’Muutama vuosi sitten kirjoitin tälle palstalle pohdintaa oudosta jääilmiöstä, jota kutsuin Sienen hengitykseksi. Tänään oli Hesarissa minulle uutta tietoa ilmiöstä. Lainaan toimituksen laatimaa artikkelia tähän, koska en itse ole alkuperäistä kokonaan lukenut. Näin äkkiseltään asia kuulostaa järkevältä ja oikeansuuntaiselta. Ilmiö on näinä päivinä ajankohtainen, kun maa ja karike ovat vielä sulana, mutta ilma pakkasella. Hentoa hiusjäätä muodostuu mikroilmastoltaan otollisiin paikkoihin melko helposti. Kun artikkelissa mainitaan, että se on yhden sienen (liilatali eli Exidiopsis effusa) aikaansaannos, jäin miettimään, kuinka yleinen tuo sieni on? Itse en ole sitä koskaan havainnut tai tunnistanut. Voivatko muutkin lahottajasienet saada aikaan samanlaisen ilmiön? Luonto on ihmeellinen, taas kerran kliseisesti todettuna ja paljon on vielä tutkittavaa. Siksi naurattikin, kun joku julisti syvällä rintaäänellä viime kesänä, kuinka helppoa on elää maailmassa, joka tunnetaan kokonaan ja jonka toiminta tiedetään.’
”… Lisätäänpä kylmään keittoon vielä jotain harvinaista: hiusjäätä. Se muistuttaa vanhan ihmisen valkoisia hapsia ja voi kertyä komeaksi kuontaloksi lahoavien lehtipuiden ympärille.
Ensimmäinen tutkimus aiheesta ilmestyi Nature-lehdessä vuonna 1884. Viime kesänä Biogeosciences julkaisi artikkelin, jossa fyysikko Christian Mätzler, kemisti Diana Hofmann ja biologi Gisela Preuß selittävät ilmiötä perusteellisesti.
Jo aiemmin tiedettiin, että valkoisen turkin syntymiseen tarvitaan sieni. Preuß sai selville sen lajin: liilatali eli Exidiopsis effusa. Mätzler puolestaan selvitti, miten jäiset kutrit muodostuvat. Pakkasella vesimolekyylit puun pinnalla jäätyvät, mutta puu on sisältä sula. Puun huokosista alkaa imeytyä pintaa kohti lisää vettä, joka sekin jäätyy ja työntyy hienoina lankoina ulkoilmaan.
Kun Hofmann sulatti jäähiuksia, vedestä löytyi ligniiniä ja tanniinia. Ne saattavat estää suurten jääkiteiden muodostumisen puun pinnalla, hän kertoi ScienceDaily-sivustolle.
Jäätä syntyisi puulle kyllin kylmässä myös ilman sientä, mutta sen ansiosta jää asettuu säikeiksi. Nuo noin 0,01 millimetriä paksut ja jopa kymmenen senttiä pitkät hiukset säilyttävät muotonsa monta tuntia senkin jälkeen, kun ilman lämpötila on noussut nollan tuntumaan. Tutkijat arvelevat, että jokin sienen tuottama aine pitää ne kuosissaan.
Salaperäisiä jäisiä kiehkuroita tavataan etenkin Keski-Euroopan leveysasteilla, mutta niitä voi nähdä myös suomalaisissa metsissä. Se on mahdollista, jos edes yöllä jäähtyy pakkaselle…”
Hesarin Tiede-sivu 17.12.2015 (tiedetoimittaja Arja Kivipelto)
