Lintujen uhanalaisuus

joutsen1

’Vielä ei ole kuvan tilanteen aika. Tänään talitintti lauloi ti-ti-tyy, mutta joutsen ei esitä soidintanssiaan jäällä ennen kuin reilun kuukauden päästä. Kuva vain kertoo meille siitä, miten lintu voi tänään olla liki houkute matsästyslistalle siirtämisestä ja eilen se on ollut CR-luokkaa, äärimmäisen uhanalainen. Legendaarinen Yrjö Kokko kirjallaan pelasti laulujoutsenen 1950-luvulla, nyt metsästäjät vaativat lintua pyssynruoaksi.

Pari viikkoa sitten julkaistiin uusin lintujen uhanalaisuuslista,

http://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/uhex/uhex-lista.shtml.

Se on hämmästyttävää luettavaa. Sieltä käy ilmi, että meillä on tällä hetkellä monia metsästettäviä uhanalaisia lintuja, kuten EN-lajit jouhisorsa, sotkat ja heinätavi, tai VU-lajit haapana ja haahka. Jo muutama vuosi sitten ihmeteltiin, kun vuotuiset sorsasaaliit ylittivät koko maamme kannan. Tämä selittyi sillä, että maamme yli lentää paljon lintuja kaukaa Siperiasta saakka. Se ei silti minusta oikeuta näiden lintujen ampumiseen metsästyksen nimissä. Pian ne ovat uhanalaisia siellä lähtöalueellaankin tai ehkä ovatkin jo.

Listoilla on myös ennen tuiki tavallisia lajeja, kuten varpunen (VU), tervapääsky (VU), naurulokki (VU), punatulkku (VU), hiirihaukka (VU) tai räystäspääsky (EN) ja selkälokki (EN). Liikkuessaan metsissä ja rannoilla huomaa joidenkin lintujen vähentyneen, mutta en osannut kuvitellakaan katsoessani räystäspääskyä langalla, että se on erittäin uhanalainen laji. Kyllähän niitä vielä näkee. Niin nyt, mutta kuinka kauan?

En malta olla vertaamatta lintujen uhanalaisuutta esimerkiksi sammaliin. Hyvin harvoin olen tavannut erittäin uhanalaisen sammalen. Silloin on saanut mennä kauas Lapin korpeen paikoille, joissa ei niin vain ketään ole käynyt. Luopioisissakin on vain muutama EN-laji ja nekin todella yhden paikan lajeja, joita ei löydä edes joka vuosi tai ollenkaan. EN-lajia korpikaltiosammalta olen etsinyt vuodesta toiseen sen ainoalta tunnetulta paikalta Luopioisista, mutta turhaan. Räystäspääskyjä lentää joka vuosi talon ympärillä. Ajattelee, että kriteerit ovat erilaiset vai ennakoiko lintujen uhanalaisuustaulukko tulevaa.

Joka tapauksessa nyt julkaistu lista on hyvin huolestuttava. ELY-keskukset toivovat ilmoituksia uhanalaisista lajeista. Alakuvassa oleva tulokaslaji kanadanhanhi ei vaadi suojelua eikä ilmoittelua, mutta muita suojeltavia ja ilmoitettavia riittää. Tämänkertainen lista aiheuttanee ruuhkaa. Näin voisi luulla, totuus on kuitenkin toinen.’

hanhi1

Joulukuun sammal

rahka1

’Näin enimmäisenä talvikuukautena luulisi kaikkien sammalten olevan joko lumen alla tai uinumassa talviunta. Ehkä näin onkin osan sammalten kanssa, jotka ovat lyhytikäisiä ns. pioneerisammalia. Ne ovat verrattavissa yksivuotisiin siemenkasveihin, jotka talvetivat siemenen avulla, sammalet itiöidensä tai alkeisvarsikoiden avulla. Yksi suuri sammalryhmä on jäänyt esittelemättä (toki paljon muutakin) näissä kuukauden sammalissa – rahkat eli rahkasammalet. Siis aivan oikein, sana on monikossa, sillä rahkasammalia on paljon eikä vain määrällisesti vaan myös lajillisesti. Tässä joulukuun sammalena yksi yleisimmistä.’

