’Sammaltutkijat lastautuivat veneeseen viime viikonloppuna Konnevedellä. Pääsin mukaan koluamaan koskia ja soutamaan selkävesiä. Runsas vesimäärä ja virran voimakkuus estivät kahlailun ainakin kovin syvissä vesissä. Niinpä siirryttiin venekyytiin. Se kannatti. Vaikka pohjasta saatiinkin vain niukalti sammalia, löytyi kuitenkin jotain.

Viereinen kuva esittää sammalta, joka nousi naaran mukana yli kolmen metrin syvyydestä. Kooltaan muutaman sentin mittainen sammal määritettiin veneessä ahdinsammaleksi (Platyhypnidium riparioides). Mielessä oli kuitenkin tieto siitä, että järvistä kerätyt ahdinsammalet eivät olisikaan tätä lajia. Niinpä otettiin näyte talteen jatkokäsittelyä varten.

Ahdinsammal on mielenkiintoinen sammal siinä, että useat näytteet on kerätty talvella, kun pilkin mukana pohjasta nouseekin kalan asemasta sammalta. Laji kasvaa syvällä lähes valottomassa ympäristössä ja sen elämäntavat on siksi huonosti tunnettuja. Lajin löytyminen on ollut usein sattuman varassa. Ehkäpä siksi sammal onkin harvinainen.

Työpöydän ääressä sitten epäilyt paljastuivat todeksi. Kyseessä ei ollutkaan ahdinsammal, vaan nokkasammaliin kuuluva laji Oxyrrhynchium speciosum, joka on liitetty maamme sammalluetteloihin vasta hiljattain. Liekö lajilla edes suomalaista nimeä vielä? Tutkimuksissa on todettu, että Suomen järvistä ahdinsammaleksi nimettyjen näytteiden joukossa on juuri tätä lajia. Sammalta on tavattu myös Ruotsista ja Tanskasta sekä laajalti muualta Euroopasta, Pohjois-Amerikasta sekä Kaakkois-Aasiasta. Suomen osalta sammalen levinneisyydestä ei tiedetä vielä kovinkaan paljoa.

Näiden kahden lajin erottaminen toisistaan ei ole helppoa. Itse en olisi niitä erottanut toisistaan. Onneksi on tarkkanäköisempiä. Erot ovat mitallisia ja mikroskooppisia. Kun kasvupaikatkin ovat samanlaiset, ei ole ihme, että ne on sekoitettu toisiinsa. Nyt vain pilkkijät ensi talvena sammaljahtiin ja näytteet tutkijoiden syynättäväksi. Tieto lisääntyy ja pilkkiminenkin saa aivan uutta merkitystä.’