Viikko 36: Hetealvesammal

’Kun viimeksi liikuttiin luhdilla ja rannoilla, niin siirrytäänpä nyt vielä kosteampaan ympäristöön. Tämän viikon sammal kasvaa lähteisissä ojissa ja tihkupinnoilla. Se on yksi yleisimmistä maksasammalista tällaisissa ympäristöissä. Se on helppo tuntea säännöllisistä lehtiriveistä varrella ja maksasammalelle tyypillisestä möyheästä ulkomuodosta. Vaikka sammal on pieni, niin se kasvaa usein laajoina kasvustoina ja on siksi helppo löytää. Ei muuta kuin etsimään!’

Hetealvesammal on litteä, alustaa vasten painunut tai köhösellään vedessä kasvava maksasammal. Sen lehdet ovat varren suuntaisesti asettuneet, liuskattomat, neliömäiset ja läpikuultavat. Kooltaan se on alle viisi senttiä pitkä ja puolisen senttiä leveä. Kasvustot ovat usein suuria ja puhtaita, mutta voi sammal kasvaa myös yksittäin muiden sammalten seassa.

Hetealvesammal on yleinen koko maassa kosteissa painanteissa, lähteiköissä, vetisissä ojissa ja rannoilla.

Viikko 30: Haapasuomusammal

’Mikä on metsän arvokkain puu? Kun asiaa kysyy metsänomistajalta, on vastaus kuusi tai mänty, mutta kun sitä kysyy luonnonsuojelijalta, vastaus saa metsäammattilaisen hymyilemään. Biologisesti ja luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkain puu on haapa. Siitä saa lukemattomat lajit ravintonsa, turvapaikan, kodin ja koko elämän. Yksi näistä on suomusammal, joka löytyy lähes jokaisen lehdossa kasvavan haavan kyljeltä. Tämä maksasammal on helppo huomata pienestä koostaan huolimatta. Sitä ei juurikaan voi sekoittaa mihinkään muuhun sammaleen, joten sitä on nyt syytä lähteä tähystämään ja opetella se tuntemaan.’

Haapasuomusammal on epifyyttinä kasvava maksasammal. Se on kooltaan vain muutaman sentin kokoinen, mutta muodostaa joskus laajojakin tiukasti alustassa kiinni olevia kasvustoja. Sammalen pyöreät kylkilehdet muodostavat eräänlaisen taskun ja vanhetessaan niistä irtoaa runsaasti suomuja, joiden avulla laji voi myös lisääntyä. Solujen sisällä on yksi suuri ruskea itujyvänen. Sammal muodostaa runsaasti litteitä peäkkeitä.

Sammal on yleinen koko maassa suurien haapojen rungoilla, joskus ravinteisilla kallioilla ja jopa metallilla ja kattohuovalla.

Lähteikkö

Isonauhasammal

’Muutama vuosi sitten yllätyin, kun Luopioisten alueen laidalta läheltä Hämeenlinnan (ent. Lammi) rajaa löytyi pienen korpisuon laidasta lähteikkö, jossa kasvoi harsosammalta (Trichocolea tomentella). Tämä harvinaisuus oli osoitus siitä, että mitä vain voi löytyä, kun tarpeeksi kulkee ja katselee. Sammal on edelleen suuri harvinaisuus Pirkanmaalla ja syy tähän löytyy sopivien kasvupaikkojen häviämisestä. Korpilähteiköt jäävät helposti huomaamatta ja tulevat tuhotuiksi ennen kuin löytyvätkään. Metsän kaikkinainen käsittely lähdealueilla on tuhoisaa lähteikköjen kasvillisuudelle.