Korpirahka (Sphagnum girgensohnii) olkoon esimerkkinä rahkasammalista, joita Suomesta on tavattu 40 lajia ja maailmanlaajuisesti jopa 279 lajia. Luopioisista olen tähän mennessä löytänyt 25 lajia, mutta etsintä on vielä pahasti kesken. Nopeasti katsottuna kaikki rahkat näyttävät samanlaisilta. Helppoja määritettäviä ne eivät ole, mutta eivät myöskään aivan mahdottomia. Siihen tarvitaan hyvä luppi tai preparointimikroskooppi ja paljon näytteitä sekä kärsivällisyyttä. Kasvupaikka antaa hyvän viitteen lajin löytymiselle, mutta siihen ei voi aina luottaa, siksi on katseltava muutakin. Itse olen kiinnittänyt huomiota maastossa kasvupaikan lisäksi seuraaviin seikkoihin: Kasvin väri, kasvin latvan muoto ja mahdollinen silmu, verson varren väri ja kovuus, haarojen määrä varrella. Kuitenkin, jotta laji tulisi varmuudella määritettyä, on syytä tarkastella myös varrella olevien pienten varsilehtien kokoa, muotoa ja kärjen rakennetta. Siihen usein tarvitaan mikroskooppia. Solutason määritys tuo sitten varmimmin oikean lajin, mutta se ei ole ihan helppoa, kun kyseessä on näin suuri ryhmä hyvinkin samanlaisia sammalia.

En ryhdy tässä luettelemaan kaikkia löytämiäni rahkasammalia. Jos haluaa tutustua niihin ja niiden ominaisuuksiin, voi katsoa sivultani kutakin lajia erikseen tai taulukkoa löytämieni rahkojen tuntomerkeistä. Taulukko ei ole ihan ajan tasalla, koska tämän vuoden päivitys on vielä tekemättä.

Korpirahka on hyvin yleinen rahkasammal soiden laitakorvissa, soistuvissa metsissä ja tuoreissa kangasmetsissä. Helpoiten sen erottaa jo maastossa tummanvihreästä väristä ja tähtimäisestä verson latvasta. Ne näkyvät tämän sivun kuvissakin selvästi. Oikeastaan mikään muu maassamme kasvava rahkasammal ei omaa noita kahta tuntomerkkiä. Muutamia muitakin tähtipäisiä rahkoja on, mutta ne eivät ole tasaisesti vihreitä.

Koko ryhmälle on tyypillistä ns. rahkasolut lehdissä. Niihin sammal pystyy keräämään uskomattoman määrän vettä (jopa 20 kertaa painonsa verran) ja sillä tavalla se turvaa suon vesitasapainoa. Kun turvevoimalat polttavat soita taivaan tuuliin, ne polttavat juuri rahkasammalia lajiin katsomatta. Sammal maatuu alaosastaan turpeeksi ja kasvaa noin sentin vuodessa yläpäästään. Se on siksi aikalailla ikuinen, jos suota ei kuivata ja kuljeteta pois. Nyt kun soidensuojelun täydennysohjelma pistettiin jäihin epämääräiseksi ajaksi, ovat etelän rahasammaletkin taas vaarassa. Harvinaisemmat lajit kasvavat nimittäin juuri näillä nyt suojeltaviksi kaavailluilla suorippeillä.

Jos lunta ei ennen joulua tule, niin rahkasammalia voi vielä käydä keräilemässä ja yrittää päästä perille niiden lajeista. Löytyisikö joulukuusta sellaista aikaa? Sadinlampi

Nopeus

muna1

’En lakkaa ihmettelemästä sitä, kuinka luonnossa kaikella on aikansa ja nopeutensa. Yllä oleva kuva on otettu pari päivää sitten lähitieltä. Linnunmunan kuori oli pudonnut maahan pesästä. Ensin luulin jonkin pesärosvon olleen asialla tai käen heittäneen ylimääräisen pois muniakseen omansa tilalle, mutta sitten pesäpoikasen piipitys ilmoitti, että räksänpoikanen oli todellakin syntynyt ja kuori jäänyt tarpeettomaksi. Vastahan lintu saapui tänne vai oliko kyseessä talvehtinut yksilö? Kirjat kertovat, että lintu munii yhden munan päivässä, niinkuin kanojen hoitajat tietävät. Hautominen kestää sitten pari viikkoa, jonka jälkeen poikanen voi kuoriutua. Ehkä tässä mietityttääkin se tapahtumien järjestelmällisyys ja intensiteetti, kun itsellä asioiden tuumaamiseen saattaa mennä jo se pari viikkoa ennen kuin mitään tapahtuu. Linnuilla ei siihen ole varaa. Pesue on pyöräytettävä ajallaan, että päästään tekemään vielä toinenkin ehkä jopa kolmas saman kesän aikana.

