Viikko 29: Ojanukkasammal

’Jos tähän asti esitellyt sammalet ovat olleet seisaaltaan nähtävissä, niin nyt on laskeuduttava polvilleen. Nukkasammalet ovat nimensä mukaan paljaalla maalla olevaa nukkaa, ja ne jäävät kyllä huomaamatta, varsinkin jos niissä ei satu olemaan pesäkkeitä. Viikon lajina on näistä kymmenestä nukkasammallajista helpoin ja ehkä myös yleisin.Se on hyvin kuvan kaltaista, mutta muodostaa laajempia kasvustoja. Paras tuntomerkki löytyy pesäkkeen ja perän liitoksesta, jossa on selvä kyhmy. Tähän voit tarvita suurennuslasia, mutta kyhmy on kyllä aivan selvä. Jos sitä ei ole, niin olet ehkä löytänyt jonkin muun nukkasammalen.’

Ojanukkasammal on ilman pesäkettä noin sentin korkea. Parin sentin korkuisia pystyjä, kyhmyllisiä pesäkkeitä on runsaasti ja niiden perä on keltainen. Pesäkkeen kannessa on pitkä nokka. Lehdet ovat suorat ja tasaisesti kapenevat. Niiden tyvi on tuppimainen.

Sammal on yleinen koko maassa paikoilla, joita on käsitelty, kuten ojanpenkoilla, rannoilla, pellonreunoissa ja kosteilla poluilla. Se onkin pioneerilaji, joka nopeasti ilmaantuu sinne, missä on vapaata, hieman kosteaa kasvualustaa.

Viikko 27: Metsäkamppisammal

’Kun aloittelin sammalharrastusta kymmenkunta vuotta sitten, ihmettelin tälle viikolle valitsemaani sammalta. Mikä ihmeen kamppisammal? Nimi kuulosti oudolta, samoin sammal. Kun sen sitten vihdoin löysin, valokuvasin sitä suurena harvinaisuutena ja mietin sen kasvupaikan luonnetta, lehden mallia ja pesäkkeen muotoa tarkkaan, että tunnistaisin sen seuraavallakin kerralla, kun se vastaan tulee. Enpä silloin arvannut kohdanneeni yhden maamme yleisimmistä sammalista. ’

Metsäkamppisammal on kuivilla paikoilla kasvava sirppimäinen sammal, jonka suikertavat versot peittävät mattomaisesti alleen sammalen kasvualustan. Verso on melko säännöllisesti haarainen. Pitkittäispoimuiset lehdet ovat aina sirppimäiset kaventuen teräväksi, pitkäksi ja hampaiseksi kärjeksi. Keskisuoni on ohut, mutta ylettyy lehden kärkeen. Sammalella on usein pesäkkeitä, jotka ovat käyriä.

Kamppisammal on kosmopoliitti eli sitä tavataan laajalti maapallolla. Suomessa sammalta on koko maassa hyvin yleisenä. Sen kasvupaikkoja ovat metsät, rannat, kalliot, lahopuu ja karike, joskus sen tapaa jopa paljaalta maalta.

Viikko 25: Nuokkuvarstasammal

’Tämän viikon sammal on yksi yleisimmistä sammalistamme, mutta myös yksi hankalimmista. Jos varstasammal ei ole pesäkkeellinen, niin sen versot hukkuvat muiden sammalten massaan ja vasta lupilla katsomalla pääsee selville suvusta, lajin määrittäminen vaatii yleensä mikroskooppia. Mutta silloin kun sillä on vanhanajan varstaa muistuttavat pesäkkeet, se on helppo huomata ja vaikka monella muullakin sammalella on samanlaiset pesäkkeet, niin tämä laji on niistä yleisin. Nyt juhannuksen aikaan sitä kannattaa etsiskellä, sen löytää melko helposti.’

Nuokkuvarstasammal on pienikokoinen tiheitä mättäitä muodostava sammal. Sen lehdet ovat soukat, reunuksettomat, teräväkärkiset ja puoleen väliin saakka hampaiset. Keskisuoni ulottuu lehden kärkeen, mutta ei muodosta sinne piikkiä. Pesäkkeet ovat kookkaita ja yleisiä, punavartisia ja nuokkuvia.

Sammal on hyvin yleinen koko maassa monenlaisilla kasvupaikoilla: hakkuuaukeilla, kallioilla, pientareilla, rannoilla, lahokannoissa, paljaalla maalla. Se on levinnyt hyvin laajalle maapallolla.