Pari päivää sitten palasin paikalle. Tarkoituksena oli tutkia harsosammalen kasvupaikkaa huolellisemmin. Olin oppinut vuosien saatossa, että siellä missä on harsosammalta, siellä saattaa olla muutakin mukavaa. Niinpä en oikeastaan edes osannut yllättyä, kun kaivoin sammalten seasta möyheitä, nauhamaisia versoja. Monelta muultakin harsosammalen kasvupaikalta oli löytynyt isonauhasammalta (Aneura maxima). Sammal kasvoi lähdeveden vaikutuspiirissä rahkasammalten seassa huppeluksissa. Se löytyi vain kaivamalla sammalia esiin vedestä. Muutamasta kohtaa kaappasin kourallisen sammalia ja jokaisessa oli nauhasammalta. Näin löytyi Luopioisten 395. sammallaji.

Isonauhasammal oli monelle tuntematon laji vielä kymmenkunta vuotta sitten. Kun sitä opittiin etsimään, se alkoi myös löytyä ja kasvupaikkoja merkittiin muistiin Etelä- ja Keski-Suomesta harvakseltaan. Aina se kasvoi hienossa lähteikössä, usein jo suojellulla alueella, harjujen tyvellä, korpipainanteissa, lähdepurojen varsilla rahkasammalten seassa piilossa. Vieläkään sammal ei ole kovin yleinen, vaan se luokitellaan vaarantuneeksi (VU) lajiksi. Totuus sen yleistymisestä voi olla joko siinä, että se on opittu tuntemaan ja sen kasvupaikkoja on inventoitu ahkerammin tai sitten se on laajentanut kasvualuettaan viime vuosien aikana. Sen voi edelleen sekoittaa lettonauhasammaleeseen (Aneura pinguis), joka on kaikin tavoin hennompi ja sen reunassa yksisoluista aluetta on vain muutaman solurivin verran, kun isommalla serkulla tätä aluetta on kymmenkunta riviä.

Nyt on Luopioisten sammalflooran tavoite 400 lajia taas askelen lähempänä. Toisaalta joudun todennäköisesti poistamaan yhden lajin listalta eli pikkutihkusammalen (Oncophorus wahlenbergii). Tihkusammalten suku jaettiin äskettäin uudelleen ja kolmen lajin sijasta nyt lajeja on neljä. Niinpä täältä löydetyt tihkusammalet ovat todennäköisesti isotihkusammalta (O. elongatus). En ole vielä ehtinyt käydä kaikkia aikaisempia löytöpaikkoja tarkistamassa.’

Viikko 22: Palokeuhkosammal

’Näin juhlien aikaan kannattaa taimitarhoilla kurkistella kasvilavojen alle ja kukkaruukkuihin. Niistä saattaa löytää yhden suurimmista maksasammalistamme. Keuhkosammal on kulttuurikasvi ja myös luonnonkasvi, joskin se on hyvin eri näköinen kasvaessaan märällä hiekalla tai vesiojassa. Yhteisiä tuntomerkkejä kuitenkin löytyy ja niin voi todeta samasta lajista olevan kyse, ehkä vain eri alalajeista. Harvoin sammalta voi sanoa rikkakasviksi, mutta tässä on yksi sellainen.’

Palokeuhkosammal on suuri maksasammal, jolla ei erikseen ole vartta ja lehtiä, vaan sammal on litteä, levymäinen, ryppylaitainen ja kerroksellinen. Sammal voi kasvaa märässä ojassa jopa yli kymmensenttiseksi ja muodostaa silloin koko ojan täyttäviä kasvustoja. Kuivalla maalla se jää paljon pienemmäksi. Sateenvarjomaisia pesäkkeitä se tekee runsaasti.

Keuhkosammal on yleinen koko maassa ja kosmopoliittina sammalena levinnyt kaikkialle maailmaan. Sen voi löytää paitsi märästä pellonojasta, niin myös tihkupintaisista lähteiköistä, kosteista sorakuopista ja varjoisilta pihoilta ja taimitarhoilta.

