Viirulehdet

viirulehdet1

’Tänä alkukesänä olen törmännyt yllättävän monta kertaa kasvinlehtien outoihin värivirheisiin. Ruokohelvellä (Phalaris arnudinacea) on olemassa koristemuoto (f. picta), jonka lehdet ovat kauniin viirulliset. Sitä käytetään varsinkin kivikkoistutuksissa. Sama muoto on joskus löydetty myös luonnosta. Viereisen kuvan lehtoimikkä (Pulmonaria obscura) löytyi läheisestä lehdosta, missä on keväisin runsaasti kukkivia imikkäkasvustoja. En ole siellä ennen nähnyt näitä kirjavalehtisiä versoja. Ne jäivät normaaleja lehtiä pienemmiksi ja jokin eläin oli niitä antaumuksella mutustellut, mitä ei näkynyt normaaleissa lehdissä.viirulehdet2

Samanlainen värimuoto löytyi myös lähelta rantaa viinimarjalta. Nyt lehdessä valkoisen sijaan oli kermanväristä kasvustoa. Tässäkin tapauksessa lehdet olivat normaaleita lehtiä pienemmät. Näitä lehtiä löytyi vain yhdestä oksasta.

Pari vuotta sitten kuvasin samanlaisen muodon myös kielolta (Convallaria majalis). Tämä kasvusto on säilynyt vuodesta toiseen samanlaisena. Kirjoittelin siitä vuosi sitten tässä blogissakin muiden värimuotojen yhteydessä.Vuorinen

Mikähän näitä muotoja aiheuttaa? Ilmiö syntyy, kun osasta kasvin lehteä viherhiukkaset puuttuvat ja jäljelle jää ikään kuin lehden pohjaväri. Viiruhelvellä vikaa on hyödynnetty ja saatu kaunis koristeheinä. Muita vastaavia hyödynnyksiä on ainakin kanukoilla ja kuuliljoilla. Onko kyseessä geenivirhe, joka aiheuttaa kyseisen värivian ja onko se periytyvä? Vai aiheuttaako sen jokin tauti, virus, sieni tai bakteeri? Hämärä muistikuva on jostain lukemastani kirjasta, että viruksilla olisi sormensa pelissä tässä asiassa. Jos joku tietää, niin otan mielelläni vastaan arvailuja ja tietoa. Sen verran nämä muodot kuitekin kiinnostavat ja mietityttävät. Onko joku löytänyt muiltakin kasveilta vastaavia ilmiöitä? Kuinka laajalla niitä esiintyy? Onko ne yleisiä? 

Muotojen rikkautta

niittyhumala1

’Viikon puolivälissä kohtasin yllä olevan kuvan kaltaisen kasvin. Se kasvoi kirkonkylän seurakuntakeskuksen nurmikolla ja oli tullut tänä kesänä jo moneen kertaan leikkurilla yliajetuksi. Enpä ole ennen nähnytkään valkokukkaista niittyhumalaa. Aloin silloin muistella kaikkia niitä lajeja, joilla esiintyy värimuotoja. Valkokukkaisuus taitaa olla niistä yleisintä. Muistan nähneeni ainakin kelloilla (harakankello, kurjenkello, peurankello) valkokukkaiset muodot. Myös purtojuurelta sellainen löytyy, samoin ruusuruoholta, jolta en ole sitä kuitenkaan valokuvannut. Sinivuokolla on valkoinen muoto samoin maitohorsmalla ja aho-orvokilla. Varmaan on vielä muillakin, mutta nämä nyt tulevat mieleen. Yhteistä näille on ehkä horsmaa lukuunottamatta se, että ne ovat alunperin sinikukkaisia ja että niillä esiintyy oikeastaan värivaihtelua läpi koko skaalan valkoisesta lilan kautta siniseen, jopa punaiseen saakka. Taksonomit ovat antaneet näille omia muotonimiä ja puutarhurit jalostaneet näistä uusia lajikkeita puutarhoihin.

