Marjoja savella

nuppisammal’Viereinen kuva tuli otettua viikonvaihteessa savipellolta, kun olin taas katselemassa niitä pieniä, joista jo kirjoitinkin aikaisemmin. Jotenkin ne viehättävät, koska ne ovat niin omalaatuisia ja tavallaan myös erikoisia. Kirjojen mukaan näitä sammalia olisi löydettävissä paljon enemmänkin, mutta täällä meillä ne ovat kovin eteläisiä tai eivät ole vielä tänne saakka edes ehtineet. Niinpä hetken mietin kuvan saalista: Mitä ihmettä nuo ovat? Liekö kasvikuntaan kuuluvia ollenkaan. Nopeasti katsottuna voisi luulla vihreällä sametilla olevan jonkin ruostesienen. Vaan eipäs ollutkaan. Nyt on heti kerrottava, että nuo ryppäät ovat millimetrin halkaisijaltaan eikä niitä savipellolta huomaa, ellei keskity ja katso suoraan jalkoihinsa. Sittenkin olin kulkenut jo pellon puoliväliin ennen kuin ne huomasin ja kuitenkin niitä oli ollut jo pitkällä matkalla. Kuvassa vihreä on levää ja punainen siis sammalta.

Aika kauan sain tehdä töitä asian eteen ja lopulta arvoitus ratkesi aivan toista kautta. Samalla paikalla oli pienen seittimäisen nuppisammalen (Discelium nudum) syyskasvustoa, jota keräilin mukaan varmentaakseni määrityksen. Tutkiessani ruotsalaisesta sammalkirjaa tämän lajin kohdalta löysin lähes identtisen kuvan noista punaisista pallosista. Ne siis kuuluvat nuppisammalelle, mutta miten? Kirja kertoo niiden olevan kasvin koirasversoja, jotka joskus syksyllä ilmaantuvat nuppisammalen kasvupaikalle. Erikoista on, että vaikka nämä naaras- ja koirasversot voivat kasvaa aivan erillään toisistaan, niin silti sanotaan, että sammal on yksikotinen.

Niin se ratkesi tämä marja-arvoituskin. Toivottavasti oikein. Tämä nuppisammal on muutenkin aika erikoinen sammal. Se aloittelee kasvunsa vasta näin myöhään syksyllä ja saa pesäkkeensä valmiiksi vasta keväällä. Se onkin sukunsa ainoa laji koko maailmassa, toista samanlaista ei ole. Täältä Luopioisista löytyy sille joka vuosi uusia kasvupaikkoja, vaikka se onkin edelleen harvinaisten ryhmässä.’

Pientä savelta

sykerösammal

’Nyt on taas se aika vuodesta, kun löytää kaikkea pientä kivaa vastapuiduilta pelloilta. Tällöin tarkoitan sammalia. Meillä on melkoinen joukko pienen pieniä pioneerisammalia, jotka ovat löytäneet kasvupaikkansa viljapeltojen savipaakuilta. Kun nostaa maasta kokkareen katsottavakseen, ei heti huomaa siinä mitään, sitten vähitellen jotain vihreää rähmää ja kun tirkistää lupilla paakkua avautuu kokonainen armeija muutaman millin mittaisia sammalia. Nyt on otollinen aika lähteä niitä metsästämään. Mukaan tarvitaan jokin pussi ja hyvä luppi. Helppoa niiden määrittäminen ei ole, mutta ei kai se pääasia olekaan.

Tässä muutamia lajeja:

Lehtisammalia:
savikkolapiosammal (Tortula truncata), hyvin yleinen
savikkosiipisammal (Fissidens viridulus), yleinen
kääpiösiipisammal (Fissidens, exilis), harvinainen
ojasykerösammal (Weissia controversa), harvinainen, kuvassa yllä
peltonukkasammal (Dicranella staphylina), harvinainen
hopeahiirensammal (Bryum argenteum), hyvin yleinen
rusohiirensammal (Bryum pallens), yleinen
sinipunahiirensammal (Bryum violaceum), harvinainen
rusovarstasammal (Pohlia melanodon), harvinainen

Maksasammalia:
etelänresusammal (Fossombronia wondraczekii), harvinainen
röyhelösammal (Blasia pusilla), yleinen
ojahankasammal (Riccia glauca), yleinen
ruusukehankasammal (Riccia sorocarpa), harvinainen

Sarvisammalia:
sarvisammal (Anthoceros agrestis), harvinainen

Vaikka monen perään olen kirjoittanut harvinainen, niin viime vuosina nämä sammalet ovat tulleet yhä useammin vastaan juuri sänkipelloilta Etelä-Suomesta. Pohjoisesta ne todennäköisesti edelleen puuttuvat, mutta ilmastonmuutoksen seurauksena on syytä tarkkailla näitä sielläkin. Ainakin Keski-Suomesta on löydetty viime vuosina sellaisia sammalia, joita parikymmentä vuotta sitten ei tavattu kuin etelärannikolta. Siis silmät auki ja kumartelemaan. Sammalet on yllä linkitetty sivuilleni, joten sieltä voi nähdä, miltä nämä pienet näyttävät.’

Pellon sarvekas

sarvisammal1

’Kylmä hiipii vääjämättä etelään koillistuulen myötä. Taitaa puolessa Suomea olla sammalet jo valkean vaipan alla. Täällä Hämeessä lumi on vasta pelotellut rännän muodossa. Kylmää silti on ollut. Tein kuitenkin vielä pienen retken kyntämättömille pelloille, jospa jotain pussiin päätyisi. Turhaan ei tarvinnut retkeltä palata. Sen löysin, jota kauan olen kaivannut – sarvisammalen.’

