Salamanperän luonnonpuisto

salamanperä1

’Viime lauantain vietin luonnonpuistossa etsien sammalia ja ihaillen koskematonta luontoa. Normaalisti puistoon ei pääse, puhumattakaan, että saisi kerätä näytteitä. Tähän pitää olla lupa ja keräilyn tulee olla tieteellisesti tai opetuksellisesti perusteltua. Meillä oli tällainen lupa. Siitä huolimatta hetken tuntui kuin pyhäinhäväistykseltä edes kulkea polutonta korpimetsää ja rikkoa näin, vaikkakin hyvin vähäisessä määrin, luonnon muovaamaa maisemaa.’

Salamanperän luonnonpuisto on rauhoitettu vuonna 1956 luonnonsuojelualueeksi, jonka ensisijaisena tehtävänä on säilyttää se tulevaisuutta varten koskemattomana tutkimusalueena. Näin se on tuleville sukupolville pala Suomenselän vedenjakajaseudun metsä- ja suoluontoa. Luonnonpuistot ovat tarkoitetut tieteelliseen työskentelyyn ja siksi niihin pääsy on rajattu vain tähän tarkoitukseen. Kansallispuistot ovat kaikille avoimia ja niissä saa kulkea ja nauttia maisemista vapaammin. Luonnonpuistoihin pääsee vain joko kulkemalla merkittyä polkua pitkin tai sitten luvan kanssa.

Salamanperä sijaitsee Suomenselällä, joka on vedenjakaja-aluetta Pohjanmaan ja Järvi-Suomen välissä. Monin tavoin tämä alue on erilaista kuin kumpikaan viereisistä alueista. Sen huomaa niin kasvillisuudessa, eläimistössä kuin ilmastossakin. Tällä alueella liikkuessa tulee vääjäämättä mieleen Lappi ja sen karut kangasmaat, suot ja pienet lampareet. Puisto ei varmaankaan poikkea oleellisesti ympäröivästä luonnosta, jos sekin olisi luonnontilaista. Nyt kun näin ei ole, niin se on täysin erilaista niin maisemiltaan kuin eliöstöltäänkin. Täällä saavat elää rauhassa aratkin eläimet, kasvaa harvinaiset vanhaa metsää tarvitsevat kasvit ja pörrätä rauhassa niin hyönteiset kuin linnutkin. Erikoisuutena puistossa liikkuu myös metsäpeura eli petra, joka tuotiin Salamajärven kansallispuistoon Kuhmosta 1970-luvun lopussa. Tällä hetkellä niitä elää puistoissa jo toista tuhatta kappaletta. Lisää petrasta voi lukea, vaikka tästä osoitteesta.

Salamanperän luonnonpuisto on suon ja kangasmetsän mosaiikkia. Kankailla kasvaa järeää kilpikaarnaista mäntyä. Siellä on monen pieneliön tarvitsemaa lahopuuta ja suojaisia koloja niin tikoille kuin oravillekin. Suot ovat karuja rämeitä, nevoja tai hieman rehevämpiä korpia. Niilläkin on oma Lappia muistuttava ulkonäkönsä, kuten suokuvasta kelottuneine mäntyineen näkyy.

salamanperä2

Puiston järvet ovat pieniä ja suoreunaisia. Niissä viihtyvät vain karujen vesien kasvit. Monet järvet ovat vedenjakajaseudulle tyypillisesti laskujoettomia ja veden vaihtuminen tapahtuu suon sisäisesti, niin kuin tässä alakuvan Soidinlammessakin.

salamanperä3

Vierailuni puistossa kesti kuusi tuntia ja siinä ajassa ehdin kiertää vain pienen osan liki 13 neliökilometrin alueesta. Tarkoituksena oli kartoittaa puiston sammallajisto, josta ei ennen tätä ollut juurikaan mitään tietoa. Kymmenen ihmisen voimin tällä hetkellä on kerättyä tietoa huomattavasti enemmän. Uhanalaisia lajeja löytyi runsaasti, samoin muita harvinaisuuksia. Osa määrityksistä on edelleen tekemättä ja yllätyksiä voi löytyä lisää. Kuitenkin jo tällä hetkellä voi sanoa, että puisto on rikas ja antoisa paikka. Siellä ovat turvassa monet Suomenselän alueen harvinaisuudet. Ainoa mikä niitä tällä hetkellä uhkaa lienee ilmastonmuutos, joka voi muuttaa eliöiden elinolosuhteita huonompaan suuntaan. Kasvisivuilleni olen koonnut muutamia löytöjä kuvin ja selostein. Se on kuitenkin vain pieni osa kaikista havainnoista. Peurakin nähtiin, vaadin ja vasa, mutta ne olivat kameralle liian nopeita. Niinpä kuvattavaksi jäi vain jätöksiä.

salamanperä4

Terveiset Salamanperältä

kantoraippasammal

’Pidennetty viikonloppu Suomenselällä oli antoisa. Sammaltutkijat ja -harrastajat tapasivat retkeilyn merkeissä. Tällä kertaa teimme sammalhavaintoja kahden maakunnan Keski-Pohjanmaan ja Keski-Suomen alueella. Tarkoitus oli löytää uusia lajeja näihin maakuntiin ja varmentaa kauan sitten löydettyjen sammalten nykyesiintyminen. Toki vilkuilimme myös tutumpia ja tavallisempia lajeja. Itselleni tuli monta hienoa hetkeä milloin lahopuun vieressä milloin suon laidalla tai kalkkiuunin kupeessa. Taisin nähdä toistakymmentä sellaista lajia, jotka aikaisemmin ovat jääneet löytymättä, olipa joukossa sellainenkin, jolla on maassamme vain kaksi tunnettua kasvupaikkaa. Alakuvassa komeilee vesisiiransammal (Nardia compressa), jonka tietoja saa etsiä turhaan vanhoista sammaloppaista, sillä vasta viime keväänä ilmestyneeseen suomenkieliseen kirjaan ne ovat päätyneet. Kuva taitaa olla niitä harvoja, mitä sammaleesta on maassamme otettu. Tosin se on työpöydällä loisteputkien valossa kuvattu, sillä maastossa puolen metrin syvyydessä järven pohjakivillä se muistutti enemmänkin suttuista levää kuin hienoa sammalta. Yläkuvassa on kantoraippasammal (Anastrophyllum hellerianum), jota olen monesti etsinyt, mutta vasta nyt pääsin sitä kunnolla kuvaamaan Salamanperän luonnonpuistossa. Luopioisistakin tämä alle sentin korkuinen punalatvainen lahopuun sammal on löydetty, mutta vain yhdeltä paikalta. Jahka ehdin, täydennän löytyneet lajit kasvisivuille ja kerron hieman itse puistostakin ja sen eliöistä.’

vesisiiransammal