Vuonna 1984

orwell’Edellinen kirjapostaus käsitteli tulevaisuudenennustetta 1800-luvun lopulta 2000 luvulle. Tämä lähes yhtä kuuluisa kirja liikkuu huomattavasti lyhyemmässä ennusteessa, sodan jälkeisestä maailmasta otsikonmukaisesti 1980-luvulle. George Orwell hahmotti kirjansa maailman sodanjälkeisestä maailmasta hyvin pessimistiseksi. Kuitenkin hänen luomansa visio on tänäkin päivänä tuoreen tuntuinen ja luettavissa varoittavana esimerkkinä liiallisesta holhouksesta, sananvapauden- ja ajatuksenvapauden puutteesta sekä totalitäärisestä yhteiskunnasta. Luin tämän kirjan kanssa samanaikaisesti rinnakkaistodellisuuksista kertovaa japanilaisen Haruki Murakamin massiivista eepposta 1Q84, jonka tarina risteää monessa kohdin Orwellin tarinan kanssa. Saatanpa lähiaikoina kirjoittaa tuostakin teoksesta jotain. Nyt se vielä myllää pään sisällä etsien ulospääsyä. Tässä kuitenkin hajanaisia ajatuksia Orwellin teoksesta.’

Luin tämän kirjan ensimmäisen kerran 80-luvulla, kun sen sanoma oli ajankohtainen. Sen jälkeen kirjan ajatuksista on tullut käsite, jota toistellaan eri yhteyksistä. Isoveli valvoo milloin mitäkin. Kirjan utopistisen yhteiskunnan katsottiin toteutuneen jossain mielessä 1980-luvulla, kun elettiin kylmän sodan aikaa ja suurvallat nokittelivat toisilleen. Ehkä samaa nähdään tämän päivän Pohjois-Koreassa. Orwell kirjoitti kirjansa tulevaisuudenkuvauksena heti toisen maailmansodan jälkeen 1949 ja sen esikuvana oli vahvasti kommunistinen Neuvostoliitto ja sen silloinen johtaja Josef Stalin. Länsimaissa rautaesiripun takaisesta maailmasta ei tiedetty kovinkaan paljon, mutta luultiin ja kuviteltiin sitäkin enemmän. Ehkä Stalinin aikainen valtio oli Isoveli valvoo-aikaa, ehkä siellä tapahtui kaikkea sitä, mtä kirjassakin, mutta tietenkään tämä kirja ei ole yksi yhteen sen ajan kanssa, koska se on vain kirjallinen tulevaisuuden visio, kuvitteellinen näkemys tulevaisuudesta.

Winston Smith on etuoikeutettu puolueen jäsen ja Totuuden ministeriön virkamies. Hänen tehtävänsä on kirjoittaa historiaa uusiksi aina vallitsevan käsityksen mukaan. Jos joku menneisyydessä on sanonut eri lailla kuin nyt ajatellaan, hän korjasi tuon menneisyyden hairahduksen vastaamaan nykyisyyttä. Hänen toimiaan valvotaan kaukovarjostimen kautta. Se on eräänlainen kahdensuuntainen taulutelevisio, joka näkee ja kuulee kaiken. Virheitä ei sallita, vaan erehtynyt virkailija katoaa hyvin nopeasti Rauhan ministeriön kautta eli hänet aivopestään tai eliminoidaan. Kuka tahansa saattaa olla ilmiantaja, työkaveri, naapuri, oma lapsi tai sukulainen.

Smith ajattelee toisin ja pelkää siksi ajatuspoliisia, joka voi nähdä ilmeistä ja eleistä, mitä kukin mielessään ajattelee. Niistäkin joutuu vastuuseen. Myöskään liian tiivis kanssakäyminen toisten kanssa ei ole sallittua. Smith tapaa tytön ja rakastuu. Hän vuokraa piilopaikan, hän tapaa toisiaan ja toisinajattelijoita, hän haaveilee toisenlaisesta elämästä. Kaikki nämä ovat kiellettyjä asioita ja johtavatkin lopulta katastrofiin. Hänet otetaan kiinni, käännytetään ja saadaan kidutuksen ja aivopesun kautta rakastamaan johtajaa yli kaiken.

