52: joulukuusi

joulu1’Varmaankin vuoden viimeisen viikon kasvin tulee olla meille kaikille tutun joulupuun, joka vuodesta toiseen koristaa juhlaamme kunniapaikalla. Viime helmikuussa esittelin viikon kasvina metsäkuusen. Se useimmin perinteisesti valitaan joulukuuseksi. Yhä yleisemmäksi on tullut myös muovinen kuusi. Isäni kehui muovikuustaan jo 80-luvulla, kuinka helppo ja halpa se oli vuodesta toiseen. Yleinen on myös tuontikuusi, joka useimmiten kuuluu jalokuusten sukuun (Abies). Näitä kuusia viljellään kuusitarhoilla etenkin Tanskassa ja Keski-Euroopassa.

Joulukuusi joulun koristeena juontaa juurensa 1500-luvulta, jolloin se alkoi yleistyä saksalaisissa kodeissa tuomassa kesän tuntua joulujuhlaan. Usein se yhdistetään uskonpuhdistukseen ja Martti Lutheriin, mutta tiettävästi hän ei joulupuuta kotiinsa koskaan hankkinut. Joulu on kristillinen juhla ja joulukuusi sen tunnetuimpia koristeita, jolla on vahva symbolinen arvo. Sen sanotaan kuvaavan jo Vanhassa Testamentissa ennustettua Uutta versoa tai Vesaa, eli Messiasta. Kuusen oksille ripustettavat kynttilät symbolisoivat maailman valoa, tähti latvassa joulun tähteä, joka johdatti Itämaan tietäjiä vastasyntyneen Vapahtajan seimen äärelle ja koristeet ovat heidän tuomiaan lahjoja kaukaisilta mailta. Lahjojen antaminen juontaa myös alkunsa samasta perinteestä.

Kuun alussa kohtasin joulukuusen ulkomailla monenkin hotellin aulassa ja kaupan ikkunassa. Kuusi oli perinteinen pohjoismainen kuusi, vaikkakin muovinen, koristeltu amerikkalaisittain suurin koristein ja valaistu vilkkuvin valoin. Myös katolisissa maissa arvostetaan joulun koristeena luterilaiseksi miellettyä joulukuusta. Erikoista oli kohdata sama näky muutama vuosi sitten omanilaisessa hotellissa. Muslimimaan jokaisessa huoneessa oli tarkkaan nuolella merkitty huoneen seinään rukoussuunta, mutta mitä siellä teki kristillinen joulun symboli. Kuinka joulukuusi liittyy islamiin, se jäi minulle arvoitukseksi. Suomalaisessa kodissa kokoonnutaan tänäkin jouluna kuusen ympärille oli uskonnollinen vakaumus mikä tahansa, tavat seuraavat meitä lapsuudesta ja sen perinteistä. Taitaa olla, että vain Jehovan todistajat eivät juhli joulua eivätkä mukaudu sen perinteisiin.

Tänäkin vuonna hain kuusen omasta metsästä. Jo kesällä katsoin muutaman sopivan ehdokkaan, mutta hakureissulla ei saa päästä liian vähällä. Niinpä vasta pitkän kierroksen jälkeen kaadoin auton vieressä olleen tiheäoksaisen parimetrisen puun, jonka jo kesällä olin valinnut. Lapsuudesta muistan, että kuusen hakuun kului puolet aattopäivästä ja kuusen piti olla mahdollisimman tiheäoksainen ja tasapuolinen. Nykyään laatuvaatimukset ovat helpottuneet. Joka tapauksessa, oli kuusi millainen tahansa, jouluna se on kaunein puu, kaunein kasvi, mitä maa päällään kantaa!

Vuoden ajan olen viikottain kertonut jostain kotimaisesta kasvista. Näihin kaikkiin 52 lajiin voi tutustua kategoriassa Viikon kasvi. Niiden myötä toivotan kaikille lukijoille

Rauhaisaa Joulun aikaa!

Suven juhla

kokko

’Taas on aika suven ja juhlan. Juhannuksena perinteet kaivetaan esiin: taas poltetaan kokkoa, saunotaan, pystytetään koivuja portaanpieleen, tuodaan kesä sisään. Taas kootaan yhdeksän kukkaa tyynyn alle ja toivotaan helliä unia. Taas toivotaan, ettei kesä koskaan lopu. Juhannus on valon juhla niin kuin joulukin, mutta nyt valo on luonnollista, onhan päivä pisimmillään. Ensi viikolla huokaillaan, kun… mutta eipä ajatella sitä vielä.

Meillä kokko sytytetään illan hämärtyessä rantaan ja ainakin nuorimmaiset paistavat makkaransa. Joskus on kierretty pellon laitaa katsellen suven väriloistoa. Tänä vuonna runsaan sateen vuoksi kasvillisuus ryöppyää joka puolelta ja saattaa olla, että pellonpientareet jäävät koluamatta. Onhan sitä kukkaloistoa tienpenkoillakin. Mitkä ovat sinun kolme suosikkikukkasi tänä juhannuksena? Itse mietin niitä tänään kiertäessäni koiran kanssa vakioreittiämme lähimetsässä. Enpä julkaise omaa listaani vielä.’

Lopuksi toivotan kaikille lukijoille oikein mieliinpainuvaa juhannusta!