Viikko 24: Kilpilehväsammal

’Viime viikolla oltiin etsimässä metsälehväsammalta. Nyt mennään astetta märempään ympäristöön ja löydetään toinen yleinen lehväsammal. Nopeasti katsottuna samannäköisiä sammalia on useita, mutta pienen harjoittelun jälkeen ne oppii erottamaan toisistaan. Pitää osata vain katsoa kasvissa oikeisiin kohtiin: lehden reunaan, varren pintaan, kasvutapaan. Kyllä niille silloin löytyvät oikeat nimet. Toki täytyy tunnustaa, että en itsekään aina ole ihan varma näistä, mutta harjoiteltavaa on monessa muussakin lajissa.’

Kilpilehväsammal kuuluu lehväsammaliin ja sen lehdet ovat litteät, kookkaat ja soikeat. Lehti on tylppäpäinen ja usein nipukallinen. Sen reunus on vahva ja hampaaton. Sammalen varressa lehtihangoissa on ritsoideja, jotka muistuttavat karvoja. Kooltaan se on muutamasta sentistä jopa kymmeneen senttiä korkeaa.

Sammal kasvaa tiheinä mättäinä purojen varsilla, lähdepaikoilla, rantapenkoissa ja rehevillä soilla. Se on yleinen koko maassa ja paikoin hyvinkin runsas.

Viikko 23: Metsälehväsammal

’Palataanpa suomalaiseen metsään. Tämän viikon sammal on helppo löytää, mutta joskus vaikea tunnistaa. Lehväsammalia on monia lajeja ja sukuja. Tämä on kuitenkin se tavallisin, joka kasvaa rönsyillen toisten sammalien päällä, puiden tyvellä ja karikkeella. Kasvupaikkansa suhteen se ei ole kovin vaatelias, vaikka mieluimmin sen lehdoista löytääkin. Aina sillä ei ole pesäkkeitä samalla tavalla kuin kuvassa, jotka tässä ovat jo ylivuotisia’

Metsälehväsammal muodostaa runsaasti juurehtivia rönsymäisiä laakaversoja. Reunuksellisten lehtien laidassa on teräviä hampaita kärjestä lehden puoliväliin saakka. Keskisuoni ulottuu lehden terävään kärkeen. Itiöpesäkkeitä sillä on usein, mutta niitä on vain yksi varrellaan.

Sammal on yleinen lähes koko maassa. Se kasvaa humuksella, karikkeella, toisten sammalten seassa tai puiden tyvillä, kosteilla nurmikoillakin, yleisimmin rehevissä metsissä, mutta menestyy myös karummissa ympäristöissä.

Viikko 22: Palokeuhkosammal

’Näin juhlien aikaan kannattaa taimitarhoilla kurkistella kasvilavojen alle ja kukkaruukkuihin. Niistä saattaa löytää yhden suurimmista maksasammalistamme. Keuhkosammal on kulttuurikasvi ja myös luonnonkasvi, joskin se on hyvin eri näköinen kasvaessaan märällä hiekalla tai vesiojassa. Yhteisiä tuntomerkkejä kuitenkin löytyy ja niin voi todeta samasta lajista olevan kyse, ehkä vain eri alalajeista. Harvoin sammalta voi sanoa rikkakasviksi, mutta tässä on yksi sellainen.’

Palokeuhkosammal on suuri maksasammal, jolla ei erikseen ole vartta ja lehtiä, vaan sammal on litteä, levymäinen, ryppylaitainen ja kerroksellinen. Sammal voi kasvaa märässä ojassa jopa yli kymmensenttiseksi ja muodostaa silloin koko ojan täyttäviä kasvustoja. Kuivalla maalla se jää paljon pienemmäksi. Sateenvarjomaisia pesäkkeitä se tekee runsaasti.

Keuhkosammal on yleinen koko maassa ja kosmopoliittina sammalena levinnyt kaikkialle maailmaan. Sen voi löytää paitsi märästä pellonojasta, niin myös tihkupintaisista lähteiköistä, kosteista sorakuopista ja varjoisilta pihoilta ja taimitarhoilta.

21. viikko: Okarahkasammal

’Kun liikkuu suolla, liikkuu rahkasammalten päällä. Niin totaalisesti nämä sammalet ovat valloittaneet suobiotoopin, ettei sinne väliin montaa muuta sammallajia mahdu. Nämä sammalet muodostavat maatuessaan aikojen kuluessa suon turvekerroksen. Kun puhutaan rahkasammalista, tarkoitetaan laajaa sammalsukua, jonka solurakenne on vettä imevää ja säilövää. Yleensä ajatellaan, että on vain yksi rahkasammallaji, mutta todellisuudesta lajeja on Suomessakin yli neljäkymmentä. Vaatii kokenutta silmää, että ne erottaa toisistaan maastossa. Erot löytyvät, mutta yleensä vasta hyvällä lupilla tai mikroskoopilla. Nyt viikon sammalena oleva okarahkasammal on helpoimpia tunnistettavia.’