Kirjassa annetaan kovin ankea kuva tulevaisuuden maailmasta. Pahinta kokonaisuuden kannalta on historian tuhoaminen. Kirjoja ei enää ole, ei lehtiä, ei yksilöllistä kirjeenvaihtoa, ei päiväkirjoja. Kaikki sellainen on kiellettyä. Silppuri nielee kaiken, kuvat, dokumentit, tilastot, muistiinpanot, jos ne eivät ole sen hetken ajatuksen mukaisia. Kun historia on muutettu, vanha hävitetään. Kirjan henkilöistä saa kuvan, kuinka he eivät enää ajattele omilla aivoillaan, eivät toimi järkevästi vähäisenä vapaa-aikanaan eivätkä koe minkäänlaisia tunteita. Heillä ei myöskään ole menneisyyttä, historiaa. Kuvaavaa kirjan yhteiskunnalle on kyttääminen, ilmiannot, viha ja elämän typistäminen. Kysellä ei saa, ajatteleminen ei ole hyväksi, ja kaiken aikaa rajoilla jyllää sota naapurivaltioiden kanssa.

Kun nyt olen lukenut muutaman tällaisen tulevaisuusutopian, tuntuu tämä nykyinen maailmanmeno kaikesta huolimatta varsin sopivalta elämisen tasolta. Eduard Bellamyn kirja Vuonna 2000 kertoi ihanneyhteiskunnasta, jossa kaikki oli järjestetty hyvin ja onnistuneesti, mutta josta puuttui elämän raadollisuus ja särmä. Orwllin tulevaisuusnäkymä kuvaa yhteiskunnan perin vastenmieliseksi ja rajoitetuksi. Kumpikaan ei ole toteutunut, onneksi. Kuitenkin nämä molemmat kirjat antavat jonkinlaista ajattelumallia siitä, mitä ihminen voisi tulevaisuudeltaan toivoa tai odottaa: ihannetta vai tylsyyttä, vapautta vai pelkoa. Yksinäinen ihminen ei juurikaan voi suuremmin vallitsevaan maailmanmalliin vaikuttaa, onneksi voi sentään omassa mielessään ajatella vapaasti ja valita.

Orwell, George: Vuonna 1984 (Nineteen eighty-four, 1949), suom. Oiva Talvitie. WSOY, 1984. 340 s.

Vuonna 2000

vuonna_2000-bellamy_edvard-21605215-1057668134-frntl’Kirjatorilta sattui käsiini näköispainos todella vanhasta kirjasta. Eduard Bellamy kirjoitti tulevaisuusutopiansa Vuonna 2000 1800-luvun lopulla ja suunnitteli siinä ihanneyhteiskunnan ihmisille, jotka elivät hyvin kahtiajakautuneessa maailmassa Bostonissa USA:ssa. Ihmiset olivat joko rikkaita tai köyhiä ja elivät erillään toisistaan niin fyysisesti kuin henkisestikin. Rikkaat eivät tienneet mitään puutteesta, työttömyydestä eivätkä elämän vaikeuksista, kun taas köyhät kärsivät niistä kaiken aikaa ja kuolivat ennen aikojaan. Utopia paremmasta huomisesta on elänyt ihmisten mielissä varmaankin aikojen alusta saakka, Bellamy puki ajatukset sanoiksi klassikkoteoksessaan, joka kannattaa lukea. Se avaa silmiä vieläkin huomaamaan lähimmäisen hädän.’