19. viikko: Isokastesammal

’Nyt kun lumet ovat kadonneet suuresta osasta maata eikä enää takatalvia toivota, on syytä katsella myös maksasammalia, jotka hyvää vauhtia toipuvat pakkasen, lumen ja jään kurituksesta. Yksi tällainen näyttävä ja kookas sammal on isokastesammal, jonka voi nyt löytää lehtomaisista kosteista metsistä. Sammal viihtyy varjossa ja muodostaa laajoja kasvustoja. Se on helppo löytää ja tunnistaa, kun vain päätyy sopivaan lehtomaiseen metsään.’

Isokastesammal on alle kymmensenttinen maksasammal, jolla on selvästi varsi ja siitä erkaantuvat liuskamaiset kylkilehdet. Limittäiset lehdet ovat pyöreäkärkiset ja päästä hammaslaitaiset. Nimensä mukaisesti se on usein kasteesta tai ilmankosteudesta johtuen kiiltävän kostea.

Sammal on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa harvinaistuen nopeasti pohjoiseen mentäessä. Sitä ei ole tavattu Lapista. Sammalen kasvupaikkoja ovat kosteat varjoista lehdot, jossa se kasvaa muiden metsäsammalten seassa, Hyvin usein sen seurassa on ruusukesammal,

17. viikko: Isokorallisammal

’Nyt kun täältä etelästä lumet ovat kadonneet, pääsee tutkimaan kunnolla sammalkerrostumia. Pohjoisempana täytyy vielä etsiä kalliopaljastumia ja puiden runkoja löytääkseen tuoreita kasvustoja. Tämän viikon sammal kuuluu maksasammaliin ja on usein talven jäljiltä ruskeankirjava, mutta kasvaessaan muuttuu kellanvihreäksi. Ulkonäöltään se on nimensä mukaisesti korallimainen. Pikkuserkkunsa pikkukorallisammal on hyvin samannäköinen ja erotettavissa tästä lähinnä mikroskoopin avulla. Myös kasvupaikat ovat jonkin verran erilaiset. Tämän viikon sammalen löytää helposti.’

Isokorallisammal kuuluu maksasammaliin ja kasvaa yleisenä hyvin monelaisilla kasvupaikoilla: kallioilla, kivillä, puun rungoilla, katoilla, lahopuullakin. Sen lehtimäiset ulokkeet peittävät ripsineen koko varren ja ovat asettuneet möyheästi.

Kasvustot ovat tiiviitä ja usein kuperia, monesti jopa kämmenen kokoisia. Yksittäisenä se kasvaa muiden sammalten seassa. Kooltaan se on muutaman sentin korkuinen.

Sammalta tavataan hyvin yleisenä koko maasta.

9. viikko: Purokinnassammal

’Viime viikon vesisammal taisi jäädä jäätyvien purojen jääpeitteen alle. Samoin voi käydä tämänkin viikon sammalelle. Yleensä maksasammalet ovat vain kesäsammalia. Niiden rakenne ei useinkaan kestä kovia pakkasia. Purovedestä kiviin kiinnittyneenä voi kuitenkin talvisinkin tehdä makassammallöytöjä. Purokinnassammal täyttää kesäisin monen pienenkin puron rantapenkereet ja kivipinnat. Se ikään kuin pehmentää muuten kovaa ympäristöä ja sen syvän vihreä väri saa vedenkin vihertämään.’

Purokinnassammal on sukunsa yleisin laji. Tämän maksasammalen lehtimäiset ulokkeet muodostuvat kahdesta liuskasta, josta toinen on taipunut toisen päälle. Mieleen tulee kinnas. Lajit ovat melko vaikeasti erotettavissa toisistaan.

Tämän viikon sammalen voi löytää puroista ja jokien rannoilta, yleensä upoksista virtaavan veden ääreltä kiinnittyneenä kiviin tai joskus rantapenkkaan tai lahopuuhun.

Sammal on alle kymmenen sentin mittainen ja yleinen koko maassa.

