21. viikko: Okarahkasammal

’Kun liikkuu suolla, liikkuu rahkasammalten päällä. Niin totaalisesti nämä sammalet ovat valloittaneet suobiotoopin, ettei sinne väliin montaa muuta sammallajia mahdu. Nämä sammalet muodostavat maatuessaan aikojen kuluessa suon turvekerroksen. Kun puhutaan rahkasammalista, tarkoitetaan laajaa sammalsukua, jonka solurakenne on vettä imevää ja säilövää. Yleensä ajatellaan, että on vain yksi rahkasammallaji, mutta todellisuudesta lajeja on Suomessakin yli neljäkymmentä. Vaatii kokenutta silmää, että ne erottaa toisistaan maastossa. Erot löytyvät, mutta yleensä vasta hyvällä lupilla tai mikroskoopilla. Nyt viikon sammalena oleva okarahkasammal on helpoimpia tunnistettavia.’

Okarahkasammal on kookas ja pörröinen sammal. Sen varret ovat vaalean ruskeat, joskus tummat ja siirottavat haarat ovat pitkiä ja nuokkuvia. Haaralehdet siirottavat okamaisesti ja antavat sammalesta piikikkään tunnun. Varsilehti on kielimäinen ja sen kärjessä on pieniä hampaita.

Sammalen kasvupaikkoja ovat luhdat, ruohoiset kosteikot, ravinteiset suot ja suorannat. Sammal on helposti löydettävissä ja yleinen koko maassa. Helpommin sen sekoittaa muihin kookkaisiin rahkoihin, mutta sen siirottavat haaralehdet on hyvä tuntomerkki.

20. viikko: Kalliokarstasammal

’Sammalista melkoinen osa elää kallioilla. Siellä ne joutuvat osallisiksi äärimmäisistä olosuhteista, kuivuudesta, märkyydestä, paahteesta, jäätymisestä, kulutuksesta. On ihme, että ne säilyvät hengissä ja voivat hyvin.Yksi tällainen selviytyjä on kalliokarstasammal. Nimensä mukaan se kuivina kausina on kallion pinnassa olevaa karstaa, joka helposti murenee ja varisee kallion juurelle. Märkänä se on aivan toisennäköinen. Sen väri vaihtuu, sen lehtien asento muuttuu ja pesäkkeet tunkevat nopeasti esiin kasvustosta. Siihen kannattaa nyt tutustua, sillä se kasvaa lähes jokaisella kalliolla mattomaisena nukkana suoraan kallion pinnassa.’

Kalliokarstasammal on kooltaan vain alle sentin korkuinen, mutta muodostaa laajoja kasvustoja suoraan kallion pintaan. Kuivana se on tumma, lähes musta, mutta kosteana sammal saa kellertävän tai tumman ruskean sävyn. Se muodostaa runsaasti lähes perättömiä pesäkkeitä verson latvaan ja pesäkkeet aukeavat pitkittäin kyljistä ikään kuin repeämällä.

Sammal on hyvin yleinen koko maassa ja sen voi löytää paitsi avoimilta kallioilta niin myös kiviltä ja lohkareilta. Sen voi sekoittaa muihin kalliolla eläviin sammaliin, mutta millään muulla ei ole samanlaisia pesäkkeitä.

19. viikko: Isokastesammal

’Nyt kun lumet ovat kadonneet suuresta osasta maata eikä enää takatalvia toivota, on syytä katsella myös maksasammalia, jotka hyvää vauhtia toipuvat pakkasen, lumen ja jään kurituksesta. Yksi tällainen näyttävä ja kookas sammal on isokastesammal, jonka voi nyt löytää lehtomaisista kosteista metsistä. Sammal viihtyy varjossa ja muodostaa laajoja kasvustoja. Se on helppo löytää ja tunnistaa, kun vain päätyy sopivaan lehtomaiseen metsään.’

Isokastesammal on alle kymmensenttinen maksasammal, jolla on selvästi varsi ja siitä erkaantuvat liuskamaiset kylkilehdet. Limittäiset lehdet ovat pyöreäkärkiset ja päästä hammaslaitaiset. Nimensä mukaisesti se on usein kasteesta tai ilmankosteudesta johtuen kiiltävän kostea.

Sammal on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa harvinaistuen nopeasti pohjoiseen mentäessä. Sitä ei ole tavattu Lapista. Sammalen kasvupaikkoja ovat kosteat varjoista lehdot, jossa se kasvaa muiden metsäsammalten seassa, Hyvin usein sen seurassa on ruusukesammal,

18. viikko: Kangaskynsisammal

’Palataanpa metsään. Yleensä suurimmat sammalmäärät löytyvät rahkasammalten täyttämiltä soilta ja metsien sammalikoista. Tämän viikon sammal löytyy metsistä ja on siellä hyvin yleinen ja runsas. Kynsisammalet ovat vaikeasti toisistaan erotettavissa, mutta tällä sammalella on kaksikin hyvää tuntomerkkiä: aaltopoimuiset lehdet ja valkovanukkeinen varsi. Jos tunnistaa sammalen kynsisammaleksi, niin näillä tuntomerkeillä pitäisi pärjätä. Nyt vapun aikaan sammal on helppo löytää.’

