Talviturinaa

jaa1

’Peikon varpaat palelee, pili, pili, pom, pom, pom…’

Tämä kuva on otettu viime vuonna tähän aikaan Luopioisissa. Vedet virtasivat ja jääpuikot kasvoivat. Nyt paksu hanki lepää kaiken päällä, hiihto maittaa ja saa nauttia pitkästä aikaa oikeasta talvesta.

Montakin asiaa on tapahtunut viimeisen merkinnän jälkeen. Aika on vain kulunut, ihan hyödylliseen kuitenkin. Luopioisten kasvisto alkaa olla julkaisua vaille valmis ja olen asettanut deadlineksi kymmenennen päivän tätä kuuta. Saa nyt nähdä, onnistunko. Kovasti siinä on ollut tekemistä ja tuolini alkaa muistuttaa linttaan astuttua tohvelia, kun olen sitä kuluttanut, nitisee ja natisee. Valmista ei ole vielä kovinkaan paljon, mutta ehkä se nyt menee ensimmäisenä versiona. Kannattaa olla kuulolla.

Kirjoja en ole juurikaan ehtinyt kuukauden aikana lukea. Luin historiaa: Carita Forsgrenin esikoisteos Kolmen kuun kuningatar. Tarina Kaarina Maununtyttärestä on hyvinkin tuttu, mutta tässä hän kertoo tarinansa itse. Ihan kiva elämäkertakirja ja tosi ’uskottava’. No, en enempää paljasta tuosta kirjasta, mutta voin kyllä suositella sitä luettavaksi, välipalana. Toisena luin Miika Nousiaisen Maaninkavaaran. Siitä varmaan teen oman merkinnän, kunhan ehdin, kirja oli sen verran erikoinen ja mielenkiintoinen. Kannattaa odotella.

Kolmas kirjallinen merkintä olkoon kannanotto. Luin jostain, en koskaan muista mistä, ehkä sanomalehdestä, kirjojen myynnistä. Siitä silmiini sattui Antti Hyryn Uuni-kirjan myyntiluvut. Artikkelissa kerrottiin, että tätä kirjaa myytiin ennen Finlandia-kohua 400 kpl ja sitten kuitenkin koko vuoden myynti oli 40 000 kpl. Mitäpä tuohon sanoisi? Ihmiset ovat yllytyshulluja, sensaationnälkäisiä, fiksuja vai olisiko syynä se, että huomataan ykskaks kirjan olevankin ihan hyvä? Palkinnollakin lienee merkityksensä, vaikka sitä usein kuuleekin vähäteltävän.

Mutta hiihtokelit jatkuvat ja ladut vetävät. Eläkeläisen on ilo hiihdellä ja – naattia!

Talven lumoa


hyyppaa1

Talvi on taas niin kuin ennen, luminen ja kylmä. Maisemat Laukaan Hyyppäällä toivat mieleen Lapin, vaikka ystäväni manasikin puiden pienuutta. Aihkit puuttuivat! Lumi pakkautui puihin kuin tykky pohjoisempana, mutta hento tuulenvire sai sen laskeutumaan huntuina hangelle.

Ilmassa oli jo kevättä, pieni punainen kajo laskevassa auringossa.

Paikka on muutenkin näkemisen arvoinen kaikkina vuodenaikoina. Olen saanut sieltä elämäni parhaat ruskakuvat, vehreät kesäkuvat ja nyt talven. Tähän maisemaan voisi kuvitella muutakin kuin tätä kaupungin harmaata todellisuutta. Eikö vain?

Jäälehti

jaa2

Mikähän se saa jään tekemään näitä koukeroitaan? Syksyn ekojen pakkasten jälkeen kallioilla pienissä lätäköissä oli uskomattoman paljon erilaisia jäämuotoja, joista löytyisi vaikka millaisia tarinoita. Ehkäpä joskus kirjoitankin sellaisen, kunhan ehdin.

Tämä jäälehti oksanhangassa löytyi Sammallahdenmäeltä Raumalta. Paikka on Unescon maailmanperintökohde ja ehdottomasti näkemisen arvoinen kivilatomuksineen, eikä ainoastaan näiden jäälehtien vuoksi, niitähän löytyy muualtakin.

Hyvää uutta vuotta 2010!

lumi4

Vuosi voisi alkaa näin valloittavalla hymyllä! Tuisku ja pakkanen muotoilivat muitakin hienouksia viime vuoden lopulla, kunhan tarkenisi vain niitä etsiä ja kuvata.

Oikein lämmintä vuoden jatkoa kaikille.

’ Jollei tammikuu pauku, niin ainakin helmikuu helisee.’

’ Jos syvänkuilla suvea, niin kevätkuilla kylmää.’

’ Uuden vuoden päivänpaiste – hyvä sää koko vuoden.’