’Olen aina luullut, että levät ovat jotain kummallista mössöä, että ne eivät pysy kasassa eikä niillä ole selvää muotoa. Aikoinaan, kun keräsin putkilokasveja lähes ammatikseni kesäaikaan, yritin Ahvenanmaalla prässätä outoa kortteenkaltaista vesikasvia ja vedin aina vesiperän. Se kun ei suostunut irtoamaan imupaperista eikä pysymään ehjänä kuivuttuaan, vaan katkeili ja särkyi ennen kuin sain sen liimattua paperille. Ihmettelin, mikä ihmeen otus se oli. En sitä silloin tiennyt ja pidin sitä vallan hienona löytönä. Nyt tiedän – se oli näkinpartainen, piinkova levä.’

Levät ovat viime aikoina saaneet kovin huonon maineen, kiitos myrkyllisten sinilevien, jotka oikeastaan eivät ole leviä ollenkaan vaan syanobakteereita. Leviä on kuitenkin oikeitakin, eivätkä ne ole mitenkään vahingollisia, päinvastoin nykyään luotetaan levien voimaan ilman liiallisen hiilidioksidin torjujana ja hapen muodostajana. Levät luokitellaan kasveihin, vaikka se on hieman harhaanjohtava, sillä levä on oikeastaan yleisnimitys suurelle joukolle eliöitä, joilla on samantapaiset elintavat ja ulkoiset piirteet. Alkueliöt ovat aikojen kuluessa ottaneet soluihinsa bakteereja, lähinnä syanobakteereja, ja kehittyneet sitten levämäisiksi eliöiksi. Ne kuuluvat siis eri eliökuntiin. Viherlevät ovat kuitenkin selvästi kasveja. Osa levistä luetaan edelleen bakteereihin ja osa muodostaa symbioosissa sienen kanssa yhteiseliön nimeltä jäkälä ja luetaan silloin kuuluvaksi sieniin.

Yksi viherlevien ryhmä on näkinpartaiset. Tällaiseen törmäsin silloin kauan sitten, kun yritin prässätä outoa löytöäni. Tavalliset putkilokasvit nimensä mukaan rakentuvat putkionmallisista soluista ja niiden kovat seinät pitävät kasvin muodossaan ja tukevana. Levältä tällainen rakenne puuttuu ja siksi se kuivuessaan oli hauras ja rikkoutui, kun yritti irroittaa sitä paperista. Näkinpartaiset eivät kuulu varsinaisiin piileviin, joiden soluseinät koostuvat piidioksista, mutta on niilläkin versossaan kovia aineita lähinnä kalsiumkarbonaattia, joka tuntuu karhealta käteen ja pitää näkinpartaisen pystyasennossa järven pohjassa. Se ei ole niin levämäinen kuin monet kelluvat tai virtausten mukana liehuvat levät. Ei se muistuta myöskään niitä suuria merileviä, kuten rakkolevää, joita voidaan käyttää jopa ravinnoksi.

Kuvan näkinpartainen (Chara sp.) löytyi Haltianselän rantavedestä kirkonkylän kohdalta. Olen tottunut siihen, että näitä on vain merenrannoilla, mutta harvakseltaan niitä löytyy myös sisämaasta järvien suojaisilta rannoilta lähinnä hiekkapohjalta. Äkkisältään katsottuna sitä luulisi vesikasviksi, ärviäksi, karvalehdeksi, vesitähdeksi, mutta lopulta sen hauras rakenne paljastaa sen oikean luonteen. Nämä levät elävät sekä makeassa- että murtovedessä. Suomesta tavataan yli 20 lajia, joiden määrittäminen oikein vaatii enemmän kokemusta kuin minulla on. Tämä levä ei ole milläänlailla myrkyllinen eikä vaarallinen vesistöille. Olen jopa ymmärtänyt, että se kasvaa vain puhtaissa vesissä ja kertoo siksi Kukkian hyvästä tilasta.