Mustasukkaisuutta

mustasukkakaapa ’Näin vapun aikaan ovat tunteet usein pinnassa. Tulee tehdyksi asioita, joita saattaa myöhemmin katua. Se on sitä kevättä, jonka suurenmoisuutta niin hehkutetaan talven jälkeen. Kuvan käävällä tunteita on varmaankin ylen määrin, koska se on nimekseenkin saanut mustasukkakääpä (Polyporus leptocephalus). Yleensähän käävät mielletään puiden loisiksi. Ne ovat jalattomia, kovia kappuroita lahoavan puun kyljessä. Tämän suvun useilla käävillä on kuitenkin selvä jalka. Mustasukkakääpä on yksivuotinen ja löytyy yleensä syksyllä ja vaikka se näyttää kasvavan suoraan maasta, niin kyllä sekin lahopuulla esiintyy. Sen isäntiä ovat etenkin haavat ja pajut. Jotkut yksilöt kuivuvat loppusyksystä ja säilyvät hangen alla kevääseen. Tällöin niiden lakki vaalenee paperinvalkoiseksi. Se on helppo huomata keväisessä metsässä puolilahon karikkeen keskeltä, mutta ei ole kovin yleinen. Sukulaisensa mustajalkakääpä (P. melanopus) on sitä paljon yleisempi, mutta sen tapaa vain syksyin, koska se mädäntyy ennen talvea. 

Kiertelin eilen lähilehtoa löytääkseni uusia sammalia, mutta vastaan tulikin tällä kertaa vain sieniä. Komeita punamaljakkaita löytyi useita, samoin korvasienen alkuja. Näitä mustasukkaisia oli vain yksi ainoa, enkä muista sitä aikaisemmin missään nähneenikään. 

Kylmä sade pyyhkii maisemaa, koleus hiipii luihin ja ytimiin. Tällaista se on – keväällä. Riemukasta vappua kuitenkin lukijoille!’

2 thoughts on “Mustasukkaisuutta

  1. Kääväkkäät ovatkin yksiä suosikkieliöryhmistäni. Lahottajista toisiin, olen viime päivinä tutustunut karikkeella kasvaviin Brachytechium (Sciurohypnum?)-sammaliin. Olisi mielenkiintoista tietää senkin pienen ekosysteemin ravinteiden kierto – auttavatko pienet, kariketta hajottavat organismit sammalen ravinteidensaantia ja miten? Myös näin lyhytaikaisen habitaatin asuttajan elinkierron piirteistä kiinnostaisi tietää lisää.

    • Kääväkkäät ovat mukavia seurattavia, kun vain tietäisi niistä enemmän. Kääpäkirjaa olen selannut alusta loppuun ja takaisin, se jonkin verran auttaa ainakin tavallisissa lajeissa. Vaikeampi ryhmä on toki nuo suikerosammalet. Ovat taas muuttaneet nimistöäkin. Monesti tuntomerkit ovat mikroskooppisen vähäisiä ja ainakin minulla ne menevät edelleen sekaisin, mutta eihän lopu hommat ihan heti. Onnea ja menestystä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.