Kangaskynsisammal on yli viisi senttiä korkea, pysty ja peitteitä muodostava sammal, jonka voi parhaiten löytää kuivista kangasmetsistä ja kallioilta. Sen kärjestä poikittaispoimuiset lehdet ovat kuin rypistyneet ja valkovanukkeinen varsi on kuin olisi homeessa. Sammal tekee yleensä yhden pesäkkeen vartta kohti, mutta joskus niitä voi olla useampiakin.

Kangaskynsisammal on yleinen sammal koko maassa, mutta selvästi vähälukuisampi kuin kerros- ja seinäsammal, joiden seurassa se viihtyy.

17. viikko: Isokorallisammal

’Nyt kun täältä etelästä lumet ovat kadonneet, pääsee tutkimaan kunnolla sammalkerrostumia. Pohjoisempana täytyy vielä etsiä kalliopaljastumia ja puiden runkoja löytääkseen tuoreita kasvustoja. Tämän viikon sammal kuuluu maksasammaliin ja on usein talven jäljiltä ruskeankirjava, mutta kasvaessaan muuttuu kellanvihreäksi. Ulkonäöltään se on nimensä mukaisesti korallimainen. Pikkuserkkunsa pikkukorallisammal on hyvin samannäköinen ja erotettavissa tästä lähinnä mikroskoopin avulla. Myös kasvupaikat ovat jonkin verran erilaiset. Tämän viikon sammalen löytää helposti.’

Isokorallisammal kuuluu maksasammaliin ja kasvaa yleisenä hyvin monelaisilla kasvupaikoilla: kallioilla, kivillä, puun rungoilla, katoilla, lahopuullakin. Sen lehtimäiset ulokkeet peittävät ripsineen koko varren ja ovat asettuneet möyheästi.

Kasvustot ovat tiiviitä ja usein kuperia, monesti jopa kämmenen kokoisia. Yksittäisenä se kasvaa muiden sammalten seassa. Kooltaan se on muutaman sentin korkuinen.

Sammalta tavataan hyvin yleisenä koko maasta.

16. viikko: Lahosammal

’Tälle viikolle valitsin sammalen, joka yleensä jää huomaamatta, vaikka on hyvin tavallinen ja yleinen sammal. Nyt kun lumen alta on paljastunut ainakin Etelä- ja Keski-Suomessa lähes kaikki talven sinne hautaamat, kuten kannot ja lahopuut, on lahosammal helppo löytää ja opetella tuntemaan. Itse opin sen jo kauan sitten kaaduttuani metsässä juostessani ja törmättyäni lahokantoon. Suu ja silmät olivat täynnä jotain mössöä, joka osoittautui lahosammaleksi. Sillä on kaksi hyvää tuntomerkkiä ja molemmat kaavin kasvoltani tuona päivänä. Ehkä nyt on kuitenkin syytä tutustua tähän sammaleen rauhallisemmin.’

Lahosammal on parin sentin korkuinen lehtisammal, joka kasvaa pääasiassa lahokannoissa ja lahoavalla puuaineksella. Sen harvassa olevat keskisuonelliset lehdet ovat leveät ja lyhyet. Kasvi muodostaa verson latvaan maljamaisia itulevyjä, joista se on helppo tunnistaa. Lisäksi se tekee runsaasti itiöpesäkkeitä, jotka ovat suoria, soukkia ja pitkiä.

Tämän heimonsa ainoan sammalen voi tavata koko maasta aivan pohjoisimpia osia lukuunottamatta. Se on hyvin yleinen ja melkoisella varmuudella se kasvaa kaikilla lahokannoilla Etelä- ja Keski-Suomessa.

15. viikko: Isomyyränsammal

’Kun ensi kerran kohtasin tämän viikon sammalen, luulin sitä karhunsammaleksi. Se kasvoi kosteassa istutuskoivikossa ojan penkereellä mattomaisena vihreänä kerroksena. Otin siitä pesäkkeellisen näytteen ja huomasin heti, että sen pesäkkeet eivät muistuttaneet ollenkaan karhunsammalen pesäkkeitä ja olihan sammal muutenkin erilainen, vaikka myyränsammalet kuuluvat kyllä samaan karhunsammalten heimoon. Nyt niitä voi ruveta tähyilemään, kun lumet ovat penkereiltä sulaneet. Pesäkkeitä saa vielä odottaa, mutta muuten sammal on talven jälkeen helposti tunnistettavissa.’

