’Olen tänä keväänä kierrellyt kallioita etsien mielenkiintoisia lajeja. Kevät on valoa tulvillaan, aurinkoisina päivinä liikaakin. Tällöin on kuitenkin hyvä kuvata, myös sen vuoksi, että heinät eivät ole vielä kasvaneet eikä puissa ole lehtiä. Olen huomannut, että jäkälät ja sammalet saattavat olla hyvinkin kauniita, mutta niiden eteen on polvistuttava ja katsottava läheltä. Suosittelen!’
Monet karvejäkälät kasvavat ruusukkeisesti. Yläkuvan jäkälä on halkaisijaltaan noin sentin luokkaa ja kasvaa vanhan tiilinavetan seinällä, siitä taustan punainen väri. Laji ei ehkä ole ollenkaan karve, vaan lienee jokin laakajäkälä, joka saa ravinnelisää laastista ja kasvaa luonnostaan kalkkipitoisella kivellä. Monet ruusukkeiset jäkälät ovat niin toistensa näköisiä, ettei niitä erota ilman tarkkaa vertailua tai kemiallisia reagensseja.
Kivipinnoilla voi löytää muitakin mielenkiintoisia jäkälien muodostamia kuvioita. Alla on kuva karttajäkälästä. Sen kuvasin pystysuoralta kalliopinnalta viime syksynä. Kosteus antaa sille aivan oman sävynsä, joka ei valokuvassa pääse aina oikeuksiinsa. Luonnossa kalliopinnan muiden sävyjen kanssa se muodostaa kuitenkin hyvin koristeellisen pinnan.
Karttajäkäliä löytyy Suomesta yli neljäkymmentä erilaista lajia. Yleisin taitaa olla keltakarttajäkälä (Rhizocarpon geographicum), jonka voi bongata kalliopinnalta pienen etsimisen jälkeen ja se on yleensä helppo tunnistaa. Sen läiskät ovat usein pyöreitä ja sulautuessaan toisiinsa se muodostaa kalliolle laajojakin keltamustia väriläiskiä. Karttajäkälien ikää on vaikea arvioida, sillä ne voivat olla hyvinkin iäkkäitä. Ettei vain olisi niin, että omat esi-isämme olisi katselleet samoja jäkäliä jo silloin, kun maalasivat punamullalla kallioihin maalauksiaan.
Todellisia jäkäläjalokiviä esiintyy rannikon kallioilla tai Lapin tuntureilla. Sieltä korutaiteilija voisi löytää upeita malleja riipuksiin ja rintaneuloihin tai ehkäpä he ovat sellaisia jo löytäneetkin ja tuotteissaan toteuttaneet. Muistan ainakin lasitaiteilijoiden kuvanneen vaaseissa ja juomalaseissa jään haurasta kauneutta, miksei siis myös jäkälien loistoa.