Korvasammalia

korvasammal

’Tuntuu, että mikromaailma on täynnä outoa ja kummallista, kun sitä oikein pöyhii. Kävelin tässä päivänä muutamana iltakävelyllä läheisellä metsäautotiellä. Vihreät  ja ruskeat sammalmatot reunustivat tietä niin kuin ne tekevät, eikä niihin kiinnitä juurikaan sen enempää huomiota. Varmaankin pitäisi, sillä siinä hyttysiä väistellessä kaappasin mukaani leipäpussiin muutaman nokareen enemmän tai vähemmän kuivunutta kokkareista maata. Kulosammalta varmaankin, niin kuin usein ennenkin on käynyt. Näin oli nytkin. Valtaosa kokkareista piti sisällää tuota yleismaailmallista rikkaa. jota tosiaan on joka paikassa pientareilla, teillä, kallioilla, kivillä ja vanhoissa sorakuopissa. Työpöydän ääressä kuivuneet mättäät kuitenkin rupesivat elämään ihan toisella tavalla. Eihän tämä kaikki olekaan kulosammalta, täällähän on seassa pienen pieniä maksasammalia. Yksi niistä, yläkuvan ojakorvasammal (Jungermannia caespiticia), on uusi sammal Luopioisiin.’

Korvasammalet (Jungermanniaceae) on suuri maksasammalheimo, johon kuuluu pieniä ja keskikokoisia sammalia. Ennen lovi- ja pykäsammalet vietiin omiin heimoihinsa, nykyään ne kaikki ovat samassa ryppäässä. Nämä kosteissa paikoissa kasvavat sammalet ovat vaikeasti erotettavissa lajilleen, mutta korvasammalilla (Jungermannia) yleensä on ehytlaitainen lehti, lovisammalilla (Lophozia) kaksiliuskainen ja pykäsammalilla (Barbilophozia) kolmi- tai neliliuskainen lehti. Tämä on tällainen karkea jako.

Korvasammalia olen tavannut harvakseltaan ja edelleen muutama on etsinnän alla, koska ne melkoisella varmuudella on täältä löydettävissä. Kantokorvasammal (J. leiantha) on löytynyt silmälläpidettävä-statuksestaan huolimatta yllättävän monesta paikasta, mutta pienet vain mikroskoopilla määritettävät ovat pysytelleet piilossa. Tämän kesän tavoitteena on löytää ainakin savikkokorvasammal (J. gracillima) tältä alueelta, sillä se on melko helppo erottaa kavereistaan hyvin suurten lehden reunasolujen perusteella. Pikkukorvasammalta (J. pumilla) en uskalla toivoa löytäväni täältä. Se on sen verran harvinainen ja vaikeasti löydettävissä. Tosin aina puronvarteen saavuttuani olen kuin kokeeksi käännellyt muutaman purokiven sammalen löytymisen toivossa. Nyt löytynyt ojakorvasammal erottuu muista parhaiten mikroskoopilla, sillä lajin lehtisoluissa on vain yksi tumma suurikokoinen öljykappale. Tämän toteaminen tietysti vaatii mikroskoopin, niin kuin valitettavasti moni muukin asia maksasammalten alueella.

Käytettyjä mikroskooppeja on kuitenkin helposti saatavilla. Halpaa ei kannata ostaa ja skooppia pitää päästä ensin testaamaan. Hintaa kuitenkin hyvälle käytetyllekin skoopille kertyy helposti useampi sata euroa. Uudesta saa maksaa paljon enemmän. Itse ostin oman skooppini aikoinaan käytettynä välittäjältä ja olen ollut siihen melko tyytyväinen. Ruokahalu tietenkin kasvaa syödessä, niin tälläkin alalla.

Mikromaailmaa

hiirensammal

’Tänään perunannoston tauolla keräilin pikkiriikkisiä sammalia ojanpenkalta. Eihän niitä edes nähnyt paljalla silmällä, kunhan kaappasi koko paakun mukaan ja työnsi sitten mikroskoopin alle. Mitä sieltä paljastui? Kaksi minulle uutta tuttavuutta: savikkohiirensammal (Bryum caespiticium) ja pikkukarvasammal (Ditrichum pusillum). Molemmat ovat pieniä, oikeastaan turhan pieniä.

Yllä oleva kuva on savikkohiirensammalen lehdistä. Siinä näkyy lehden malli ja pitkä keskisuonen aikaansaama karvamainen kärki. Nämä saa näkyviin hyvällä lupillakin, mutta kun syksyinen päivä alkaa olla jo harmaa ja ainakin tänään kovin sateinen, niin ei luppi tahdo riittää määritykseen. Hankin vuosi sitten kunnollisen valomikroskoopin, jolla saan suurennettua sammalen lehden sopivaan kokoon nähdäkseni sen solut ja reunan hampaat. Samalla kaupalla tuli mukaan myös kamera ja siihen adapteri, niin että saan näkemästäni myös kuvan. Kamera on Nikon Coolpix 4500, joka ei enää ole ihan nuori, mutta kelpaa hyvin tähän tarkoitukseen. Tässä kamerassa on erikoisuutena se, että sen optiikka liikkuu rungon sisällä, jolloin kameran voi kiinnittää adapteriin ja sitä kautta mikroskooppiin suoraan, tsuumaukset ja tarkennukset hoituvat tyylikkäästi ilman, että kamera liikkuu.

Kun pääsee käsiksi mikromaailmaan, avautuu silmien eteen aivan oma maailmansa. Sanoin ei voi kertoa, kuinka viehättäviä ovat solujen rakenteet: viherhiukkaset, öljykapselit, solunseinät paksunnoksineen. Aikaahan tuollainen preparaattien tekeminen veden avulla lasilevylle ja sitten sen kuvaaminen vie eikä aina voi olla läheskään tyytyväinen lopputulokseen, mutta hauskaa se on.

Kuvassa oleva savikkohiirensammal on vielä iso sammal, sillä sen lehden pituus on kuitenkin parin millin luokkaa ja koko sammalkin itiöpesäkkeineen nousee kolmeen senttiin. Todella tarkkaa silmää tarvittiin, että hämärissä sain näytteen pikkukarvasammalesta, jonka koko komeus mahtuu alle senttiin. Eikä nämä ole vielä niitä pienimpiä. Pari päivää sitten kuvasin savikkosiipisammalen (Fissidens viridulus), jonka koko jää muutamaan milliin. Sen paikka savipaakun kyljessä oli odotettu ja kauan etsitty. Nyt sekin löytyi. Alla on kuva siitä mikroskoopin läpi katsottuna. Lehden pituus on siis alle puoli senttiä ja näitäkin on useita läheisiä lajeja.

siipisammal

Paljon minulla on vielä opittavaa kuvaamisessa. Yksi seuraavista haasteista on, miten saada roskat ja häiritsevät osaset pois kuva-alueelta, kun ei viitsisi niin kauheasti käyttää kuvankäsittelyä. Tai sitten on vain alistuttava joko siihen, että roskia on tai siihen, että Photoshop on käytössä pidempään.

Lisää mikroskooppikuvia voi katsella sammalsivuilta. Olen lisäillyt varsinkin maksasammaliin yksityiskohtaisempia kuvia, koska tavallinen kuva ei paljonkaan kerro itse sammalen ulkonäöstä, erottavat tuntomerkit kun ovat yleensä niin kovin pieniä.