’Minulle kesä tulee silloin, kun tuomi kukkii. Tällä viikolla on sen aika. Viime sunnuntaina näin nuppujen liki silmissä suurenevan ja sitten terälehtien työntyvän esiin. Lähes hellelukemiin noussut lämpötila nopeuttaa prosessia ja niinpä tänään tuomipensaat kukoistivat jo täynnä kukkia niin kuin viereisessä kuvassa näkyy.

Tuomi (Prunus padus) on yleinen koko maassa. Pohjoisessa se harvinaistuu, mutta Tunturi-Lapissa kasvaa korvaamassa tätä eteläistä nimilajia toinen alalaji: pohjantuomi. Tämän viikon kasvi kasvaa yleensä kookkaaksi pensaaksi tai pieneksi puuksi. Sen voi löytää metsänreunoista, rannoilta, puronvarsilta ja lehdoista. Joskus sitä kasvatetaan myös koristeena, varsinkin sen punalehtistä muotoa: purppuratuomea. Täällä Luopioisissa tuomi on omassa arvossaan, onhan se Pirkanmaan maakuntakukka.

Suomessa tuomen mustia marjoja luullaan yleisesti myrkyllisiksi eikä niitä sen vuoksi käytetä. Muualla marjat ovat suosittuja esim. likööriteollisuudessa ja mehuina. Niitä on yhdessä kuoren kanssa käytetty myös kankaiden värjäykseen. Tuomenmarja on karvas eikä sitä voi sellaisenaan syödä. Koko pensas tuoksuu voimakkaasti ja Lönnrotin mukaan sitä ovat kammonneet eläimetkin.

Kukkimisen jälkeen tuomi on melko roskaisen näköinen puu. Silloin tällöin tuomenkehrääjäkoi kietoo koko pensaan valkoiseen harsoon ja toukat syövät puun paljaaksi seitin suojassa. Monet sienitaudit myös vaivaavat sitä, mm. kuusentuomiruoste, tuomenpussisienitauti, tuomenpunalaikkusieni, tuomenhärmä ja punapahkasieni. Muita sieniä en tuomelta ole löytänyt, mutta varmaan siinä jokin kääväkkäisiinkin kuuluva sieni elelee.

Tuomen puuaines on aika vähän käytetty raaka-aine nykyään. Perinteisesti siitä on väännetty hevosen luokkia ja saavin vanteita, mutta nykykäyttö taitaa jäädä koriste-esineisiin ja koruihin. Tuomen puuaines on kellertävää ja pehmeää. Se taipuu ja halkeilee helposti. Sitä on käytetty myös sorvipuuna. Itse olen hyödyntänyt tuomea melko vähän. Muistan vain kuinka vaikeaa on raivata metsässä tuomitiheiköitä, koska pensaan oksat taipuvat maahan ja juurehtivat, latvakin saattaa olla kiinni maassa. Kaikesta vaivasta huolimatta tuomi on hieno osa luontoamme, varsinkin näin keväällä sen kukkiessa.’