Leppis

leppis2

’Perkasin tässä viikolla kasvimaata. Vihdoinkin oli sen verran poutaa, että porkkanan saattoi harventaa ilman, että taimet tarttuivat multapaakuiksi muuttuneisiin sormiin. Vesiheinä on tänä kesänä vallannut kaikki paikat eikä siitä tahdo päästä millään eroon, kun sen juurakosta jää aina pala maan alle ja parissa päivässä siitä nousee uusi kasvi. Toinen samanmoinen on meidän kasvimaassa ollut otavalvatti. Senkin juuresta nousee aina uusi lehtiruusuke ja jos sitä ei poista, niin hyvin nopeaan siitä nousee mehevä varsi ja pian keltaiset kukat loistavat jo porkkanapenkin yli kauas. Mokomia riesoja.

Nyt porkkanoiden välistä pilkoitti jotain mielenkiintoista. Punainen selkäpanssari, mustat jalat ja täplät, siis leppäkerttu, se kuuluisin niistä eli seitsenpistepirkko. Mutta eihän se sittenkään, sillähän on 11 pistettä peitinsiivissään. Siis jokin muu. Minulla herää aina mielenkiinto, kun näen jotain uutta ja outoa, niin tälläkin kertaa. Kiikutin siis koppiksen mukanani sisälle. Asetin sen vesiheinän kanssa lautaselle ja viritin kameran jalustalle. Muutaman kymmenen kuvaa otettuani pistin koppiksen tulitikkulaatikkoon ja vein sen jäähylle jääkaappiin. Päästyään sieltä pois takaisin lautaselle se vipelsi samalla tempolla edelleen. Kuinka näitä kuvataan makrolla? Otin varmaan satakunta kuvaa, mutta yksikään ei ollut täydellinen ja lopulta koko otus lensi pois.

Niin, mutta mikäs se sitten oli? Kaivoin kirjallisuutta esiin ja googlasin sitä. Lopulta päädyin Idänpirkkoon (Hippodamia notata). Tämä on kuitenkin arvaus, sillä leppäkerttuja on maailmassa tuhansia ja meilläkin tavataan yli 60 lajia. Idänpirkko, jos tämä nyt se on, on levinnyt maahamme pääasiassa vasta 2000-luvulla. 1990-luvulla se on tavattu ensimmäisen kerran itärajan tuntumasta. Ruotsista se tavattiin ensimmäisen kerran 2010. Kaikkiaan havaintoja lienee ainoastaan hieman yli sata, joten kyseessä ei ole kovin yleinen hyönteinen. Tämä siis kuuluu samaan ryhmään kuin hirvikärpänen, taigapunkki,  idänhepokatti ja muutamat perhoset, jotka ilmeisesti ilmaston lämpenemisen vuoksi ovat levittäytyneet meille kaakon suunnalta. Hyönteisissä ilmastonmuutoksen huomaa selvimmin. Hieno löytö joka tapauksessa ja itselleni uusi tuttavuus.’

leppis1

Uutta kasvua

taskuruoho3

’Yksi kevään merkeistä minulle on kevättaskuruohon (Thlaspi caerulescens) ilmaantuminen pihapiiriin. Vanhojen lehtien ja ruohonkorsien seasta sen sinertävänvihreät, ehytlaitaiset lehdet työntyvät esiin ja kukkatupsut avaavat teriöitään heti kun pääsevät valoon. Niinpä se onkin näitä kevään ensimmäisiä kukkijoita. Ristikukkaisiin kuuluva kasvi on täällä Hämeessä ottanut saman elinpaikan, mikä kevätkynsimöllä (Erophila verna), josta kirjoitin vähän aikaa sitten, on etelämpänä.


taskuruoho1Kevättaskuruoho on minusta entisestään yleistynyt viime aikoina. Lapsuudesta en muista sitä ollenkaan ja kun ryhdyin keräämään aktiivisesti kasveja 80-luvulla ilostuin sen löytymisestä, varsinkin kun en sitä ensin tuntenut. Luulin löytäneeni harvinaisuuden. Niillä kasvupaikoilla, joilla ennen oli vain pari kukkivaa ruusuketta, on nykyään kasvia mattonaan. Parhaitenhan sen nykyään löytää pihojen reunoilta, tienvarsilta ja vanhoilta laidunmailta. Alkujaan se on kotoisin Keski-Euroopasta ja levisi maahamme 1900-luvun alussa saksalaisen heinänsiemenen mukana. Nykyään sitä tavataan melko yleisenä Etelä- ja Keski-Suomesta ja harvinaisena Oulun korkeudelle saakka.

