2. viikko: Metsäkerrossammal

Tämän viikon sammal lienee myös kaikille tuttu. Kerrosammal opetetaan jo koulussa. Sen ulkonäkö on antanut sille nimen ja eipä sitä voi oikein mihinkään yleiseen sammaleen sotkea. Laajoja kerrossammalkasvustoja voi löytää kuusivaltaisista metsistä. Itse ihailen sitä aina keväällä, kun uudet puhtaanvihreät versot alkavat kasvaa edellisvuotisten niskasta ja itiöpesäkkeet työntyvät esiin. Tyveltä se kuolee, latvasta kasvaa, niin kuin monet muutkin sammalet. 

Kerrossammal on metsien yleisimpiä sammalia. Sen voi tavata tuoreista kangasmetsistä, korvista ja lehdoista.

Sammal on kooltaan alle 10 cm korkea ja kasvaa suurina, löyhinä kasvustoina. Se kasvattaa uuden kerroksen joka vuosi edellisen päälle, alemmat maatuvat vähitellen.

Nimensä mukaan tämä sulkamainen sammal kasvaa kerroksittain. Se on myös hyvä tuntomerkki sammalen tunnistamiseen.

Sammalta tavataan koko maasta.

1. viikko: Seinäsammal

Ajattelin tänä vuonna julkaista viikottain jonkin suomalaisen sammalen kuvan ja esittelytiedot. Tässä tulee ensimmäinen ja varmuudella tunnistettava, koska on maamme yleisin metsäsammal. Kuvat ovat Jyväskylän Luontomuseossa olevan näyttelyni kuvia. Siellä voi käydä maaliskuun alkuun saakka katsomassa lisää.

Seinäsammal on metsiemme yleisin sammal. Sen voi tavata havumetsistä, suomättäiltä, pellonreunoista, monenlaisilta paikoilta.

Sammal on harvaan sulkahaarainen, varsi on punaruskea ja sen käyrät pesäkkeet ovat melko harvinaisia.

Sammal on kooltaan alle 10 cm korkea ja se kasvaa löyhinä peitteinä.

Seinäsammalen voi tavata koko maasta, Tunturipaljakalta se puuttuu.

Seinäsammalta käytettiin ennen tilkkeenä hirsiseinien raoissa. Siitähän se on saanut nimensä.

Mittariperhonen

isomittari

’Tätä perhosta en lakkaa ihailemasta. Vaikka se ei olekaan päiväperhonen, niin se on näyttävän näköinen ja tulee helposti huomatuksi. Perhonen on isomittari (Geometra papilionaria) ja kuuluu siis mittariperhosiin, niihin joiden toukat mittaavat hauskasti matkaansa vetämällä ruumiinsa aina välillä koukkuun. Tämähän on tietenkin vain meidän ihmisten tulkinta toukan toilailuista, mitä se tuolla koukistelulla oikein tarkoittaa, ei se sitä kerro.

Isomittari saattaa tulla jopa kuusi senttiä leveäksi ja muistuttaa tieteellisen nimensä mukaan päiväperhosta. Se lentää kuitenkin yöllä lehtimetsissä ja munii munansa yleensä koivun lehdille, joka onkin sen yleisin ravintokasvi. Tämä yksilö oli kiinnittynyt päiväajaksi kuistin ikkunaverhoon ja odotteli siinä kaikessa rauhassa illan hämärtymistä päästäkseen taas töihin. Jotkin aikuiset perhoset eivät syö enää tässä vaiheessa mitään, koska muniminen on se päätyö eikä sen elämä kestä enää kauaa. Hyönteisillä usein toukkavaihe on paljon pidempi kuin aikuisvaihe. Tämäkin yksivuotinen perhonen talvehtii toukkana ja kotelovaihe on lyhyt. Aikuiset kuoriutuvat heinäkuulla ja viimeisetkin ovat siirtyneet manan maille elokuun loppuun mennessä. Nyt siis on viimeiset ajat nähdä tämä komea perhonen tänä kesänä.

Isomittari on yleinen ja sitä tavataan koko maasta. Kokonaislevinnäisyydeltään se on euraasialainen eli sitä voi tavata Atlantin rannoilta Siperiaan saakka ulottuvalta alueelta. Koska se on yöeläin, pääsee sitä harvoin näkemään sen yleisyydestä huolimatta. Itse olen nähnyt sen yleensä vain kerran kesässä. Perhosharrastajat pääsevät nauttimaan tästä ehkä useammin, vaikka se ei taida valorysiin päätyäkään. Mielenkiintoinen otus siis!’