Syksy saapuu

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

’Sille ei voi mitään, että vääjäämättä kesä on ohi ja syksy saapunut. Sen kertoo yllä oleva kuvakin kaikkine väreineen. Kolme puuta eri väreissä takaa eteen ovat vuorijalava, pilvikirsikka ja saarni. Jokaisella on oma värinsä ja oma muotonsa. Erityisesti pidän saarnesta. Tällä hetkellä se on jo pudottanut lehtensä, mutta pilvikirsikka on vain tummentanut syvää punaistaan. Se on hyvä syyspuu, mutta muuten vaikea, koska se tekee Prunus-lajien tavoin runsaasti juurivesoja ja ne kasvavat vauhdilla pituutta vallaten pian puun alusen kokonaan. Tänäkin kesänä olen niittänyt vesat poikki neljä kertaa ja taas on työntymässä uutta. Kannattaa siis miettiä, haluaako sitä ihailtavaksi mutta silloin myös riesaksi.

Kuu on vaihtunut lokakuuksi ja olen taas laskenut kukkivat kasvit. Nyt kun muutamana yönä on ollut pakkasta, on paljon kukkia lakastunut, mutta viime viikon lopulla niitä kuitenkin oli vielä 55 lajia kukassa vakioreitilläni. Syyskuun alusta lajimäärä oli supistunut reilulla kymmenellä. Viime vuonna vastaava laskenta toi tuloksen 46 lajia. Monen vuoden keskiarvo liikkuu vähän alle viidessäkymmenessä, joten tämä syksy toi ennätyksen. Mistä se kertoo? Syksy on ollut suotuisa kesän kukille, on ollut lämmintä ja sopivan kuivaa. Kasvit ovat jopa innostuneet uudelleen kukkimaan, tosin aika pienillä ja vaatimattomilla kukilla. Seuraavassa lista 1.10. suoritetusta laskennasta EH-maakunnan alueelta noin kilometrin matkalta pihatietä ja puutarhaa:

voikukka, nurmikaunokki, syysmaitiainen, puna-apila, alsikeapila, pelto-orvokki, peltohatikka, nurmihärkki, lutukka, mansikka, ketoneilikka, kylänurmikka, linnunkaali, otavalvatti, peltovalvatti, nurmitädyke, rohtotädyke, särmäkuisma, valkoailakki, puna-ailakki, niittynätkelmä, huopakeltano, kurjenpolvi, ruusuruoho, nokkonen, jauhosavikka, pihatatar, pihasaunio, liuskapeippi, punapeippi, niittyleinikki, harakankello, päivänkakkara, saunakukka, jättipalsami, sarjakeltano, metsäapila, siankärsämö, ojakärsämö, rentohaarikko, englanninraiheinä, pukinjuuri, heinätähtimö, pihatähtimö, peltolemmikki, peltovillakko, hiirenvirna, peurankello, metsäkeltano, kultapiisku, kannusruoho, valkoapila, hopeahanhikki, poimulehti, pelto-ohdake

Seuraava kartoitus on marraskuun alussa ja silloin on odotettavissa romahdus. Yleensä lajimäärä on silloin ollut puolessa lokakuun luvuista.’

Joulukuun kukka

Jyskä

’Pihassa kukkii vielä pietaryrtti, kaikista pakkasjaksoista ja lumista huolimatta. Se on oikeastaan kukkinut kesästä saakka. Monestihan vain rikkaruohot, jotka ovat saapuneet meille melko myöhään viljelykasvien mukana, saattavat kukkia vielä joulukuussa, joskus jopa läpi talven, mutta pietaryrtin luulisi olevan erilainen. Rikat, kuten pelto-orvokki, peltovillakko ja peipit, eivät ole vielä sopeutuneet tämän maan ilmastoon. Muistan kuitenkin edellisiltäkin vuosilta, että on se yrttikin jatkanut kukintaansa pitkään, ei kuitenkaan koskaan näin myöhään. Jos säät jatkuvat samanlaisina, lauhoina, niin se voi sinnitellä ensi vuoden puolelle. Täytyy seurata tätä urhoollista.