Jottei asia olisi liian helppo, löytyy tälle lajille toinenkin alalaji toukotaskuruoho (T. c. ssp. brachypetalum). Tätä en vielä ole löytänyt Luopioisista enkä varmuudella koskaan nähnytkään. Se on harvinainen ja selvin ero nimirotuun on vaaleat lähes keltaiset heteet. Sitä kannattaa pitää silmällä, vaikka se lieneekin enemmän satunnaiskasvi ja saattaa vakiintua meille vasta tulevaisuudessa. Tosin suuri osa löydöistä on vuosien takaa. Toukotaskuruoho kukkii vähän myöhemmin, joten vielä ehtii mukaan sen bongaamiseen.’

Karttaperhonen

perhonen2’Tässä päivänä muutamana uimareissulla kiinnittyi huomioni minulle outoon perhoseen. Siinä oli jotain tuttua, mutta perhosen koko tuntui aivan väärältä, vain kolmisen senttiä. Ajattelin silloin haapaperhosta, joita aina silloin tällöin näkee liihottelemassa metsäautoteiden päällä. Tämä perhonen oli kuin minikokoinen haapaperhonen, niin kauan kunnes näin sen siipien alapinnan. Sellaista en ollut nähnyt koskaan. Nyt hain kameran ja ryhdyin vainoamaan lentelijää. Lopulta se istuutui rantahiekalle ja alkoi imeskellä kosteutta hiekanmurujen välistä. Niinpä pääsin tarpeeksi lähelle ja saatoin ikuistaan tuon liihottelijan. Kotona työpöydän ääressä kuvia sitten käänneltiin ja väänneltiin eikä selvyyttä tullut. Käytössäni oli uusin mahdollinen kirjallisuus eli Haahtela-Saarinen-Ojalainen-Aarnio: Suomen ja Euroopan päiväperhoset. Selasin kirjan pariin kertaan läpi, mutta en perhostani siitä huomannut. Sitten pistin kuvan ystävälleni ja sieltä tuli selvä vastaus: karttaperhonen. Selasin kirjan uudelleen ja niin todellakin. Olin katsonut vain täpläperhosmaista kuvaa, enkä huomannut tummaa loppukesän muotoa ollenkaan.’

perhonen1Karttaperhonen (Araschnia levana) on vasta viime vuosikymmeninä levinnyt Pohjoismaihin ja on edelleen Skandinaviassa harvinainen (Ensihavainto Ilomantsista 1983). Meillä sitä tavataan nykyään yleisenä aivan eteläisissä osissa maata. Täällä sisäosissa se on jo huomattavasti harvinaisempi. Ilmankos en sitä ollut koskaan nähnyt. Perhonen on Keski- ja Itä-Euroopassa jokseenkin yleinen. Sillä on erikoinen muotovaihtelu, aikaispolymorfismi, sillä keväällä toukista kuoriutuvat perhoset ovat keltamustia kuin täpläperhoset, mutta loppukesän uusi kanta on väritykseltään yläkuvan näköinen. Perhosen siipien alapinta on kuin tiekartta, siitä perhoselle nimikin tulee. Onneksi sain kuvattua senkin puolen, sillä millään muulla perhosella en tiedä olevan tuonkaltaista siipien alapintaa.

Karttaperhonen on yksi esimerkki ilmaston lämpenemisestä. Sen leviäminen maahamme ajoittuu sopivasti nyt vallitsevaan lämpöaaltoon. Muita vastaavia perhosia ovat mm. neitoperhonen ja isonokkosperhonen, joista jälkimmäinen saapui sankoin joukoin Etelä-Suomeen parin viime kesän aikana. Tervetuloa! Näin niille voisi sanoa ajattelematta ollenkaan saapumisen syytä. Joka tapauksessa ne ovat komeita perhosia ja tuovat uutta väriä luontoomme.