Bellamyn kirja Vuonna 2000 on utopiakirjallisuuden klassikko, joka ilmestyessään vuonna 1887 sai valtaisan huomion. Sitä myytiin satoja tuhansia kappaleita muutamassa vuodessa ja se oli Amerikan toiseksi myyvin kirja 1800-luvulla heti H. B. Stowen Setä Tuomon tuvan jälkeen. Lisäksi kirja käännettiin välittömästi yli kahdellekymmenelle kielelle, mikä oli siihen aikaan merkittävää. Kirjan pohjalta perustettiin yhdistyksiä ja lukemattomat kirjailijat yrittivät matkia sitä ja luoda omia haavemaailmoitaan, etunenässä mm. H. G. Wells ja Willian Morris.

Kirja on kirjoitettu tarinan muotoon, mutta sitä suuremmin sillä on sosiaalinen sanoma. Se pyrkii nostamaan esiin kapitalismin pahuudet ja avaamaan ihmisten silmät huomaamaan ympärillä vallitseva kurjuus. Teollistuminen ja kaupungistuminen olivat syösseet ihmiset hätään ja köyhyyteen järkyttävässä määrin 1800-luvun lopun Amerikassa. Bellamyn kirja esitteli näitä kipeitä kohtia ja kertoi niihin ratkaisun. Se vaikuttaa paljolti Karl Marxin teorioilta kansanvallasta, rahasta ja yhteisöllisyydestä. Tässä kirjassa ihanneyhteiskunnassa vallitsee kuitenkin valtiososialismi, johon on siirrytti olosuhteiden pakosta ilman vallankumousta.

Julian West, kirjan päähenkilö, siirtyy hypnoosin kautta yli sata vuotta ajassa eteenpäin ja herää aivan uudentyyppisessä Bostonissa vuonna 2000. Eläkkeellä oleva lääkäri Leete, hänen vaimonsa ja tyttärensä Edith ottavat heränneen miehen huomaansa ja alkavat selvittää tälle uuden yhteiskunnan olemusta. Yhteiskunnasta on rahan lisäksi hävinnyt kapitalistinen kilpailu, palkka on kaikille sama, työajan pituus määräytyy sen raskauden mukaan, naisetkin käyvät työssä ja saavan saman palkan kuin miehetkin. Luottokortti on korvannut rahan ja sen avulla ihmiset tilaavat tavaroita keskusvarastolta. Eläkkeelle siirrytään 45-vuotiaina, jolloin alkaa todellinen elämä. Yhteiskunta on muuttunut yhdeksi suureksi liikeyritykseksi, jota johdetaan kaikkien yhteiseksi hyväksi hieman armeijan mallin mukaan. Julian West oppii ymmärtämään yhteiskunnan arvot nopeasti, mutta samalla hän rakastuu Edithiin. Onko se mahdollista, sallittua, sopivaa. Unelmayhteiskunnassa kaikki on mahdollista.

Bellamyn kirja hahmottelee puhtaan sosialistisen yhteiskunnan rakenteen. Se näyttää teoriassa hyvältä, mutta nykyihminen tietää, mihin sellainen yhteiskunta johtaa. Mielenkiintoista siinä ovat monet elämää helpottavat yksityiskohdat, jotka tänä päivänä ovat todellisia. Edith esimerkiksi opettaa Julianin käyttämään ’radion’ esimuotoa, jossa voidaan säätää äänen voimakkuutta, valita kanavia ja asettaa se herättämään aamulla. Kaupan tavarat, postit ja tiedotteet kulkevat ilmanpaineen avulla putkia pitkin, jollaisia näkee suurten ostoskeskusten kassoilla, ruokailut on järjesttty ravintoloihin tilausten mukaan, uskonnonvapaus vallitsee kaikkialla. Kirjailija ei ole lähtenyt luomaan samanlaisia utopistisia rakennelmia kuin Jules Verne eikä hahmottele tulevaisuutta isoveli valvoo periaatteella niin kuin Orwell. Hän ei myöskään luo uljasta uutta maailmaa Huxleyn tapaan, mutta hänen luomansa maailma oli alkusykäysenä muutokseen kohti ihmisten tasa-arvoa ja vapautumista.

Bellamy, Eduard: Vuonna 2000 (Looking Backward). Työväen kirjapaino, 1907. 274 s.