Okarahkasammal on kookas ja pörröinen sammal. Sen varret ovat vaalean ruskeat, joskus tummat ja siirottavat haarat ovat pitkiä ja nuokkuvia. Haaralehdet siirottavat okamaisesti ja antavat sammalesta piikikkään tunnun. Varsilehti on kielimäinen ja sen kärjessä on pieniä hampaita.

Sammalen kasvupaikkoja ovat luhdat, ruohoiset kosteikot, ravinteiset suot ja suorannat. Sammal on helposti löydettävissä ja yleinen koko maassa. Helpommin sen sekoittaa muihin kookkaisiin rahkoihin, mutta sen siirottavat haaralehdet on hyvä tuntomerkki.

20. viikko: Kalliokarstasammal

’Sammalista melkoinen osa elää kallioilla. Siellä ne joutuvat osallisiksi äärimmäisistä olosuhteista, kuivuudesta, märkyydestä, paahteesta, jäätymisestä, kulutuksesta. On ihme, että ne säilyvät hengissä ja voivat hyvin.Yksi tällainen selviytyjä on kalliokarstasammal. Nimensä mukaan se kuivina kausina on kallion pinnassa olevaa karstaa, joka helposti murenee ja varisee kallion juurelle. Märkänä se on aivan toisennäköinen. Sen väri vaihtuu, sen lehtien asento muuttuu ja pesäkkeet tunkevat nopeasti esiin kasvustosta. Siihen kannattaa nyt tutustua, sillä se kasvaa lähes jokaisella kalliolla mattomaisena nukkana suoraan kallion pinnassa.’

Kalliokarstasammal on kooltaan vain alle sentin korkuinen, mutta muodostaa laajoja kasvustoja suoraan kallion pintaan. Kuivana se on tumma, lähes musta, mutta kosteana sammal saa kellertävän tai tumman ruskean sävyn. Se muodostaa runsaasti lähes perättömiä pesäkkeitä verson latvaan ja pesäkkeet aukeavat pitkittäin kyljistä ikään kuin repeämällä.

Sammal on hyvin yleinen koko maassa ja sen voi löytää paitsi avoimilta kallioilta niin myös kiviltä ja lohkareilta. Sen voi sekoittaa muihin kalliolla eläviin sammaliin, mutta millään muulla ei ole samanlaisia pesäkkeitä.

19. viikko: Isokastesammal

’Nyt kun lumet ovat kadonneet suuresta osasta maata eikä enää takatalvia toivota, on syytä katsella myös maksasammalia, jotka hyvää vauhtia toipuvat pakkasen, lumen ja jään kurituksesta. Yksi tällainen näyttävä ja kookas sammal on isokastesammal, jonka voi nyt löytää lehtomaisista kosteista metsistä. Sammal viihtyy varjossa ja muodostaa laajoja kasvustoja. Se on helppo löytää ja tunnistaa, kun vain päätyy sopivaan lehtomaiseen metsään.’

Isokastesammal on alle kymmensenttinen maksasammal, jolla on selvästi varsi ja siitä erkaantuvat liuskamaiset kylkilehdet. Limittäiset lehdet ovat pyöreäkärkiset ja päästä hammaslaitaiset. Nimensä mukaisesti se on usein kasteesta tai ilmankosteudesta johtuen kiiltävän kostea.

Sammal on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa harvinaistuen nopeasti pohjoiseen mentäessä. Sitä ei ole tavattu Lapista. Sammalen kasvupaikkoja ovat kosteat varjoista lehdot, jossa se kasvaa muiden metsäsammalten seassa, Hyvin usein sen seurassa on ruusukesammal,

18. viikko: Kangaskynsisammal

’Palataanpa metsään. Yleensä suurimmat sammalmäärät löytyvät rahkasammalten täyttämiltä soilta ja metsien sammalikoista. Tämän viikon sammal löytyy metsistä ja on siellä hyvin yleinen ja runsas. Kynsisammalet ovat vaikeasti toisistaan erotettavissa, mutta tällä sammalella on kaksikin hyvää tuntomerkkiä: aaltopoimuiset lehdet ja valkovanukkeinen varsi. Jos tunnistaa sammalen kynsisammaleksi, niin näillä tuntomerkeillä pitäisi pärjätä. Nyt vapun aikaan sammal on helppo löytää.’

Kangaskynsisammal on yli viisi senttiä korkea, pysty ja peitteitä muodostava sammal, jonka voi parhaiten löytää kuivista kangasmetsistä ja kallioilta. Sen kärjestä poikittaispoimuiset lehdet ovat kuin rypistyneet ja valkovanukkeinen varsi on kuin olisi homeessa. Sammal tekee yleensä yhden pesäkkeen vartta kohti, mutta joskus niitä voi olla useampiakin.

Kangaskynsisammal on yleinen sammal koko maassa, mutta selvästi vähälukuisampi kuin kerros- ja seinäsammal, joiden seurassa se viihtyy.