Eksoottisiakin värimuotoja löytyy, jolloin valkoinen muuttuukin punaiseksi. Tällainen on esimerkiksi siankärsämö.

siankarsamo1Värin voimakkuus on antanut näille eksoottisille muodoille omat nimensä f. atrorubens ja f. rosea. Erikoinen on myös maitohorsman punavalkoinen kukka, jossa verholehdet ovat jääneet tai muuttuneet terälehtien värisiksi ja terälehdet vaalentunut. Tällainen ilmestys tuli vastaani muutama vuosi sitten Kuhmalahdella.

horsma1Kokonaan oma alueensa ovat sitten lehtien värivauriot, jotka saattavat johtua geenivirheestä tai virustaudista. Tunnettu on ainakin viiruhelpi, joka on tavallisen ruokohelven raitalehtinen muuoto (f. picta). Pari kesää sitten kävin katsomassa viirulehtistä kieloa, joka kasvoi naapurin aitan takana. Tänäkin kesänä kasvi oli kovassa vedossa. Tulisikohan siitä uusi puutarhalajike, ainakin se on ihan näyttävän näköinen. 

Kannattaa sitä näitäkin luonnon ihmeitä tarkkailla ja ihmetellä. 

kielo1

 

Punainen humaus

leppä

’Kahlasin tässä päivänä muutamana vanhan hiekkakuopan pohjalla kymmensenttisessä vedessä. Olikohan siellä kaivettu liian syvälle, pohjavesirajan alapuolelle? No, joka tapausessa hieraisin silmiäni, kun näin oheisen kuvan mukaisen näyn. Mitä tuolla on, mikä väri, mikä kontrasti? Eihän vielä ole ruska-aika eikä mikään muukaan keskikesällä tee tuollaista väriä. Lähempää tarkasteltuna punaiset nauhat osoittautuivat juuriksi, jotka olivat veden korkeuden vuoksi kasvaneet puun varresta ja levittäytyneet veteen. Kuvassa on erheellisesti kiiltopajun lehtiä, sillä puu oli kuin olikin ihan tavallinen harmaaleppä.’

Harmaaleppä (Alnus incana) on yleinen puu tai pensas koko maassa. Pohjoisimmassa osassa maatamme esiityy sen toinen alalaji kuolanharmaaleppä. Kun kasvien tuntomerkkejä luetellään, harvoin esitellään sen juuria. Niinpä etsiessäni harmaalepästä kertovia juttuja netistä, en mistään löytänyt tietoa sen juurista, juurinystyröitä lukuunottamatta. Kaikki muut tuntomerkit kyllä tuli mainittua erikoismuotoja myöten. Varmaankin tuo punainen väri ei ole tyypillinen harmaalepälle, sillä muuten se olisi jossain mainittu. Luulen sen johtuvan siitä, että juuret eivät ole maassa vaan vedessä. Olen nähnyt joidenkin muidenkin kasvien kasvattavan vesijuuria, mutta en koskaan tuon värisiä, vai olenko vain katsonut huolimattomasti. Lepällähän on punaista väriä muuallakin, ainakin kuoren alla ja kukissa, joten ei tuo väri aivan tuntematon sille ole. Lehdethän leppä pudottaa vihreinä, joten varsinaista syysväriä sillä ei ole. Tämä taas johtuu tämänhetkisen tiedon mukaan siitä, että sen ei tarvitse varastoida viherhiukkasia varren varastosoluihin, koska sillä on juurinystyröidensä puolesta omavaraisuus typen suhteen. Jotenkin vain tuntuu oudolta, kun luonnossa ei mitään heitetä hukkaan, niin miksi leppä tekisi tässä poikkeuksen. Niinpä se ei taida tällälailla toimiakaan.

Kummallista kuinka paljon luonnossa on ihmeteltävää ja kuinka vähän sitä todellisuudessa tietää ja ymmärtää. Pitäisi aina Steve Jobsin lailla osata ajatella toisin. Uudet keksinnöt ja uudet oivallukset syntyvät usein poikkeuksellisesta ajattelusta. Ei myöskään saisi hyväksyä ensimmäistä vaihtoehtoa, vaan miettiä muitakin. Lopulta jostain saattaa putkahtaa esiin se aivan uusi innovaatio.