Linnunherne

linnunherne

Kevätlinnunherne (Lathyrus vernus) kukki vielä näin komeasti kallion alapuolella varjoisassa lehdossa. Yleensä tähän aikaan se on jo menettänyt kauniit kukkansa ja tilalla on epämääräisiä palon alkuja, onhan se hernekasvi. Tämä komistus kasvoi Luopioisten Laipanmaalla Tulivuoren rinteellä viime viikon lopulla.’

Kevätlinnunherne on kukkiessaan helppo tunnistaa kauniista violetinpunaisista hernekasvin kukistaan ja leveistä päättöparisista lehdistään. Myöhemmin kesällä se sekoittuu muuhun kasvillisuuteen ja jää helposti huomaamatta. Kukka kasvaa lehdoissa ja lehtomaisissa kangasmetsissä maamme eteläpuoliskolla harvinaistuen nopeasti pohjoiseen päin siirryttäessä. Jo Keski-Suomessa se on harvalukuinen.

Linnunherneitä on Suomessa kolme lajia, joista kevätlinnunherne on yleisin. Muut kaksi ovat syylälinnunherne ja mustuvalinnunherne. Nämä poikkevat muista Lathyrus-suvun lajeista siinä, ettei niiden lehdissä ole kärhiä, joilla ne kiipeilisivät muita kasvia pitkin ylös valoon. Ne ovatkin pystyjä ja kovavartisia kasveja. Luopioisista on huhupuheiden mukaan löydetty viime vuosisadalla myös syylälinnunhernettä (L. linifolius) metsästä jostakin Holjan ja Koivulahden väliltä, mutta sen tarkkaa kasvupaikkaa ei ole pystytty enää selvittämään eikä sitä etsiskelyistä huolimatta ole sieltä löydetty. Tämän kasvin lehdet ovat pitkänpyöreät eivätkä suipot niin kuin kevätlinnunherneen. Muuten ne ovat melko lailla toistensa näköiset. Lähimmät syylälinnunherneet olen tavannut Kuhmalahdelta Liehunkulmalta ja Lammilta.

Kun kevätlinnunherne aikaisin toukokuussa aloittelee kukintaansa, ei lehdossa vuokkojen lisäksi juuri muita kasveja olekaan kukassa. Niinpä menneinä aikoina kasvia kerättiin surutta kukkakimppuihin aina myyntiä myöten. Sitten huomattiin kukan arvo ja harvinaisuus ja kaupustelu kiellettiin yhteisellä rauhoituksella vuokkojen, esikon, imikän ja valkolehdokin kanssa. Nykyään EU-aikana ei tällaista rauhoitustapaa enää ole ja rauhoitusta on jouduttu miettimään uudelleen. Nykyään nämä kaupustelulta rauhoitetut kasvit ovat tästä statuksesta vapaat eikä niitä ole myöskään yhdistetty kokonaan rauhoitettuihin kasveihin. Tänä päivänä taitaa olla aika harvinaista, että joku viitsisi hakea luonnonkasveja metsästä torille myyntiin.

Rauhoituksen loppuminen ei tietenkään poista sitä vanhaa totuutta, että kasvi on kauneimmillaan kasvavana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.