|
Sivustosta:
Tämä sivuston aineiston olen kerännyt suurelta osin samalla, kun olen kartoittanut Luopioisten kasvillisuutta neliökilometrien kokoisia ruutuja koluamalla. Varsinaisia piensieniretkiä en ole tehnyt enkä erityisesti niitä etsinyt. Siksi sivusto on hyvinkin puutteellinen eikä kait koskaan voikaan olla täydellinen.
Ensinnäkin käsite piensieni. Se ei ole mikään virallinen taksonominen ryhmänimitys, vaan enemmänkin oma käyttämäni selite niille sienille, jotka ensinnäkin kasvavat putkilokasvella ja toisaalta ovat kooltaan pieniä. Muita piensieniryhmiä voisivat olla esimerkiksi lahottajasienet tai hiivat. Piensienet ovat kasveilla usein taudinaiheuttajia, loisia tai epifyyttejä. Ne kuuluvat yleensä kahteen suurimpaan sienten kaareen kotelosieniin (Ascomycota) ja kantasieniin (Basidiomycota). Nykyinen virallinen nimi taitaa olla parasiittiset piensienet. Olen ottanut tämän sieniryhmän käsittelyyn sen vuoksi, että se liittyy oleellisesti kasvillisuuteen ja toiseksi, koska sitä on vähän tutkittu, mutta on kuitenkin helposti havaittava lajiryhmä.
Ruusukasvinhärmää (Podosphaera aphanis)
poimulehtikasvustossa.
Sivuston syntyyn on vaikuttanut oleellisesti Reino Niemi, joka vuosikausia on kannustanut minua keräämään ja tutkimaan piensieniä. Hän on myös oikolukenut sivujen tekstit. Teossa olen saanut apua myös muilta harrastajilta sekä ammattilaisilta. Erityisesti haluan kiittää Pentti Alankoa ja Juha Tuomolaa, joilta olen saanut paljon vinkkeja niin löytöpaikkoihin kuin määritykseenkin.
Nyt lajeja on esiteltynä vasta pari sataa, mutta jatkossa on tarkoitus kuvata ja kirjata muistiin myös niitä, joista nyt on vasta pelkkä havainto tai keruunäyte. Luopioisten piensienimäärää on vaikea arvioida käsitteen epämääräisyyden vuoksi, mutta joka tapauksessa se on paljon suurempi kuin tähän mennessä löydettyjen määrä.
Koska lajisto on aina tutkittava mikroskoopin avulla, enkä ole sitä aina tehnyt, niin määritykset ovat epävarmoja. Määritys on nyt tapahtunut isäntäkasvin avulla ja samalla lajilla voi olla useita hyvinkin samannäköisiä sienilajeja. Tämä on kuitenkin aina kerrottu sienen esittelysivulla.
Sivusto on vapaasti tutkittavana ja kommentoitavana. Minuun saa yhteyden joko sähköpostitse (info(at)luopioistenkasvisto.fi) tai puhelimella 0407017412. Kaikki näihin sivuihin liittyvät oikaisut, epäilyt, uudet löydöt, haukut ja kehut voi lähettää huoletta minulle ja huomioin ne seuraavissa päivityksissä. Lisäksi saatan kommentoida niitä blogissani. |
|
Vaahterantervatäplä (Rhytisma acerinum)
peittää vaahteranlehdet joinakin vuosina kokonaan.
Sienten rakenteesta:
Sienet muodostuvat sienirihmastosta (hyyfi), joka usein on ihmissilmälle näkymätöntä. Rihman paksuus on yleensä 3-10 µm. Rihmastoa on kaikkialla ja yksi sieniyksilö saattaa ulottua hyvinkin laajalle jopa neliökilometrien alueelle. Myös muut sienen rakenteelliset osat, kuten itiöemät, muodostuvat sienirihmoista. Sienisolu muistuttaa enemmän eläinsolua kuin kasvisolua, mutta sen rakenneosissa on paljon vain sienille tyypillisiä rakenteita (Lisää kirjasta Timonen & Valkonen: Sienten biologia).
Itiöemä eli 'sieni' on yleisesti sienen näkyvä osa. Se on yleensä lyhytikäinen (poikkeuksena käävät) ja suoritettuaan tehtävänsä se maatuu. Itiöemän tehtävä on tuottaa itiöitä ja levittää niitä. Tämä taas liittyy sienen suvulliseen lisääntymiseen. Piensienillä itiöt syntyvät pesäkkeissä, jotka muodostuvat yleensä kasvinosien päälle. Sienet lisääntyvät myös suvuttomasti. Kaikille piensienille ei muodostu ollenkaan pesäkkeitä.
Piensienet ovat paljolti loisia eli ne käyttävät hyväkseen isäntäkasvin ravinnontuotantoa. Ne ovat usein myös taudinaiheuttajia, jotka heikentävät kasvin kasvua ja lisääntymistä. Monet suuremmat sienet elävät symbioosissa kasvin kanssa ja muodostavat sen juurien ympärille sienirihmaverkoston eli sienijuuren. Tämä auttaa kasvia veden ja ravinteiden hankinnassa. Se on välttämätön suurelle osalle kasveista.