Alakuvassa on samana päivänä löytämäni kanalinnun munankuori. Se oli taimikkoalueella yksinään ehkä kaukanakin pesästä. Kanalintujen poikaset ovat pesäpakoisia ja jättävät siis pesän hetimiten kuoriuduttuaan. Niinpä tässä saattaa olla kyseessä epäonnistunut pesintä. Pieniä pyyn piipertäjiä ei taimikossa näkynyt eikä kuulunut. Ehkä pesärosvo on iskenyt ennen kuin emo on huomannutkaan. Katsoin epäillen koiraani, joka nuuski kuorta ja hymyili viekkaasti. Irrallaan juoksenteleva koira huomaa kaiken ja tekee pahaa ennen kuin omistaja huomaa mitään. Kissoista puhumattakaan. Annoin kuitenkin koiralleni synninpäästön, se näytti niin viattomalta tai osasi näytellä loistavasti. Nyt on tärkeää antaa linnuille pesimärauha ja pitää lemmikit valvonnassa.’

muna2

17: sinivuokko

sinivuokko1

’Kun vapaa-aikaansa viettää Etelä-Hämeen luonnonmaakunnassa, ei voi näin keväällä viikon kasvia valitessaan sivuuttaa tätä kukkaa. Joka kevät sitä on kuvattava, joka mättään puoleen kumarruttava. Lapset kantavat hikisessä nyrkissä äidille maljakkoon, ensiperhoset hamuavat sen kukkia imukärsällään. Tänään kiersin koiran kanssa pitkän lenkin ja etsin näyttävää kasvustoa. Tajusin, ettei sinivuokko olekaan ihan niin yleinen täällä kuin olen olettanut, ainakaan kunnolliset kasvustot. Lehtoiset hakamaat pusikoituvat ja heinittyvät. Kukat jäävät piiloon. Mutta lopulta löytyi kuitenkin edustava kasvusto kuvattavaksi tänäkin vuonna.’

Sinivuokko (Hepatica nobilis) kasvaa yleisenä Etelä-Suomessa Tampere Lappeenranta linjan eteläpuolerlla ja harvinaisena hieman sen pohjoispuolella. Koristeena sitä on siirretty hyvinkin kauas pohjoiseen ja se saattaa siellä menestyäkin, jopa levitä ympäristöönsä. Pohjoisiin metsäesiintymiin saa siis suhtautua varauksella, kyseessä on todennäköisesti koristekarkulainen. Sinivuokko on monivuotinen ja muurahaiset levittävät sen pieniä siemeniä tehokkaasti lähiympäristöön. Kasvin talvehtivat lehdet ovat kolmihalkoiset ja muistuttavat joidenkin mielestä maksaa. Niinpä sinivuokon avulla on yritetty muoto-opin sääntöjen mukaan parantaa maksasairauksia. Onpa sama ilmiö säilynyt sen tieteellisessä nimessäkin, hepatica.

Sinivuokon kukka on hyvin vaihteleva. Luontolehdessä oli kuva, jossa kukan heteet ja emit olivat muuttuneet terälehdiksi ja kukka oli kuin sininen kehäkukka. Terälehtien väri voi vaihdella myös paljon. Olen koonnut kasvisivulle tätä värikirjoa näytille. Muurahaisten vierailu kukissa saattaa myös muuttaa kukan sinistä väri lilan suuntaan. Terälehti toimii eräänlaisen lakmuspaperin tavoin ja ilmaisee happaman muurahaishapon värireaktiolla.

Aikoinaan äitienpäivänä koottiin kimppu vuokkoja äidille. Viime vuosina siihen aikaan ei ole Luopioisista enää löytynyt kukkivia vuokkoja. Keväät ovat aikaistuneet. Tänä vuonna saattaa jo vappuna olla sama tilanne. Sinivuokko on ollut pitkään rauhoitettu kaupustelulta eli sen kukkia on saanut kerätä maljakkoon, mutta kimppuja ei ole saanut mennä esim. torille myymään. Enpä oikein tiedä, mitä mieltä tässä olisikaan, sillä kukan terälehdet tahtovat varista lapsen nyrkissä jo ennen kuin ne selviävät metsästä pihaan.

Tällä viikolla kannattaa mennä Etelä-Suomessa lehtoihin, kosteisiin hakoihin, hikeville harjurinteille tai valoisiin kuusikoihin. Sinivuokot odottavat bongaajaansa. Eivät ne ole mihinkään hävinneet, ihmiset vain ovat tulleet laiskoiksi niitä etsimään. Opetetaanpa tämä kaunis kukka tulevillekin sukupolville.

sinivuokko2