Isomyyränsammal on alle kymmenen senttiä korkea ja muodostaa jopa neliön kokoisia kasvustoja kosteaan varjoisaan maahan. Sen kasvupaikkoja ovat luhdat, saviset vanhat pellot, puronvarret, korvet ja kosteat puutarhat. Sammal tekee runsaasti käyriä pesäkkeitä, joissa on aluksi pitkä käyrä nokka. Sammalen lehdet ovat hammaslaitaisia, kärjestä poikkipoimuisia ja teräväkärkisiä.

Isomyyränsammal on hyvin yleinen Etelä-Suomessa, mutta harvinaistuu pohjoiseen mentäessä. Sitä tavataan kuitenkin Etelä-Lappiin saakka. Kulttuurinsuosija.

14. viikko: Metsäkulosammal

’Nyt on päästy sammaleen, jota voidaan sanoa jokapaikansammaleksi niin meillä kuin muuallakin. Kun matkaa autolla näin keväällä pitkin Suomea, ei voi olla törmäämättä kulosammaleen. Se värjää asfaltin ja pientareen välisen sorareunan punaiseksi nauhaksi. Itiöpesäkkeiden punaiset varret ovat niin tiheässä, että koko kasvusto värittyy punaan. Myöhemmin onkin sitten ihan eri asia tunnistaa tämä sammal. Monesti olen kantanut kotiin oudon sammalen ja miettinyt, mikä ihme tämäkin on ja lopulta se on ollut kulosammal. Samannäköisiä on niin monta. Mutta nyt sen erottaa ja sen tuntee, kun vähän katselee ympärilleen.’

Metsäkulosammal on muutaman sentin korkuinen pioneerisammal eli se kasvaa rikotulla maaperällä, avoimilla paikoilla, missä se monesti on ensimmäisenä jo heti lumien sulettua. Paras tuntomerkki on punaperäiset pesäkkeet, joita on runsaasti. Lehti on suikea, teräväkärkinen ja pienihampainen, solut neliömäiset.

Sammal on hyvin yleinen monenlaisilla kasvupaikoilla koko maassa. Se on kosmopoliitti eli kasvaa kaikkialla maapallolla.

13. viikko: Kiviharmosammal

’Nyt lumet saavat kyytiä ja sammalet paljastuvat sen alta. Tässä kasviryhmässä talvi tuntuu olevan vain lepoaika, sillä heti kun lumi poistuu, alkavat sammalversot pörhistyä vihreinä ja yhteyttää. Niiden solunesteiden on siedettävä pakkasta, koska solut eivät rikkoudu kovissakaan pakkasissa. Niinpä tämän viikon sammalkin, kiviharmosammal, on jo kovassa vedossa kivien ja lohkareiden päällä. Siihen pääsee tutustumaan helposti, kun etsii kiviltä kuivana harmaita ja kosteina vihreitä mättäitä. Ei muuta kuin etsimään!’

Kiviharmosammal on alle viisi senttinen sammal, joka muodostaa kivipinnalle puhtaita melko tiheitä kasvustoja. Ne voivat olla hyvinkin laajoja. Sammalen lehti on kouruinen, karvakärkinen ja keskisuoneton. Pesäkkeet ovat karvaisen hupun suojassa verson sisällä. Sammal on kuivana ja kosteana erivärinen.

Harmosammal on yleinen koko maassa ja kasvaa kivien aurinkoisilla pinnoilla niin pellonreunoissa kuin metsissäkin, myös kallioiden hyllyiltä sen löytää. Sammal on levinnyt laajalle. Kosmopoliitti.

12. viikko: Palmusammal

’Kevät tuntuu tulevan kohisten, kuten sanonta kuuluu. Uusi lumi on vanhan surma ja pälviä alkaa ilmaantua niin tienpenkoille kuin purojen partaillekin. Tämän viikon sammal on helposti löydettävissä, kun etsii jostakin kosteikon laidalta tai penkereestä sulaneen kohdan ja alkaa tähytä palmumaisia alle viisi senttisiä sammalversoja. Palmusammal on ihan pienen palmun näköinen ja siksi helppo tuntea. Ei muuta kuin etsimään tällä viikolla.’

Palmusammal on kooltaan 3 – 10 cm pitkä, suikertava sammal, joka muodostaa joskus hyvinkin tiheitä ja laajoja kasvustoja. Sen haarat ovat pystyjä silloin sammal on helppo tunnistaa, mutta suikertaessaan se helposti sotkeutuu monen muun samannäköisen kanssa.

Sammal kasvaa monenlaisilla kosteilla paikoilla koko maassa. Usein sen löytää koskikiviltä tai lahopuilta, jolloin se voi kasvaa yksittäisinäkin versoina. Myös korpimetsistä ja lähteiköistä se on helppo löytää. Pesäkkeitä sillä on harvoin.