Laskin oman syysreittini kukat taas itsenäisyyspäivän aikaan ja vielä oli kuusi kasvia jonkinmoisessa kukassa:

pihatähtimö, kylänurmikka, pelto-orvokki, nurmihärkki, peltovillakko ja lutukka.

Keräsin vuonna 1996 itsenäisyyspäivänä näytteet silloin vielä kukkivista kasveista. Niitä oli silloinkin kuusi kappaletta. Lista oli lähes sama, mutta pihatähtimön korvasi saunakukka. Nyt en ole saunakukkaa nähnyt sitten syyskuun. Pihatähtimö sen sijaan kasvoi täysin vihreänä navetan seinän vieressä ja muutaman verson latvasta näkyivät pienet valkeat terälehdet. Pitäisiköhän laskenta suorittaa vielä tammikuunkin alussa?’

Pyhäinpäivä

pyhäinpäivä

’Syksy kääntyy kohti talvea. Vanha kekrijuhla lopettaa sadonkorjuun ja aloittaa talven levon, joka ei suinkaan ennenkään ollut lepoa. Ihmiset asettuivat aloilleen, mutta elettävä oli silloinkin, lämmitettävä tupaa, tehtävä ruokaa, hoidettava eläimet, metsästettävä ja kalastettava. Pimeys rajoitti ulkona olemista, joten enemmän jäi aikaa puhdetöille, tavaroiden korjaamiselle ja uusien valmistamiselle. Tänään kekrijuhla ei enää ole mikään rajapyykki. Se on muutettu ensin pyhäinmiestenpäiväksi, sitten pyhäinpäiväksi ja nyt lanseerataan voimalla kaupallista halloween-päivää suoraan amerikkalaiseen malliin. Perinteet haalistuu, uusia tunkee esiin.

Kun muutama päivä sitten sammalretkellä yritin otsalampun valossa tihrustaa kalliosammalia, tuntui kaukaiselta keväinen kirkkaus. Se on kuitenkin vain muutaman kuukauden päässä. Jotenkin näin pyhäinpäivän aikaan huomaa, kuinka maamme on tässäkin suhteessa rikas; saamme nauttia niin valosta kuin varjostakin. Turhaan valitamme kummastakaan.

Tein taas syksyn kukkakävelyn perinteiseen tapaan. Syyskuun lopulla kukkivia kasveja löytyi pihapiiristä ja lähitien varresta 46 kpl. Kaikki samoja vanhoja lajeja kuin ennenkin. Tänään lajilukumäärä oli pudonnut 17 lajiin. Pakkanen ja pimeys ovat tehneet tehtävänsä. Ihan viimevuotisiin lukuihin en päässyt, mutta lähelle kuitenkin. Syyskuussa on yleensä ollut noin viisikymmentä lajia ja marraskuun alussa puolet siitä. Joulukuun laskenta on sattumanvaraista lumen ja kylmän vuoksi, mutta muistan, kuinka joskus vuosituhannen alussa keräsin itsenäisyyspäivänä näytteeksi kymmenkunta kukkivaa kasvia pihamaalta.

Pyhäinpäivä on juhlapäivä. Muistamme läheisiämme, elämme hiljentyen. Näin ainakin täällä maalla. Hyvää pyhäinpäivää kaikille lukijoille!’

Kukkien ennätys

Täyttöalue

’Ylläoleva kuva on syksyinen ja värikäs, juuri sellainen kuin tähän aikaan sen kuuluukin olla. Syksy on edennyt aikataulussaan, vaikka räntäsade viikko sitten olikin sotkea koko paletin. Onneksi sen jälkeen tuli taas lämmintä. Kukat toipuivat pienestä pakkasesta ja kukinta jatkui. Kuvassa ei näy kukkivia kasveja, mutta kun kulkiessaan katsoo tarkemmin jo kuihtuvien kasvien joukkoon, löytyy yllättävän paljon kesäisiä kukkijoita.