Toinen uusi…

Kallionäivesammal Inarissa

’Kun taas vauhtiin päästään, alkaa uusia sammalia löytyä. Kallionäivesammal (Mylia taylori) on Luopioisten 387 löydetty sammallaji. Maksasammaliin kuuluva näyttävän kokoinen sammal kasvaa kosteissa olosuhteissa pystysuoran kallion tyvellä usein lähellä suon pintaa. Pohjoisessa sen voi löytää kivennäismaaltakin. Sukuun kuuluu toinenkin laji, rahkanäivesammal (M. anomala), jonka löytää helposti avoimen suon rahkasammalmättäästä. Näiden kahden erottamiseen tarvitaan mikroskooppia, koska tuntomerkit ovat solutasolla. Toisaalta kasvupaikka ja -tapa kertovat paljon itse lajistakin.

Kallionäivesammal Pälkäneen Laipassa

Pari viikkoa sitten lähdin kuuntelemaan kehrääjää Laipanmaahan Korppivuorelle. Samalla retkellä poikkesin läheiselle Kylmänkorvenkalliolle, jota pidän yhtenä parhaista harvinaisten maksasammalten kasvupaikoista Pirkanmaalla. Täältä on löytynyt mm. etelänraippasammal, kallio– ja pohjanpussisammal, louhusammaletelänhopeasammal, sekä lisäksi paakku– ja aaparahka. Kaikki nämä ovat Luopioisissa hyvin harvinaisia ja löydetty vain tältä tai parilta muulta kalliolta, mutta ei mistään muualta kaikkia samalta kalliolta. Nyt joukkoon liittyi myös kallionäivesammal. Se kasvoi aivan läheisen rämesuon pinnan tuntumassa pystysuoran kallion pinnalla puolen neliön tiiviinä kasvustona,  Vaikka oli hämärää ja kehrääjän surina houkutteli jatkamaan matkaa, en voinut olla viettämättä lyhyttä hiljaista hetkeä löydön äärellä. Sammal on kuitenkin Pirkanmaallakin harvinainen (RT) ja koko valtakunnassa silmälläpidettävä (NT) laji.

Näin lajimäärä kasvaa, kun vain jaksaa kulkea ja kumartua pienenkin erikoisuuden puoleen. Viime kesänä viimeksi kuljimme tällä kalliolla ja merkitsimme ylös harvinaisuuksia, mutta vaikka kuinka tarkkaan katsoo, jää jotain huomaamatta. Kannattaa siis käydä samoilla poikoilla uudelleenkin.’

Kallionäivesammal Kangasalalla Pakkalassa

Häyläsuon lähteikkö

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

’Aitoon Häyläsuo on ollut aikoinaan yksi eteläisen Suomen parhaista lähdesoista. Sitten se sodan jälkeen tuhottiin, niin kuin valitettavan moni muukin vastaava kohde. Suon arvokkaat kasvit, lettosarasta alkaen katosivat. Itselläni oli onni vielä 80-luvun alussa tavata suo edes jonkinlaisessa kunnossa ja nähdä siellä punakämmekkä ja hentosuolake kukassa. Myös monet ravinteisen suon sammalet ovat sittemmin hävinneet.

Niinpä olikin iloinen yllätys, kun löysin suon kulmauksesta aidon lähdeleton, jonka tihkupinnoilta saattaisi vielä löytää jo kadonneita aarteita. Pikainenkin silmäys tähän järviruo’on valtaamaan paikkaan antoi iloisen mielen. Lettolehväsammal löytyi välittömästi, nyt toiselta paikalta Luopioisista, nauhasammal kiemurteli rahkojen välissä ja teki jopa periantteja. Mutta mikäs se luikersi sammalen päällä, liekö vain jotain kasvunsa alussa olevaa tai levää. Työpöydän ääressä tämäkin pienen pieni eliö sai lopulta nimensä ja huomasin Luopioisten saaneen taas uuden sammalen, haaraliuskasammalen (Riccardia multifida). Tätä olin viimeksi nähnyt Etelä-Suomen parhailla lähteiköillä Lohjan seudulla.

