Viikko 38: Kallioahmansammal

’Karut kalliot kasvattavat omanlaisiaan sammalia, jotka eivät välttämättä ole kovin helppoja määrittää. Monet muistuttavat toisiaan ja tuntomerkit piileskelevät mikroskooppisina. Näin on myös tämän viikon sammalen kohdalla. Paljon sammalia etsineenä lajin tunnistaa jo maastossa, mutta hyvin usein silti menee sormi suuhun, onko vai eikö ole. Sukuun kuuluu meillä vain viisi lajia, joista tämän viikon laji on yleisin. Muut kasvavat kaukana Lapossa ja ovat harvinaisia. Tunnistamisvaikeus tuleekin torasammalten suvusta. Puolukkareissulla kannattaa vilkaista kalliotakin.’

Kallioahmansammal on tyypillinen karujen kallioiden sammal. Se kasvaa suoraan kosteasta kivipinnasta pieninä tai joskus laajoinakin peitteinä. Sammal muistuttaa kyhmytorasammalta, mutta on kaikella tapaa pienempi. Piiskamaiset kärjestä hampaiset lehdet ovat kynsisammalmaisesti asettuneet. Käyrät pesäkkeet ovat yleisiä ja niiden tyvellä on pieni kyhmy.

Sammal on jokseenkin yleinen koko maassa, mutta torasammalta harvinaisempi. Sen pääkasvualue on pohjoisessa. Sammalta voi etsiä paitsi valuvetisiltä ja varjoisilta kallioilta myös purokiviltä ja rannoilta, aina kuitenkin kivipinnalta.

Viikko 37: Koskikoukkusammal

’Tällä viikolla on mentävä taas purojen tai jokien koskipaikoille. Sieltä löytyy melkoisella varmuudella tämän viikon sammal. Sen tunnistaminen on helppoa, kunhan ei sotke sitä näkinsammaliin, joiden sukulainen se on. Tämä sammal kasvaa kuitenkin lähes aina veden yläpuolella kivien pystysuoralla tai kaltevalla pinnalla. Kaikilla puroilla sitä ei ole eikä kaikissa koskissakaan, mutta useimmiten kuitenkin. Koskipaikkoja kyllä riittää.’

Koskikoukkusammal on näkinsammaliin kuuluva lehtisammal. Kooltaan se on noin tulitikun mittainen. Sen lehdet ovat kolmessa rivissä ja samaan suuntaan käyrät. Lehden keskisuoni on vahva ja ulottuu lehden kärkeen, joskus ylikin karvamaisena piikkinä. Pesäkkeitä sammalella on joskus ja ne lähtevät verson sivulta eli sammal on pleurokarppinen eli pesäkekylkinen sammal.

Viikon sammal on yleinen koko maassa. Sen löytää purojen ja jokien koskipaikoilta tai järvien rannoilta kiven kyljestä. Useimmiten se kasvaa vedenpinnan yläpuolella.

Viikko 36: Hetealvesammal

’Kun viimeksi liikuttiin luhdilla ja rannoilla, niin siirrytäänpä nyt vielä kosteampaan ympäristöön. Tämän viikon sammal kasvaa lähteisissä ojissa ja tihkupinnoilla. Se on yksi yleisimmistä maksasammalista tällaisissa ympäristöissä. Se on helppo tuntea säännöllisistä lehtiriveistä varrella ja maksasammalelle tyypillisestä möyheästä ulkomuodosta. Vaikka sammal on pieni, niin se kasvaa usein laajoina kasvustoina ja on siksi helppo löytää. Ei muuta kuin etsimään!’

Hetealvesammal on litteä, alustaa vasten painunut tai köhösellään vedessä kasvava maksasammal. Sen lehdet ovat varren suuntaisesti asettuneet, liuskattomat, neliömäiset ja läpikuultavat. Kooltaan se on alle viisi senttiä pitkä ja puolisen senttiä leveä. Kasvustot ovat usein suuria ja puhtaita, mutta voi sammal kasvaa myös yksittäin muiden sammalten seassa.

Hetealvesammal on yleinen koko maassa kosteissa painanteissa, lähteiköissä, vetisissä ojissa ja rannoilla.

Viikko 35: Viitarahkasammal

’Olin juuri Lapissa rahkasammalsymposiumissa ja opin taas monen monta uutta rahkaa, joskin ne kyllä unohtuivat melkein saman tien. Nyt on vaan palautettava mieleen niiden tuntomerkkejä ja yritettävä löytää niitä muualtakin. Tämän viikon rahkaa emme siellä nähneet, mutta täällä etelämpänä se on kyllä yleinen ja minusta helposti tunnisttavissakin. Luhtaniityt ja rantapusikot ovat sen kasvupaikkoja. Itse tunnen sen kumpuilevista mättäistä koivikossa, mutta jokaisella on omat tuntomerkkinsä. Rahkoja kannattaa katsella, vaikka ei niitä lajilleen tunnistaisikaan.’