Piensieniryhmistä:
Sienten kaksi suurinta ryhmää ovat kantasienet (esim. lakkisienet, kääväkkäät, kupusienet; piensienistä myös lahottajasienet) ja kotelosienet (esim. maljakkaat, korvasienet, hiivat, homeet, jäkälät). Molemmista kaarista löytyy myös piensieniä.
Lajimäärät alla oleviin sieniryhmiin on koottu mm. uhanalaiskirjasta (Punainen kirja, 2019) tai kirjaan Härmät, noet, ruosteet (Stenroos ym.):
Kantasieniä (Basidiomycota):
- ruostesienet (Pucciniales-lahko): n. 280 lajia, taudinaiheuttajia maakasveilla
- nokisienet (Ustilaginomycetes-luokka): n. 140 lajia, ensisijaisesti heinien ja sarojen loisia
- pöhösienet (Exobasidiales-lahko): 23 lajia, kanervakasvien loisia
- tuhkiot (Microbotryales-lahko): n. 30 lajia
Kotelosieniä (Ascomycota):
- tuulenpesäsienet (Taphrinomycetes): useita lajeja, siemenkasvien loisia
- härmäsienet (Erysiphales-lahko): < 100 lajia, kasvien pintaloisia
- lisäksi homeita, muumiosieniä, pikisieniä yms.
|
|
Piensienistä Luopioisisssa:
Luopioisten alue kuuluu Etelä-Hämeen (EH) eliömaakuntaan ja metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen Pir2a. Alueen piensieniä on tutkittu vuosien saatossa vain muutaman harrastajan ja tutkijan voimin. Keruuksia ja havaintoja on niukalti. Itse olen yrittänyt paikata tilannetta keräämällä näytteitä Helsingin Yliopiston kokoelmiin. Muutaman viime vuoden aikana olen perehtynyt lajistoon tarkemmin, mutta toivon sen täydennykseksi saavani alueella liikkuvien harrastajien löydöistä tietoja, jotta voin täydentää tätä sivustoa. Sienten uhanalaisuuteen en ole ehtinyt paneutua, mutta ainakaan toistaiseksi ei alueelta ole tullut vastaan uhanalaisselvityksen mukaisia uhanlaisia tai silmälläpidettäviä lajeja (Rassi ym. 2010)
Havaintoja esiintymisestä
Tässä käsiteltävät piensienet ovat riippuvaisia isäntäkasveistaan. Siksi monet niistä voi löytää vain löytämällä ensin isännän. Jos se on harvinainen, luulisi sienenkin olevan harvinainen ja päinvastoin. Näin usein onkin, mutta ei aina. Kasvit ovat kehitelleet tehokkaita suojautumiskeinoja sieniä vastaan ja se aiheuttaa tuohon pääsääntöön poikkeuksia. Esimerkiksi Luopioisten alueella lehtoakileija on yleensä harvinainen koristekarkulainen, joka kasvaa puutarhojen liepeillä ja lähilehdoissa. Sen härmä ja ruoste ovat isännällään hyvin yleisiä ja niitä tapaa lähes joka kesä. Siis isäntä on harvinainen, mutta sieniä voisi sanoa yleisiksi. Päinvastoinkin on esimerkiksi ojakärsämö, joka kasvaa lähes joka ruudussa Luopioisten alueella ja runsaana, mutta sen ruostetta olen löytänyt vain yhden kerran. Tämä lienee yleisempää.
Toinen asia on sitten sienten vuotuinen esiintyminen. Sieni tarvitsee paitsi isäntäkasvin niin myös suotuisat sääolosuhteet. Yleensä huomaamme piensienen vasta, kun se tekee pesäkkeitä tai muodostaa tiheän rihmaston lehden pinnalle. Sen itiöt ovat mikroskooppisen pieniä ja niitä on valtavasti ympärillämme. Jotta sieni kasvaa, ympäristön olosuhteiden pitää olla suotuisat, sopivan kostea ja lämmin. Joka kesä ei näitä olosuhteita tule ja niinpä ei sientäkään näy. Joinakin kesinä olen löytänyt vain kaikkein tavallisimpia piensieniä, kun taas suotuisina kesinä useita lajeja, harvinaisiakin, näkyy joka puolella.
Piensienten esiintymisajankohtakin on kiinni säästä. Aina ne eivät esiinny samaan aikaan kesästä. Helmi-itiövaiheiset ruostesienet löytää keväällä tai alkukesästä, muut vaiheet syksymmällä, mutta esimerkiksi härmät näyttäytyvät satunnaisesti pitkin kesää, ehkä yleisimmin ja runsaimmin kuitenkin syyskesällä.
Pajukasveilla elelee monia ruosteita. Tässä on yksi
niistä (Melampsora larici-pentandrae) |
|