liuskasammal2 Haaraliuskasammal on hyvin pieni maksasammal, millin levyinen ja reilun sentin pituinen, haaroittuva ja läpikuultava. Sen liuskat ovat tasaleveät ja mikroskooppituntomerkkinä voi yläkuvasta huomata, että tummia öljykappaleita ei ole ollenkaan liuskan reunasoluissa. Tämä seikka minut johdattikin oikeille jäljille. Sammal on silmälläpidettävä (NT) ja Pirkanmaalla alueellisesti uhanalainen (RT) laji. Uhanalaisuus johtuu lähteikköjen tuhoutumisesta ja kosteikkojen katoamisesta.

Näin Häyläsuo osoitti, että se sittenkin on edelleen varteenotettava retkikohde ja uusien löytöjen aarreaitta. Kukapa sen sanoisi, vaikka nuo jo kadonneiksi luokitellut lajitkin sieltä vielä löytyisivät. Tarkkana vaan saa olla, jos kaikki ovat haaraliuskasammalen kokoluokkaa.’

Tammikuun sammal

Hämeenlahti’Kun viime viikolla aloitin Viikon kasvi-sarjan, niin miksen voisi aloittaa myös Kuukauden sammal-sarjaa. Joskus sitä vain kasaa itselleen paineita ja yrittää sitten niistä selvitä. Sammalten osalta tehtävä on helpompi, ainakin näin talvella, koska ne ovat vedossa pidempään ja löytyvät tuoreina ja terveinä vaikka lumen keskeltä. Tässä ensimmäinen eli tammikuun sammal!’

Laholimisammal (Lophocolea heterophylla) on hyvin yleinen lahopuun maksasammal. Voi tuntua oudolta, että valitsin sen esimerkiksi tästä ajasta. Kuitenkin eilen kierrellessäni rannalla lähinnä lintuja katselemassa, huomasin myös tämän sammalen vihreät versot maahan kaatuneiden lahoavien lehtipuiden rungoilla. Kuva on otettu joulukuussa, mutta samalta ne edelleen näyttivät, yhtä elävän näköisiä kuin kesälläkin.

Laholimisammal kuuluu siis maksasammaliin, siltä puuttuu lehdestä suonitus eikä lehdet juurikaan eroa varsita. Kooltaan se on pieni muutaman sentin pituinen ja parin millin levyinen. Onneksi se muodostaa jopa kymmenen sentin kokoisia puhtaita kasvustoja lahopuun pinnalla ja on siksi melko helppo havaita. UrkanjärviVäriltään sammal on kalpean vihreä, mikroskoopissa jopa lähes valkoinen, läpikuultava, kuten viereisessä kuvassa näkyy. Oikeastaan se on aika koristeellinen kasvi, niin kuin monet maksasammalet ovat.

Tämä sammal on helppo tunnistaa haistamalla sitä. Millään muulla sammalella en ole tavannut tällaista hajua, sen saattaa haistaa vaikka seisaaltaan. Haju on hieman tympeä jopa pistävä. Se usein antaa lahopuulle sen luontaisen hajun. Toinen hyvä tuntomerkki liittyy sen tieteelliseen nimeen: heterophylla. Se tarkoittaa monenmuotoisia lehtiä. Usein sammalten lehdet ovat keskenään samannäköisiä, mutta tällä sammalella saattaa samassakin versossa olla hyvinkin erilaisia lehtiä, täysin ehytlaitaisesta kuvan pitkäliuskaiseen.laholimisammal

Laholimisammal on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, pohjoisempana harvinainen. Se kasvaa kosteissa olosuhteissa rannoilla, puronvarsissa, korvissa ja joutomailla yleensä lahoavalla puulla, rakenteilla tai karikkeella, joskus suoraan maassakin ja on runsas.

Talvea odotellessa silmät auki pientenkin kasvien puoleen ja rannoille maatuvia lahopuita koluamaan. Onnea yritykseen!