Joko sää muuttuu – vai ilmasto?

’Talvi oli vähäluminen tai lähes lumeton. Kevät oli vileä, kylmä, luminen, rakeinen ja joskus tuntui, että lunta oli enemmän kuin talvella. Tänään on helpottanut, on helle. Eli taas on menty ääripäästä toiseen. Tämä onkin ollut viime vuosien trendi, vaihtelut säässä ovat suuria. Tätä on myös sanottu yhdeksi ilmastonmuutoksen merkiksi. Saa sitten nähdä, jatkuuko sama meininki jatkossakin.

Kuvasin yllä olevat sinivuokot viime lauantaina eli toukikuun puolivälissä. Vuosien saatossa olen huomannut, että sinivuokkojen kukinta on siirtynyt vuosi vuodelta aikaisemmaksi. Lapsuudessa vuokot poimittiin äidille juhlapäivän kunniaksi ja veikkailtiin, joko ne kukkivat vai joutuuko ojentamaan pelkkiä nuppuja ja lehtiä. Sitten tälle vuosituhannelle tultaessa vuokot aikaistivat kukintaansa ja joutui veikkaamaan, löytyykö juhlapäivään kukkivia vuokkoja enää ollenkaan. Tänä keväänä on palattu vanhaan. Tosin vuokot aloittivat kukintansa jo pääsiäisen aikaan ja jos olisi lämmintä ollut, niin äitienpäivänä ei enää vuokkoja olisi ollut. Kylmä ilma on pidätellyt kukintaa harvinaisen kauan ja metsäretkillä olen saanut ihailla sinivuokkojen värejä pitkään monen viikon ajan kierttäessäni tuttua polkua koiran kanssa aamusella.

Kuten sanotaan, vuodet eivät ole veljeksiä. Toisaalta se on hyväkin asia. Vaihtelu tekee hyvää ja huomaa itsekin, että odottaminenkin tekee pelkästään hyvää. Kaiken ei aina tarvitse tapahtua samalla tavalla eikä samalla kellonlyömällä. Vuokkojen aika vaihtelee, lintujen muutto vaihtelee, koivun hiirenkorvat ilmestyvät vaihtelevasti. Toisaalta nyt, kun ilma näyttää lämpenevän, ei tarvita kuin pieni sadekuuro, niin luonta räjähtää kasvuun, kukat ottavat kiinni menetetyn ajan, lehdet kasvavat silmissä ja linnut saapuvat suurina joukkoina. Lintusivuilta saikin jo lukea, että Arctica on lähtenyt vinhaan vauhtiin kaakkoisessa Suomessa. Saman päivän aikana sadat tuhannet hanhet ja kymmenentuhannet allit, mustalinnut ja pilkkasiivet ylittivät havaintopaikat Vironlahdella. Näin se tapahtuu nopeasti, kun olosuhteet loksahtavat kohdalleen.’

Ne tulevat taas …

naurulokki

’Kevät on edennyt viime päivinä harppauksin tuoden tullessaan paitsi lämmintä ilmaa myös kesän airuita. On taas aika kiivetä lintutorniin kaukoputken kanssa. Joka kevät se toistuu, joka kevät toivoo ne taas näkevänsä, joka kevät kerää muistivihkoon lajeja, jotka ovat tuiki tavallisia, mutta jotka kuitenkin sykäyttävät, kun ne ensi kerran keväällä kohtaa. Lokkeja vihataan kesällä, kun ne rääkyvät ja häiritsevät kunnon terassielämää, mutta näin keväällä niitä ihaillaan. Ne tuovat tullessaan uutta ilmettä talven lintutyhjyyteen. Ainainen tiaisten tirskutus ja punatulkun huilu korvaantuvat lintujärvien kakofonisella melskeellä.

Kyllä ihmisluonto on kummallinen: odottava, ihaileva, haaveileva ja toisaalta kyllästyvä, harmitteleva, kiusaantuva. Nyt on syytä nauttia lokkien puhtaudesta ja äänten sykähdyttävästä sävystä. Muutaman viikon kuluttua niihin kyllästyy ja toivoo taas uutta.’

kalalokki

Mustarastaan laulu

kevät1

’Terminen kevät alkaa siitä, kun vuorokauden keskilämpötila on nollan yläpuolella. Kuluneella viikolla tämä määrite on täyttynyt monella paikkakunnalla, jopa Jyväskylän korkeudellakin. Kalenteri kertoo tänään olevan kevään ensimmäisen päivän. Ensimmäiset muuttolinnut ovat saapuneet ja talvehtineet heränneet laulamaan. Kaikki tämä kertoo kevään alkamisesta. Tosin saamme varmaankin varautua vielä takatalviinkin, mutta kuitenkin, nautitaan keväästä.

Itse havahduin kevääseen, kun eilen illansuussa palatessani hiihtolenkiltä kuulin mustarastaan laulavan. Vuodesta toiseen yhä useampi rastas jää talveksi lintulautojen ja pihlajanmarjasadon turviin talvehtimaan. Tänä talvena laskin mustarastaita lähipiiristä puolen tusinaa ja räkättirastaita useita kymmeniä. Lintutiedotuksen mukaan laulurastaskin selviytyi Jyväskylässä ainakin tähän saakka. Mustarastaan laulu on kuitenkin se odotetuin muuttolinnun laulu, varsinkin kun se kuuluu kuulaassa kevätillassa muuten täysin hiljaisessa metsässä. Se on jotenkin niin eksoottinen, ettei voi olla pysähtymättä sitä kuuntelemaan.