Viitarahkasammal on moneen rahkaan verrattuna hento ja pitkähaarainen. Se muodostaa laajoja, vihreitä ja puhtaita kasvustoja. Verson latva on pieni ja pitkähaarainen. Varsilehti on leveä, melko matala ja kauttaaltaan risareunainen. Se on helppo tuntomerkki, koska muilla rahkoilla ei tällaista varsilehteä ole.

Viitarahkasammal on yleinen koko maassa ja kasvaa nimensä mukaa viidoissa, luhtarannoilla ja tulvamailla. Sen vanha nimi hiirenhäntärahkasammal kuvaa sen pitkiä haaroja.

Viikko 34: Ketohavusammal

’Nyt viikon sammalena on loppukesän kaunis, säännöllisesti haarova, sulkamainen havusammal. Vaikka tämä sammal ei ihan joka retkellä tulekaan vastaan, niin on se kuitenkin sen verran yleinen, että sitä kannattaa lähteä etsimään. Siellä missä on vanhoja sementtirakenteita, kalkkivaikutusta tai ravinteista kuivaa ketoa, niin tämä melkoisella varmuudella löytyy. Minulle se on sellainen tuttu ystävä, sillä sen löytyminen saa olon aina  iloiseksi jopa onnelliseksi. Nyt kannattaa etsiskellä tätä sammalta.’

Ketohavusammal kuuluu havusammalten heimoon, jonka muut edustajat kasvavat kosteammissa ympäristöissä. Sammal on kookas, jopa 10 cm korkea ja muodostaa löyhiä kasvustoja. Sen haarat erkanevat rungosta säännöllisen sulkamaisesti. Väriltään se on kellanruskea. Pesäkkeitä se tekee hyvin harvoin.

Sammal on melko yleinen koko maassa, mutta pohjoisessa se on selvästi vaateliaampi kuin etelässä. Ketohavusammal löytyy ravinteisilta törmiltä, kalkkivaikutteisilta kallioilta ja kuivilta kedoilta, myös puiden tyveltä sitä kannattaa katsella. Sammal on kulttuurinsuosija.

Viikko 33: Piennarkarvasammal

’Kun aikoinaan törmäsin ensi kerran tämän viikon sammaleen, niin ajattelin löytäneeni jotain ainutlaatuista ja harvinaista. Ehkä siihen vaikutti sammalen pienuus, pieni on kaunista ja harvinaista. Ehkä myös se, etten ollut ennen kumarrellut niin syvään sammalille, enkä kontannut pitkin pientareita. Tästä voikin jo päätellä, että nyt ollaan sammalten ytimessä. Eihän tämä ole harvinainen eikä ainutlaatuinen, mutta sen löytäminen on aina iloinen ja sykähdyttävä asia. Huomasin, löysin, osasin katsoa oikeasta paikasta. Monesti tämän kanssa käy niin, että löytää ensi yhden verson ja sitten huomaa, että näitähän on tässä satoja tiheänä mattona.  Nyt on oltava tarkkana, monia muitakin samanlaisia on olemassa ja ne saattavat kasvaa jopa samanlaisilla paikoilla.’

Piennarkarvasammal on alle sentin korkuinen lehtisammal, jonka pesäkeperä on alaosasta punertava, yläosasta vaalea ja jonka pysty pesäke nousee parin sentin korkeuteen. Sammal kasvaa tiheinä kasvustoina suoraan maasta pientareilla, tuulenkaatojen tyvipaakuilla, hiekkakuopissa ja maanpaljastumilla. Sammalen karvamaiset lehdet ovat teräväkärkiset ja yhteen suuntaan käyristyneet. Pesäkkeet ovat yleisiä.

Sammal on yleinen lähes koko maassa ja paikoin hyvinkin runsas. Se vaatii kuitenkin ravinteisuutta ja avointa kasvupaikkaa. Se kuuluu pioneerisammaliin, joka ilmaantuu nopeasti sopivalle paikalle, mutta ei kestä kilpailua.

Viikko 32: Virtanäkinsammal

’Tällä viikolla on syytä etsiytyä jokien tai purojen partaalle. Vilpoisassa vedessä kahlatessa ei voi olla törmäämättä näkinsammaliin. Aikaisemmin olemmekin jo tutustuneet isonäkinsammaleen, joka löytyy lähes joka purosta. Nyt on kyseessä hieman vaateliaampi laji, joka kyllä kiinnittyy kiviin samalla tavalla, mutta on hiusmaisempi. Joskus nämä lajit kasvavat samassa joessa, mutta tuntuu, että tämän viikon sammal vaatii enemmän vettä ja voimakkaampaa virtausta. Ei muuta kuin etsimään.’