Olen monena vuonna laskenut kukkivien kukkien määrän näin syys-lokakuun vaiteessa. Ehkä lajimäärä kertoo jotain kesästä ja sitä seuranneesta alkusyksystä. Uusintalaskenta on sitten kuukauden kuluttua, mutta siihen yleensä vaikuttaa jo voimakkaammin talven läheisyys ja kylmyys. Laskin eilen syyskuun viimeisenä päivänä reilun kilometrin lenkillä kukkivat kasvit. Reitti oli suurinpiirtein sama kuin edellisinäkin vuosina ja tulos oli tällainen:

syysmaitiainen, nurmikaunokki, peurankello, sarjakeltano, kylänurmikka, saksanhanhikki, pihasaunio, pukinparta, metsäkurjenpolvi, puna-apila, pihatähtimö. pelto-ohdake, alsikeapila, lutukka, pietaryrtti, harakankello, rätvänä, rentohaarikko, peltohatikka, nurmihärkki, kurjenkello, voikukka, rypsi, puna-ailakki, timotei, niittyleinikki, valkoapila, punapeippi, liuskapeippi, pelto-orvokki, tahmavillakko, peltotaskuruoho, päivänkakkara, paimenmatara, peltovalvatti, otavalvatti, pihatatar, saunakukka, ukontulikukka, linnunkaali, rohtotädyke, jättipalsami, siankärsämö, ojakärsämö, nurmitädyke, aholeinikki, peltovillakko, tarhaorvokki, peltolemmikki, keltasauramo, hentosavikka, niittynurmikka, niittynätkelmä, poimulehti, pukinjuuri, ruusuruoho, peltohanhikki, mansikka, särmäkuisma, nokkonen, rikkaukonnauris, mesiangervo, heinätähtimö, savijäkkärä, hopeahanhikki, kyläkarhiainen, valkoailakki

Kaikenkaikkiaan siis 67 lajia. Se on kasikkien aikojen ennätys. Blogissa olen julkaissut edellisvuotisia tuloksia: vuonna 2012 löytyi 50 lajia ja vuonna 2013 58 lajia. Nopeasti katsottuna lajiluku näyttää lisääntyvän vuosi vuodelta. Tietenkään näin lyhyellä otannalla ei voi tehdä johtapäätöksiä esim. ilmaston lämpenemisestä tms. Paremminkin syy saattaa olla tarkemmassa seurannassa tai reitin paremmassa tuntemisessa; voi odottaa joitain kasveja jo entuudestaan tutulta paikalta. Kuitenkin tämä syksy on ollut tähän asti lähes kesää ja se tietenkin vaikuttaa kasvien kukintaan. Huomioni kiinnittyi siihen, että alkuperäiskasvimme talveentuvat aikoinaan ja monet nyt löytyneet ovat joko tulokkaita, rikkakasveja tai yksivuotisia. Alkuperäista metsäapilaa ei löydy, mutta muut rehukasveiksi tuodut apilat kukoistavat edelleen.

Yllätyksenä voisi pitää esim. nurmikaunokin runsasta kukintaa tai mesiangervon todella upeaa kasvustoa täydessä kukassa. Selitys näille löytyy. Molemmat kasvoivat heinäkuussa niitetyllä pientareella, jossa oli muitakin uuskukkijoita, kuten hanhikkeja ja kelloja. Kukkakautta voikin pidentää oikea-aikaisella pientareiden ja niittyjen niitolla.

Ennenkin olen kehoittanut muitakin tekemään syksyisiä kukkakävelyitä. Niillä saa paitsi liikuntaa niin myös löytämisen riemua. Luettelon lajeihin voi tutustua kasvisivuilla esim. hakukenttää hyödyntämällä.

Syyslintuja

höyhen

’Olen onneton lintujen valokuvaaja ja sain etsiä kuvatiedostoistani pitkään kelvollista lintukuvaa. Tänään metsässä aamulenkillä näin sekä metson että korpin ja närhenkin, mutta eihän niistä onnettomista kuvaa saa hämärän metsän siimeksessä. Niinpä tyydyin pieneen sulkaan, joka muutama viikko sitten lojui kivenkupeessa. Se lienee viirupöllön sulka tai ainakin jonkin pöllön, sillä niitä on pyörinyt tässä yhtenään, erilaisia.