Vuosi vuodelta olen kuullut laulun aina vain aikaisemmin kuin ennen. Nyt siis jo helmikuun puolella. Viime vuotinen ennätys oli maaliskuun yhdeksäntenä. Onko tässä taas yksi esimerkki ilmaston lämpenemisestä? Kulunut helmikuu oli monessa suhteessa erikoinen. Vaikka talvi on ollut luminen, niin läpötila ei suinkaan ole ollut talvinen. Kulunut viikkokin, keskisuomalaisten hiihtoloman aika, oli ennätyslämmin ja loskainen. Kaukana olivat helmikuun kirpeät pakkaset. 

Kuvan harmaalokki istuskeli rantakivellä lepuuttamassa siipiään. Se on tämän kevään ensimmäinen näkemäni todellinen muuttolintu Jyväskylässä. Tourujoen suussa niitä olikin sitten jo kasapäin. Mukava taas tavata, vaikka edelliset näinkin vasta joulun aikaan samalla paikalla. Kovin on lyhyt nykyinen talvi.’

Utö

Utö1

’Usein ajattelee, että kun matkaa etelämmäksi, on kevät pidemmällä ja aurinko hellii lämmöllä. Parin päivän retkellä ulkosaaristoon palelin kuitenkin lähes koko ajan. Meri on kylmä, vaikka ei olekaan jäässä, puuskainen pohjoistuuli menee kaikesta läpi ja suojaa puuttomalla saarella saa hakea vain rakennusten takaa. Muuttolintujen osalta retki onnistui, vaikka sää ei suosinutkaan mitään massiivista muuttoa. Parikymmentä tälle vuodelle uutta lajia sentään ilahdutti mieltä ja tietenkin upeat maisemat.’

Saaren maamerkki on 1800-luvun alussa valmistunut punavalkoiseksi maalattu kivimajakka. Sen valo on opastanut kulkijoita jo 1700-luvun puolivälistä. Aluksi poltettiin puuta, sitten kynttilöitä ja petroolia, lopuksi majakka sähköistettiin. Edelleen se on toiminnassa, samoin kuin luotsiasema, josta luotsit lähtevät opastamaan laivoja vaativalle Turun reitille.Utö3

Saarella on edelleen puolustusvoimien alueita, joille pääsy on kielletty, vaikka varuskunta sieltä lakkautettiinkin vuonna 2005. Nykyään näissä kasarmeissa toimii hotelli turisteja ja meitä lintuharrastajia varten. Vanha saaristolaisasutus levittäytyy majakan läheisyyteen. Nykyään talot ovat suurelta osin lomakäytössä, mutta on saarella kuitenkin vielä sen verran pysyvää asutusta, että siellä toimii edelleen koulu.

Parin päivän retken saarelle tein lintujen vuoksi. Nähdyt lajit olivat ihan tavallisia kesälajeja, mutta ainahan se on sykähdyttävää, kun näkee västäräkin keväällä ekan kerran. Niin nytkin. Samalla, kun kiikareilla tähystin lintuja, vilkuilin jaloistani sammalia ja jäkäliä. Utö2Pieluskivisammal (Grimmia pulvinata) betonisen bunkkerin sementtireunuksella oli hieno löytö. Sen vieressä ’kukki’ jokin paasisammal (Schistidium sp.), jonka lajimääristys on vielä kesken, mutta ei se ihan tavallisin kuitenkaan ollut. Jäkälistä ihailin ja kuvasinkin rantakivillä runsaana kasvavaa kielirustojäkälää (Ramalina polymorpha). Sitä en ollut ennen nähnytkään, koska se kasvaa vain näillä ulkosaariston rannoilla. Tavalliset kasvit vielä uinuivat talviuntaan, vaikkei lunta eikä jäätäkään enää näkynyt missään. Alullaan olivat hanhikit, marunat ja voikukat, mutta edes leskenlehti ei vielä kukkinut.Utö4

Utöhön on helppo päästä. Yhteysalus Eivor kuljettaa matkaajat ilmaiseksi Paraisilta saareen. Matka kestää noin neljä ja puoli tuntia. Hotelli kannattaa kuitenkin varata etukäteen, sillä sesonkiaikaan siellä voi olla täyttä. Saari on suurelta osin suojeltu ja siksi siellä liikkuminen saattaa olla rajoiettua muuallakin kuin sotilasalueilla. Kannattaa kuitenkin tutustua tähän ulkosaariston helmeen.

Muutto alkaa

joutsen1

’Viikonvaihteen aikana tuli vettää vihdoinkin ja hanget saivat kyytiä. Humpsahdus oli aika hurja, kun lumipenkat putosivat kymmeniä senttejä. Järvien jäillä olikin jo muutama sentti silkkaa vettä. Hetken katselin lättänöitä jälkiä ohuella lumisohjolla. Liki parikymmensenttiset jäljet päättyivät räpsäykseen, kun eläin oli heittäytynyt lentoon. Joutsenhan se siinä oli taapertanut. Näin keväällä sen jäljet näkee usein juuri lumella. Itse näin joutsenen ensi kerran tänä vuonna jo tammikuussa, mutta se taisi olla talvehtiva lintu. Useina vuosina juuri laulujoutsen on se ensimmäinen muuttolintu Keski-Suomessa. Sen kanssa tittelistä kilpailee lähinnä harmaalokki. Kun sumuisen ilman läpi kantaa kirkas toitotus, tietää kevään tulevan. Tänä vuonna tuo toitotus jäi vain kovin myöhäiseen.’

joutsen2