Sarvisammal (Anthoceros agrestis) on hämmästyttävä ja hämmentävä näky. Ensinnäkin se poikkeaa tyystin kaikesta mitä aikaisemmin olen nähnyt, toiseksi sen luulisi kuuluvan ihan muihin eliöryhmiin kuin sammaliin ja kolmanneksi se(kin) on häviävän pieni ja helposti ohikäveltävä. Jotta tämä kummajainen on saatu luokiteltua taksonomeja tyydyttävällä tavalla, on se pitänyt sijoittaa aivan omaan ryhmäänsä eli vaikka se on sammal, niin se ei ole lehti- eikä maksasammal, vaan se omistaa ihan oman kaarensa (Anthocerophyta), sarvisammalet.

Sammal on eksoottisen näköinen sentin pituisine sarvineen. Ne ovat sammalen itiöpesäkkeitä. Itse sammal on levymäinen ruusuke, jonka läpimitta asettuu sentin molemmin puolin. Väriltään se on vaaleanvihreä. Ruusukkeen reunat ovat mutkaiset, hieman liuskoittuneet. Muna- ja siittiöpesäkkeet ovat uppoutuneet sekovarteen. Lisäksi siinä erottuu tummia pisteitä, joissa sisällä on Nostoc-sinilevää.

Sarvisammal on lyhytikäinen pioneerikasvi, joka saattaa ilmaantua näin syksyllä pelloille, ojiin, puutarhoihin syystöissä paljastuneelle maalle. Sen etsimisessä pitää olla tarkkana, sillä sammal saattaa tänään olla parhaassa vedossa mutta huomenna jo hävinnyt. Sammalta tavataan pohjoiselta pallonpuoliskolta lauhkeasta vyöhykkeestä. Meillä sen levinneisyys ulottuu hajanaisena Etelä-Suomeen. Missään se ei ole yleinen eikä siitä ole esim. Pirkanmaalta montaakaan löytöä ennen tätä. Luultavasti se kuitenkin on yleisempi, mutta jää huomaamatta ajankohdan, pienen koon ja harrastajien vähyyden vuoksi. Vielä sen ehtii bongata, jos vaan lumi ei peitä maata tai viljelijä ehdi kynsiä peltoaan. Kannattaa kierrellä kosteita savipeltoja, sieltä voi löytää muutakin mukavaa, kuten vaikkapa kuukauden sammalen, savikkolapiosammalen, jota ennen kutsuttiin kuvaavammalla nimellä toukosammaleksi.

Lokakuun sammal

lapiosammal1

’Lokakuussa pellot on yleensä puitu muttei vielä kynnetty. Silloin on löydettävissä suuri joukko mielenkiintoisia mutta valitettavan pieniä sammalia, jotka kasvavat sänkipellon uumenissa savipaakuilla. Niiden löytäminen tämän jälkeen on paljon hankalampaa. Niinpä olen viime päivinä kulkenut avoimia peltoja kumarassa kuin vanha ukko tähyten jalkoihini ja koukkien savipaakkuja tiirattavaksi. Helpoin näistä pienistä on valittu lokakuun sammaleksi.’

Savikkolapiosammal (Tortula truncata) on kooltaan vaivaisen sentin jos sitäkään. Sen lehdet ovat ruusukkeella maata vasten ja itiöpesäke nousee niiden keskeltä. Pesäke on lähes pallonmuotoinen, kypsänä ruskean musta ja alkuvaiheessa kauniin vihreä. Sammal tekee lähes aina pesäkkeitä ja siksi se onkin niin helppo tuntea, joskin vaikea huomata, ellei katsele tarkkaan jalkoihinsa.

lapiosammal3Sammal on pioneerilaji, eli ilmaantuu sinne, missä maata käsitellään ja sille siten vapautuu kasvutilaa. Sitä voi etsiä savipelloilta, kaatopaikoilta, tien pientareilta, rannoilta. Komeimmillaan se on näin syksyllä, mutta vanhoja pesäkkeellisiä versoja voi löytyä aikaisemminkin. Usen se peittää koko savipaakun alleen, mutta paljon sillä on myös seuralaisia. Yllä olevassa mosaiikkikuvassa on useita pieniä sammallajeja, joista nyt voisi mainita ainakin hopeahiirensammalen, pikkitumpurasammalen, törrökarvasammalen, ojahankasammalen, miksei myös tavalliset nuokkuvarstasammal ja kulosammalkin menesty sen läheisyydessä. Savikkolapiosammalta voi löytää Etelä- ja Keski-Suomesta aina Oulun korkeudelle saakka. Pohjoisessa se toki on jo paljon harvinaisempi kuin täällä Hämeessä.

lapiosammal2Nyt on otollinen aika metsästää tämä lokakuun sammal. Peltojen savipaakut kannattaa tutkia tarkaan, niissä voi olla myös siipisammalia. Ainakin itse löysin savikkosiipisammalta ja kääpiösiipisammalta, joka sitten onkin nimensä mukaisesti todellinen kääpiö. Ensi tuttavuuteni sen kanssa tapahtui mikroskoopin välityksellä, koska sammalen verso oli alle millin mittainen. Onnea etsintöihin.