Mustaa jäätä

jaa3’Tänään voimakas etelätuuli avasi suuriakin selkiä jääpeitteestä. Kävin pitkällä ajelulla aina Tampereella saakka ja seurasin jäiden ryskettä rantapenkereeseen. Eihän sitä auton sisälle kuullut, mutta rantaruovikon helinän kuulin, kun menin rantaan ja katselin ylläolevaa maisemaa. Jo useita päiviä jää on tummunut yhä mustemmaksi. Viikko sitten rantaveteen sai heitettyä katiskan, nyt voisi lähteä vaikka verkonlaskuun. Kun sä kuulet kuovin äänen, ällös mene järven jäälle. Näin opettivat vanhat lapsuudessani ja se sana piti. Tosin ekan kuovin kuulin vasta eilen ja eipä enää tehnyt mieli jäälle mennäkään. Tänään kuovi huusi jo ihan innoissaan ja samalla jääkin sai kyytiä.’

jaa4

’Kun sanotaan, että jää on puikoilla, se varmaan tarkoittaa yläkuvan kaltaista jäätä. Siinä oikeastaan on enää vain paksulti jääsohjoa, vettä, jossa puikkomaiset jääneulat kelluvat pystyssä. Juuri tuollainen jää pitää sen helisevän äänen hankautuessaan itseään vasten tai osuessaan kaisloihin ja ruokoihin rannassa. Joka kevät sitä yrittää ehtiä kuunnella, mutta monesti se on ollut niin lyhytaikainen ilo, että on mennyt ihan sivu suun. Tänään onnistuin sen kuulemaan. Huomenna lasken veneen vesille ja ehkäpä illalla saunasta uskaltaudun jo veteenkin.’