Virtanäkinsammal on suikertava lehtisammal, joka kuperat, suikeat ja keskisuonettomat lehdet ovat kolmessa rivissä ja huomattavasti pienemmät kuin isonäkinsammalen lehdet. Nauhamainen kasvusto voi olla kymmeniä senttejä pitkä, tuuhea ja peittävä. Väriltään sammal on usein lähes musta, mutta lehtien pohjaväri on kuitenkin tummanvihreä.

Sammal on melko yleinen koko maassa Ahvenanmaata lukuunottamatta. Se kiinnittyy koskikiviin ja liehuu veden mukana hiusmaisena kasvustona. Sammal kasvaa lähes aina virtaavassa vedessä ja upoksissa.

Viikko 31: Siloriippusammal

’Tämän viikon sammal vaatii ravinteita ja siksi onkin suunnattava askelet paremmille kallioille. Sieltä näitä riippusammalia löytää, kun kurkistelee kallion onkaloihin, ylikalteviin koloihin ja pimeisiin loukkoihin. Sehän on näin kesäaikaan hauskaa, kun pääsee räkittävää hellettä pakoon viileisiin luoliin. Sammal on helppo tunnistettava, mutta vaatii kyllä luppia, sillä suvussa on muitakin samannäköisiä lajeja. Tämä on kyllä niistä yleisin.’

Siloriippusammal on keskikokoinen, haarova lehtisammal, joka muodostaa litteitä, harsuja, joskus tiiviitäkin peitteitä kallioiden varjoisiin onkaloihin. Sen sileät lehdet ovat keskisuonettomat, tasaleveät ja päättyvät nipukkaan. Versoissa on usein runsaasti nauhamaisia flagelleja. Itiöpesäkkeitä sillä on harvoin.

Sammal on melko yleinen koko maassa, mutta Lapista sitä tapaa harvemmin. Se vaatii ravinteisen kasvualustan (gabro, peridotiitti), mutta voi löytyä lehdoista karummaltakin kivialustalta.

Viikko 30: Haapasuomusammal

’Mikä on metsän arvokkain puu? Kun asiaa kysyy metsänomistajalta, on vastaus kuusi tai mänty, mutta kun sitä kysyy luonnonsuojelijalta, vastaus saa metsäammattilaisen hymyilemään. Biologisesti ja luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkain puu on haapa. Siitä saa lukemattomat lajit ravintonsa, turvapaikan, kodin ja koko elämän. Yksi näistä on suomusammal, joka löytyy lähes jokaisen lehdossa kasvavan haavan kyljeltä. Tämä maksasammal on helppo huomata pienestä koostaan huolimatta. Sitä ei juurikaan voi sekoittaa mihinkään muuhun sammaleen, joten sitä on nyt syytä lähteä tähystämään ja opetella se tuntemaan.’

Haapasuomusammal on epifyyttinä kasvava maksasammal. Se on kooltaan vain muutaman sentin kokoinen, mutta muodostaa joskus laajojakin tiukasti alustassa kiinni olevia kasvustoja. Sammalen pyöreät kylkilehdet muodostavat eräänlaisen taskun ja vanhetessaan niistä irtoaa runsaasti suomuja, joiden avulla laji voi myös lisääntyä. Solujen sisällä on yksi suuri ruskea itujyvänen. Sammal muodostaa runsaasti litteitä peäkkeitä.

Sammal on yleinen koko maassa suurien haapojen rungoilla, joskus ravinteisilla kallioilla ja jopa metallilla ja kattohuovalla.

Viikko 29: Ojanukkasammal

’Jos tähän asti esitellyt sammalet ovat olleet seisaaltaan nähtävissä, niin nyt on laskeuduttava polvilleen. Nukkasammalet ovat nimensä mukaan paljaalla maalla olevaa nukkaa, ja ne jäävät kyllä huomaamatta, varsinkin jos niissä ei satu olemaan pesäkkeitä. Viikon lajina on näistä kymmenestä nukkasammallajista helpoin ja ehkä myös yleisin.Se on hyvin kuvan kaltaista, mutta muodostaa laajempia kasvustoja. Paras tuntomerkki löytyy pesäkkeen ja perän liitoksesta, jossa on selvä kyhmy. Tähän voit tarvita suurennuslasia, mutta kyhmy on kyllä aivan selvä. Jos sitä ei ole, niin olet ehkä löytänyt jonkin muun nukkasammalen.’

Ojanukkasammal on ilman pesäkettä noin sentin korkea. Parin sentin korkuisia pystyjä, kyhmyllisiä pesäkkeitä on runsaasti ja niiden perä on keltainen. Pesäkkeen kannessa on pitkä nokka. Lehdet ovat suorat ja tasaisesti kapenevat. Niiden tyvi on tuppimainen.

Sammal on yleinen koko maassa paikoilla, joita on käsitelty, kuten ojanpenkoilla, rannoilla, pellonreunoissa ja kosteilla poluilla. Se onkin pioneerilaji, joka nopeasti ilmaantuu sinne, missä on vapaata, hieman kosteaa kasvualustaa.