Laskin aamusella muistivihostani marraskuun aikana liikkumallani alueella havaitut lajit. Tein eräänlaisen syyslintulaskennan, vaikka se onkin tyystin erilainen kuin lintuharrastajien talvilintulaskennat. Nyt en laskenut määriä ainoastaan lajeja enkä miltään tietyltä reitiltä. Lajeja kertyikin ilahduttava määrä, kokonaista 27 kpl seuraavan listan mukaan:

talitiainen, sinitiainen, naakka, harakka, varis, korppi, hiiripöllö, viirupöllö, punatulkki, mustarastas, käpytikka, harmaapäätikka, palokärki, viherpeippo, laulujoutsen, pyy, teeri, varpuspöllö, sinisorsa, kanahaukka, hippiäinen, keltasirkku, töyhtötiainen, pyrstötiainen, hömötiainen, urpiainen, metso

Ilahduttavaa listassa ovat ainakin kanalinnut ja pöllöt. Niitä harvemmin pääsee näkemään ja tällä kertaa jopa useamman kerran. Naakka on lisääntynyt räjähdysmäisesti tällä vuosituhannella, samoin korppi, joka ei enää olekaan pelkkä erämaalintu. Eilenkin se söi jäniksenraatoa keskellä kylää kuin varis konsanaan. Varsinaisia muuttolintuja listassa ovat laulujoutsen ja mustarastas. Täällä Luopioisissa metsän keskellä joutsenet pysyvät jäidentuloon saakka, mustarastas saattaa sinnitellä kevääseen, mutta epäilen. Tiaiset ovat edelleen metsässä samoin punatulkku ja tuskin ne pihapiiriin tulevatkaan, jos täällä ei ole ruokintaa. Pihapiiriä hallitsevat tällä hetkellä viherpeipot. Pyrstötiainen veikeine ulkomuotoineen on aina iloinen näky ja se tuntuu lisääntyneen mukavasti. Niinpä voisi kuvitella, että samat lajit jatkavat elämistään läpi talven ja tervehtivät meitä tänne palaavia taas keväällä.’

Laskentaa

suo-ohdake’Nyttemmin jo tavaksi tullut luonnonkukkien syyslaskenta lokakuun viimeisenä päivänä ei oikeastaan tuottanut yllätyksiä. Saldo jäi hieman edellisistä vuosista ja se johtui kuun puolivälin kovista pakkasöistä. Pahimmillaan lämpötila laski täällä Hämeen sydämessäkin liki kymmeneen pakkasasteeseen maanpinnassa ja se palellutti kesäkukat tehokkaasti. Niinpä mesiangervo, harakankello, metsäkurjenpolvi ja virnat paleltuivat. Yllättävää oli, että peurankello sinnitteli kellarinkupeessa ohi pakkasten. Se sai varmaan lämpöä suojaisesta paikasta ja kiven varastoimasta lämmöstä. Ruusuruoho tuntuu olevan varsinainen mestari tänä vuonna. Ensimmäinen varsi kukki hiekkakasassa kesäkuun alussa ja vielä nytkin löytyi yksi toisin aika vaivainen kukka metsänlaidasta. Hanhikit olivat saaneet kukkaan vielä muutaman nupun kesällä niitetyistä ruusukkeista. Rikkaruohot, kuten pihatähtimö, nurmihärkki ja peltovillakko, tietenkin sinnittelivät oikein porukalla. Niidenhän tarkoitus on tuottaa mahdollisimman paljon siemeniä ja vallata maailma. Tosin aika outoa tämä on, sillä eihän yksikään siemen enää tänä syksynä kukasta valmistu, kun kaikki on kuuran peitossa ja kohta lumi peittää nekin alleen. Kova vain on yritys. Tässä tämän kerran lista:

