’Tuntuu, että tästä syksystä tulee kokoelma myöhäiskukkijoita ja niiden esittelyä, mutta mikäs siinä, kauniita kukkia. Tänään kiertelin lehtoa etsien herttaista lovisammalta (Lophozia obtusa), mutta en tainnut sitä löytää, löysinpä monta muuta mielenkiintoista juttua, joista ehkä näytteitä vielä myöhemmin. Mutta se mukavin kohtaaminen tapahtui kuvan kukan kanssa. Tuoreita ja vihreita lehtiä näkyi kyllä kaikkialla, mutta että kukkakin, se oli yllätys. Taitavat nämä kurjenpolvet olla aika karaistunutta porukkaa.’
Haisukurjenpolvi (Geranium robertianum) kasvaa maamme eteläpuoliskolla kivikkoisissa lehdoissa, lehtokallioilla ja puronvarsilla. Missään se ei ole kovin yleinen ja on aina mukava löytää sen uusi kasvupaikka. Minusta se ehkä kurjenpolvista eniten muistuttaa tunnettua sukulaistaan pelargoniaa, joka ainakin ennen vanhaan kukki jokaisella mökin ikkunalla, laulettiinhan siitä laulujakin.
Haisukurjenpolvi on yksivuotinen tai talven yli kaksivuotinen. Se kertoo sen sitkeydestä näin syksyllä. Kasvin on saatava tehtyä paljon siemeniä turvatakseen jatkuvuuden. Viimeiseen asti se kukkii ja sinkoaa siemeniään kivikkoon. Niinpä seuraavana kesänä heinäkuun lopulta kivikko kukkii pienillä violeteilla kukilla pakkasiin asti. Rannikolla aurinkoisilla paikoilla kasvi punastuu ja sen pienet tuppaat kallionraoissa saattavat olla kauttaaltaan kirkkaanpunaisia.
Nimensä kasvi on saanut hajusta, jota se erittää, varsinkin jos sattuu hieraisemaan sormiensa välissä sen lehteä. Haju on epämiellyttävä ja aikoinaan, kun vein porukoita metsiin pelottelinkin sen avulla, muka ihanilla ’odööreilla’. Moni nyrpisti nenäänsä. Samaa hajua on lehtopähkämössäkin. Meillä kasvilla ei ihme ja kumma ole kansanomaisia nimityksiä, vaikka esimerkiksi Lönnrot totesi kasvin olevan kissanpissan hajuinen. Hän osasi kertoa myös, että kasvia on käytetty karkoittamaan luteita rakennuksista ja sen keitinvedellä on parannettu haavoja. Jotkut ovat käyttäneet sitä myös liinavaatteiden välissä, mutta itse kyllä mieluummin käyttäisin siihen tarkoitukseen maarianheinää tai hajuheinää. Ehkä kurjenpolvella on torjuttu koita tällä tavalla.
Joka tapauksessa haisukurjenpolvi on mukava metsän koristus vielä näinkin myöhään syksyllä. Harmi, että se on harvinainen eikä sitä saa ihailla juuri Keski-Suomea kauempana.