’Syksyinen metsä muuttuu vähä vähältä tummemmaksi kukkien lopettaessa kukinnan ja ruskan laantuessa. Niinpä maastosta erottuvat nyt vähäisemmätkin tummista poikkeavat värit. Yksi näistä on hailakka keltainen, joka koivunlehtien keltaisuuden hävittyä pistää silmään vihreästä ja rukseasta kentästä. Lieot saavat näihin aikoihin itiöpesäkkeensä kypsytettyä. Tähkämäiset pesäkkeet muuttuvat vihreistä keltaisiksi ja erottuvat siksi hyvin. Niinpä tämän viikon kasviksi valikoituu metsien yleisin lieko.’

Riidenlieko (Lycopodium annotinum) on liekokasveista yleisin ja laajimmalle levinnyt. Esimerkiksi Luopioisten kasviston sivulla olevasta kartasta näkyy, että kasvi on löydetty lähes jokaisesta neliökilometriruudusta tai voisi sanoa, että se on löydettävissä jokaisesta ruudusta, mutta saattaa olla joillakin alueilla vaikeasti havaittavissa. Muutaman kerran olen havahtunut vasta kartoituksen loppupuolella, että onhan täällä riidenliekoakin, mutta en ole huomannut sitä merkitä muistiin.

Riidenliekoa voi löytää tuoreista kangasmetsistä, korvista, tienreunoista, joskus jopa jäänteenä hakkuuaukeilta. Yleisimmillään se kuitenkin on vanhoissa kuusimetsissä. Se kasvaa koko maassa, vaikka aivan pohjoisosissa maata sen korvaa tunturikankailla toinen alalaji (ssp. alpestre). Tosin sieltäkin löytyy myös nimilajia sekä alalajien risteymää. Lieko riidenlieko vasta lajiutumassa pohjoisen tuntureilla, vaikka lajina onkin hirvittävän vanha? Tästä huolimatta riidenlieko on helppo erottaa lähilajeista: sen itiöpesäkkeestä puuttuu perä ja pesäkkeitä on vain yksi varren päässä. Katinlieko (L. clavatum) on toinen yleinen laji, mutta sillä pesäkkeessä on perä ja pesäkkeitä useita samassa varressa. Ketunlieon (Huperzia selago) taas erottaa siitä, että pesäkkeet ovat pieninä keltaisina nystyinä lehtihangoissa, muuten se muistuttaa hyvin paljon riidenliekoa.

Liekoja on aikoinaan käyetty koristeena punontatöissä ja vieläkin saattaa maaseudulla nähdä kynnysmaton, joka on punottu lähinnä katinlieosta. Pikkupojat keräsivät purkkiin aikoinaan liekojen itiöpölyä ja kutsuivat sitä kärpäsruudiksi, koska se heitettynä tuleen leimahti liekkeihin ja ritisi. Mitään tekemista sillä ei ole oikean ruudun kanssa, herättipä vain poikien kiinnostusta kokeilla asioita. Onhan se ollut silloin myös apteekkitavaraa. Nimensä kasvi on saanut kansalta, koska sitä on muinoin käyetty keitteenä riistaudin parantamiseen.