’Tänään tuntui taas, että ollaanko ollenkaan loppusyksyssä. Lämpötila huiteli täällä Hämeessä yli kymmenessä asteessa ja vaikka aurinko ei paistanutkaan, niin navetanseinustalla saattoi aistia kesän lämmön palanneen. Kyllä se nurkan takaa kylmäkin hytisytti, mutta sitä ei viitsinyt ajatella. Eikä vain se lämpö, vaan myös kukat. Voiko marraskuun alussa nähdä vielä kesän kukkivia kasveja. Vaikka ylläoleva kuva onkin otettu syyskuussa, niin käydessäni kaupassa näkyi tienvarsilla aivan vastaavia saunakukkakasvustoja vielä tänänkin päivänä.’
Kun havahduin siihen, että kukat avaavan teriöitään kilvan, tein pienen tutkimuksen. Kiersin tunnin ajan omaa pihaa, puutarhaa, pientareita ja lähipeltojen reunoja merkiten muistiin kaikki löytämäni kukassa olevat kasvit. Hämmästyin!
Keväällä luonnontarkkaajat ovat aktiivisia: muuttolintuja bongataan, kirjataan muistiin kevään etenemistä, pidetään sääpäiväkirjaa. Miten on syksyllä? Lintuharrastajat seuraavat lintujen syysmuuttoa, merkitsevät muistiin viivyttelijöitä ja suuria parvia. Kasviharrastajat seuraavat luonnon valmistumista talvilepoon. Muut taitavat unohtaa koko asian. On paljon helpompi merkitä muistiin, milloin näki leskenlehden ensi kerran kukassa kuin milloin sen näki vimeisen kerran. Niinpä ajattelin toimia ja tehdä kierrokseni. Ajatus on myös toistaa kierros kuukauden kuluttua ja katsoa, mitkä kasvit ovat sinnitelleet joulukuuhun asti. Se tietenkin edellyttää, ettei silloin ole metrinen hanki niitä peittämässä. Muistan joskus 90-luvulla pohtineeni samaa ja keräsin itsenäisyyspäivänä näytteen jokaisesta löytämästäni kukkivasta kasvista. Niitä kertyi silloin kymmenkunta. Tosin en varmaankaan ollut silloin kovin tarkka. Nyt päätin olla.
Lintuharrastajien talvilintulaskenta poiki siis minulle syyskukkalaskennan. Suosittelen muillekin. Pistän tähän alle vielä luettelon kaikista löytämistäni putkilokasvilajeista, jotka siis kukkivat vielä 2.11.2011. Niitä löytyi huikeat 39 kpl!
Lajit: siankärsämö, peltohatikka, pihasaunio, peltovillakko, hopeahanhikki, saksanhanhikki, tarhaorvokki, kylänurmikka, kurtturuusu, puna-ailakki, lutukka, saunakukka, otavalvatti, syysmaitiainen, liuskapeippi, punapeippi, peurankello, ojakärsämö, pietaryrtti, lupiini, pukinjuuri, harakankello, ruusuruoho, pihatähtimö, heinätähtimö, englanninraiheinä, nurminata, pelto-orvokki, peltovirvilä, laidunpoimulehti, voikukka, savijäkkärä, alsikeapila, puna-apila, nurmitädyke, päivänkakkara, ajuruoho (puutarhaan siirrettynä), mansikka, peltoemäkki
Listaan pääsivät kaikki ne kasvit, joilla oli erotettavissa sellainen kukka, josta löytyivät kaikki kukan osat, siis vaikka vain yksi kukka, niin kuin peurankellolla oli. Monet kasvit olivat niitä, jotka ovat meillä rikkaruohoja ja taistelevat olemassaolostaan pakkasista huolimatta, mutta oli joukossa arkojakin lajeja. Niillä tosin oli jäljellä vain yksi tai kaksi kukkaa, kuten mansikka, jolla versossaan oli kolme kypsyvää raakiletta ja kaksi kelmeää kukkaa. Listasta puuttuu muutama laji, joita olen ennen nähnyt myöhäissyksyllä, mutta oli myös monta sellaista, joita en enää odottanut näkeväni.
Tehkääpä syyskukkalaskenta ja ilmoittakaa tulos. Se saattaa yllättää laskijankin, kuten minut.