammalkasvi. Vaikuttaa monimutkaiselta, mutta näyttää toimivan hyvin, onhan sammalia joka puolella, monenlaisia ja paljon.

Nyt on hyvä aika bongata karhunsammal. Jos olet tarkkana ja omistat hyvän lupin, voit löytää kaikkikin tässä mainitut lajit. Onnea yritykseen!karhunsammal2

Toukokuun sammal

metsäliekosammal2

’Helmikuun sammal oli kolatessa lumen alta pursuava niittyliekosammal. Näin toukokuussa liikkuessaan lehtomaisissa metsissä ei voi olla huomaamatta sen lajitoveria metsäliekosammalta. Vaikka joku voisi sanoa, että kaikki metsäsammalet ovat ihan toistensa näköisiä, niin kuitenkin, tarkkaan katsottuna ne ovat erilaisia ja muodostavat erilaisia kasvustoja. Kolme yleisintä metsäsammalta taitavat olla metsäkerrossammal, seinäsammal ja juuri tämä toukokuun sammal metsäliekosammal. Jos katsot sammalsivuilta niiden kuvia, niin huomaat, ettei niitä voi toisiinsa sotkea.’

Metsäliekosammal (Rhytidiadelphus triquetrus) on lehtojen ja lehtomaisten metsien kaunistus. Se kasvaa usein mattomaisesti suurina puhtaina kasvustoina. Usein sammal nousee liekomaisesti pitkin lehtipuiden etenkin haapojen tyviä jopa puolen metrin korkeuteen. Sammal on helppo tuntea tupsumaisesta latvastaan, joka erottaa sen selvästi seinäsammalesta, jota se värinsä puolesta muistuttaa. Haarottuminen ja koko taas erottavat sen lähilajeista niitty– ja korpiliekosammalista.metsäliekosammal3

Hirsitaloaikaan seinien tilkkeeksi riivittiin metsästä sammalta. Etupäässä se oli tästä nimensäkin saanutta seinäsammalta, mutta joukossa oli varmasti myös kerrosammalta ja liekosammalta. Kun purin vanhaa seinää korjatakseni sitä, löysin hirsien välistä juuri näitä kolmea sammalta. Ne olivat pahoin litistyneet ja sen vuoksi vaikeat tunnistaa. Mikroskooppi kuitenkin paljasti niiden lehtien muodon ja lajit saattoi vielä määrittää. Seinän väliin sammalet olivat päätyneet yli sata vuotta sitten. Joskus kuulee seinän väliin laitetun rahkasammalta, mutta se lienee erehdys. Tämä sammal imee sisäänsä suuret määrät vettä ja saattaa siksi mädättää seinän mielummin kuin tilkitä.

Nyt ennen kuin mustikoihin tulee lehdet ja heinät kasvavat metsiinkin, kannattaa tähytä sammalkerrosta. Liekosammal on hauska tuttavuus, kun sen oppii tuntemaan. Toukokuu on aikaa etsiä, sitten tulevat uudet haasteet.

metsäliekosammal1

Mikromaailmaa

hiirensammal

’Tänään perunannoston tauolla keräilin pikkiriikkisiä sammalia ojanpenkalta. Eihän niitä edes nähnyt paljalla silmällä, kunhan kaappasi koko paakun mukaan ja työnsi sitten mikroskoopin alle. Mitä sieltä paljastui? Kaksi minulle uutta tuttavuutta: savikkohiirensammal (Bryum caespiticium) ja pikkukarvasammal (Ditrichum pusillum). Molemmat ovat pieniä, oikeastaan turhan pieniä.

Yllä oleva kuva on savikkohiirensammalen lehdistä. Siinä näkyy lehden malli ja pitkä keskisuonen aikaansaama karvamainen kärki. Nämä saa näkyviin hyvällä lupillakin, mutta kun syksyinen päivä alkaa olla jo harmaa ja ainakin tänään kovin sateinen, niin ei luppi tahdo riittää määritykseen. Hankin vuosi sitten kunnollisen valomikroskoopin, jolla saan suurennettua sammalen lehden sopivaan kokoon nähdäkseni sen solut ja reunan hampaat. Samalla kaupalla tuli mukaan myös kamera ja siihen adapteri, niin että saan näkemästäni myös kuvan. Kamera on Nikon Coolpix 4500, joka ei enää ole ihan nuori, mutta kelpaa hyvin tähän tarkoitukseen. Tässä kamerassa on erikoisuutena se, että sen optiikka liikkuu rungon sisällä, jolloin kameran voi kiinnittää adapteriin ja sitä kautta mikroskooppiin suoraan, tsuumaukset ja tarkennukset hoituvat tyylikkäästi ilman, että kamera liikkuu.

Kun pääsee käsiksi mikromaailmaan, avautuu silmien eteen aivan oma maailmansa. Sanoin ei voi kertoa, kuinka viehättäviä ovat solujen rakenteet: viherhiukkaset, öljykapselit, solunseinät paksunnoksineen. Aikaahan tuollainen preparaattien tekeminen veden avulla lasilevylle ja sitten sen kuvaaminen vie eikä aina voi olla läheskään tyytyväinen lopputulokseen, mutta hauskaa se on.

Kuvassa oleva savikkohiirensammal on vielä iso sammal, sillä sen lehden pituus on kuitenkin parin millin luokkaa ja koko sammalkin itiöpesäkkeineen nousee kolmeen senttiin. Todella tarkkaa silmää tarvittiin, että hämärissä sain näytteen pikkukarvasammalesta, jonka koko komeus mahtuu alle senttiin. Eikä nämä ole vielä niitä pienimpiä. Pari päivää sitten kuvasin savikkosiipisammalen (Fissidens viridulus), jonka koko jää muutamaan milliin. Sen paikka savipaakun kyljessä oli odotettu ja kauan etsitty. Nyt sekin löytyi. Alla on kuva siitä mikroskoopin läpi katsottuna. Lehden pituus on siis alle puoli senttiä ja näitäkin on useita läheisiä lajeja.

siipisammal

Paljon minulla on vielä opittavaa kuvaamisessa. Yksi seuraavista haasteista on, miten saada roskat ja häiritsevät osaset pois kuva-alueelta, kun ei viitsisi niin kauheasti käyttää kuvankäsittelyä. Tai sitten on vain alistuttava joko siihen, että roskia on tai siihen, että Photoshop on käytössä pidempään.

Lisää mikroskooppikuvia voi katsella sammalsivuilta. Olen lisäillyt varsinkin maksasammaliin yksityiskohtaisempia kuvia, koska tavallinen kuva ei paljonkaan kerro itse sammalen ulkonäöstä, erottavat tuntomerkit kun ovat yleensä niin kovin pieniä.