’Alkuviikon pakkasjakso hyydytti vihdoin kukkaloiston Hämeestäkin, ainakin meidän mäeltä. Tein tänään syksyn viimeisen kukkakävelyn ja totesin sekä laji- että yksilömäärien romahtaneen. Eilen maassa oli jäinen kohva ja paikoin lunta useampi sentti. Niinpä hennommat kasvit saivat tarpeekseen ja lähtivät talvilepoon tai autuaammille apajille. Raatoja näkyi, mutta kukkia ei. Kuvan leppis on muistutus siitä, että elämä jatkuu. Kuvasin sen noin kuukausi sitten edellisen kukkakävelyn aikaan. Nyt kuoriainenkin on painunut koloonsa värjöttelemään talven yli. Yritin katsella sitä samalta paikalta, mutta turhaan, on tainnut lentää turvaan tai sitten ison kiven juureen, kuten lorussa sanotaan.’
Toisen syyskukkakävelyn tein samalla reitillä kuin ensimmäisenkin ja merkitsin muistiin vain selvästi kukassa olevat kasvit. Niitä kertyi 21 lajia. Romahdusta edellisestä on siis tapahtunut. Tosin nyt löytyi kaksi uuttakin kasvia: timotei sinnitteli rehupellon laidassa aivan vihreäkukkaisena ja heteen pää pilkisti vielä suomujen takaa, toinen olikin sitten puutarhasta pientareelle karannut keltasauramo, jonka kukat olivat vasta puoliavoimet ja tuskin se täyteen kukkaan ehtiikään. Monet kukat olivat vain yhden kukkivan verson varassa, kuten syysmaitiainen ja voikukka. Eivät myöskään siankärsämö ja puna-apila olleet enää kovin hyvissä voimin. Sen sijaan rikat eivät oleet moksiskaan pakkasista: peipit kukkivat, kylänurmikka taitaa vielä kasvaakin, orvokit pudottelevat lehtiä mutteivät kukkia.
Seuraava lista on koottu Luopioisista (EH) 30.11. 2011 klo 10 – 11 tehdyn kävelyn aikana:
tarhaorvokki, pelto-orvokki, pihatähtimö, heinätähtimö, kylänurmikka, peltovillakko, saunakukka, ajuruoho (siirretty puutarhaa), voikukka, syysmaitiainen, lutukka, puna-apila, pihasaunio, timotei, raiheinä-risteymä, punapeippi, liuskapeippi, keltasauramo, peltohatikka, saksanhanhikki, siankärsämö
Huomasin, että edellisellä kerralla olen raiheinän pistänyt englanninraiheinäksi, mutta nyt tarkempi katsominen määritti sen kyllä rehupelloissa yleisenä kasvavaksi ristymäksi. Sen kasvun ymmärtää, koska se ei tee siementä eikä siksi sen kukassakaan ole toimivia sisuksia. Se voisi kasvaa talvellakin. Muutenkin nuo kukkivat kasvit saattaisivat kukkia pitkäänkin, koska pölyttävät hyönteiset puuttuvat. Ei käy enää leppäkerttu kirvajahdissa niiden lehdillä. Tuskin se muutenkaan niitä pölyttäisi, mutta kun pölyttäjät puuttuvat, jatkavat kasvit kukkimista. Muistan, kuinka aina amarylliksen kukasta poistettiin heteet ja saatiin kukka säilymään sillä tavalla kauniina pidempään. En tosin ole tutkinut, kuinka moni noista nyt kukkivista kasveista voisi turvautua itsepölytykseen. Sehän ajaa saman asian.
Tuskin teen enää seuraavaa kävelyä kuukauden kuluttua. Silloin on uuden vuoden aatto ja toivon mukaan maa valkoinen. Jos ennustajaa tarvittaisiin, niin lumettomissa olosuhteissa silloin voisivat kukkia vielä pelto-orvokki ja kylänurmikka. Muista en mene takuuseen.