Exotiikkaa

orho’Käväisin taas Virossa muutaman päivän retkellä. Jotenkin Saarenmaasta on tullut vuosien saatossa rentoutumisen paikka. Siellä tuntuu aika pysähtyvän. Ehkä siinä on nostalgiaa siitä, kun ensi kerran siellä piipahdin heti Viron uuden itsenäistymisen jälkeen. Silloin se oli kuin olisi mennyt 50-luvulle. Saarethan olivat suljettuja neuvostoaikana eikä virolaisetkaan aina päässeet sinne. Nyt maisemat ovat paljolti kasvaneet umpeen niin kuin meilläkin, talot kyllä komistuneet ja markkinatalous iskenyt kyntensä sinnekin. Kuitenkin hinta/laatu- suhde saarella on edelleen paikallaan. Kun satasella saa yöpyä neljä yötä hotellitasoisessa majoituksessa ja hyvästä ruoasta ravintolassa maksaa alle 10 €, niin ei voi valittaa. Lisämausteeksi tulee sitten vielä saaren kaunis ja monipuolinen luonto.

Tälläkin kertaa meillä, kuuden miehen porukalla, oli tarkoitus kuvata eksoottisia kasveja, lähinnä orkideoja eli kämmeköitä. Ne olivat suurelta osin parhaassa vedossaan, kukkivat komeasti ja runsaina. Pari vuotta sitten tuli kuvattua jo suuri osa lajeista, mutta tällekin retkelle löytyi vielä uusia hienouksia, kuten yläkuvan kimalaisorho ja viereinen palokämmekkä. Varsinkin tuo orhon kukka on uskomaton. Kasvihan on medetön, joten sen täytyy houkutella jollain muulla tavalla pölyttäjä kukkaansa.Viro, Kärla Tässä tapauksessa se matkii kimalaista nimensä mukaan ja niinpä koiraskimalainen erehtyy partnerista ja tekee kukalle palveluksen. Minusta tuo kukka kyllä muistuttaa enemmän pientä ukkoa, onhan sillä housutkin jalassa mutta myös siivet selässä.

Monen muunkin kämmekän kukka muistuttaa jotain hahmoa, joten siinä ne ovat samanlaisia. Palokämmekkä voisi olla nukke. Nimensä se on saanut siitä, että se muistuttaa entisajan tykin tappuraista sytytyskeppiä, jonka päässä tuli palaa. Ruotsiksi kämmekkä onkin Krutbrännare ihan nimensä mukaan. Upea kasvi sekin.

Tällä kertaa innostuin kuvaamaan myös hyönteisiä. Monet perhoset olivat liian nopeita, kuten kaukaa matkannut ohdakeperhonen, mutta yksi Euroopan pienimmistä päiväperhosista pikkusini (Cupido minimun) suostui kuvattavaksi istuessaan toukka-aikaisen ravintokasvinsa masmalon kukassa. Hieman on senkin siipi rähjääntynyt lentonäytöksissä.pikkusini2 Näitä meillä uhanalaisia (EN) perhosia lenteli kalkkikedoilla yhtenään ja usein niitä näki monta samalla kertaa. Suomessa perhosen voi tavata vain Itä-Suomesta ja sielläkin sitä on tavattu vain muutamalta paikalta. Kooltaan tämä miniperhonen on vain sentin luokkaa.

Kun sää suosii, kiire ei paina ja on mukavaa seuraa, niin mikä on matkatessa tutustumaan lähialueiden hienouksiin. Suosittelen lämpimästi. Siellä pääsee tutustumaan meillä harvinaisina eläviin lajeihin helpommin eikä välttämättä tarvitse matkustaa maailman ääriin.’