tarhaorvokki, pelto-orvokki, lutukka, pihatähtimö, nurmihärkki, peltovillakko, heinätähtimö, huopakeltano, siankärsämö, pukinparta, peurankello, kylänurmikka, timotei, voikukka, syysmaitiainen, rentohaarikko, pihasaunio, saunakukka, puna-apila, ruusuruoho, hopeahanhikki, saksanhanhikki, pukinjuuri

eli 23 lajia, mikä on neljä vähemmän kuin viime vuonna. Tosin vuodesta 2011 jäätiin kauas, sillä silloin löytyi samaan aikaan vielä liki neljäkymmentä lajia. Seuraava laskenta on sitten marraskuun lopulla, jos jotain on vielä laskettavissa ja jos olen enää täällä laskemassa.

Kuvassa on suo-ohdakkeen ensimmäisen vuoden lehtiruusuke kuuran peitossa. Sitä ei vielä otettu laskentaan mukaan, koska se ei kuki. Kasvi on kaksivuotinen ja vasta ensi suvena tuosta ruusukkeesta nousee varsi kukkineen jopa kahden metrin korkeuteen.’

Lokakuu

ruusuruoho’Syyskuu kääntyi lokakuuksi ihan huomaamatta. Olin niin tohkeissani onnistuneesta linturetkestä, etten  muistanut tehdä kukkakävelyä vanhalla reitilläni. Syksyn eteneminen kukkivien kasvien seurantana on kivaa puuhaa. Niinpä laskin kukat tänään vähän myöhässä.

Olkoon lokakuun nimikkokukkana viereinen ruusuruoho, joka on yleensä kukassa heinäkuun puolesta välistä elokuun loppuun. Tänä vuonna löysin ensimmäisen kukkivan ruusuruohon toukokuun viimeisenä päivänä ja edelleen se kukkii. Tämä on kyllä ollut täysin poikkeuksellista, enkä tiedä, mistä se johtuu. Kasvi on kaakkoinen laji ja täällä Hämeen sydänmailla paikoin hyvinkin yleinen, mutta on harvinainen jo esimerkiksi Hämeenlinnan ympäristöstä ja Tampereella. Sen voi löytää hiekkaisilta pientareilta, pihoilta ja vanhoilta laidunmailta. Minusta sen kukka on yksi kauneimpia luonnonkasvien joukossa. Kannattaa vielä etsiä ja kokea löytämisen riemua.

Mutta ne löydetyt muut kukkivat kasvit. Laskentakriteerinä oli se, että piti löytää ainakin yksi kukka, jossa oli vielä jäljellä terälehtiä. Ne tulevat tässä: 

Syyskuun lopun kukat: peurankello, harakankello, huopakeltano, valkoapila, alsikeapila, puna-apila, ruusuruoho, metsätähtimö, peltovalvatti, kylänurmikka, hopeahanhikki, peltohanhikki, ketoneilikka, vesiheinä, punapeippi, ahdekaunokki, siankärsämö, jättipalsami, voikukka, syysmaitiainen, linnunkaali, tarhaorvokki, valkoailakki, otavalvatti, nurmitädyke, nokkonen, pelto-ohdake, pelto-orvokki, lutukka, liuskapeippi, pihasaunio, hentosavikka, punasavikka, juolavehnä, timotei, savijäkkärä, peltohatikka, peltovirvilä, pujo, peltolemmikki, pihatatar, niittyleinikki, kurjenkello, niittynätkelmä, kurjenpolvi, ketohanhikki, saunakukka, sarjakeltano, pukinparta, keltasauramo, saksanhanhikki, päivänkakkara, peltovillakko, nurmihärkki, rentohaarikko, ojakärsämö, kirjopillike, rätvänä  58 lajia

Kun listaa vertaa edellisiin, niin ei siinä paljon ole muutoksia tullut. Joitain lajeja on jäänyt huomaamatta, joitain on tullut uusina. Kokonaismäärä viime vuonna oli hieman pienempi, 50 lajia. Seuraava laskenta on kuukauden kuluttu, jos ei lumi ole maassa.