’Jotkut sammalet pystyy määrittämään seisaaltaan, toiset vaativat kunnioitusta ja polvistumista, jopa ryömimistä. Nyt viikon sammalena on sellainen, joka vaatii joskus näitä kaikkia. Sen sinivihreä väri on hyvä tuntomerkki, mutta vaihtelu tekee siitä hankalan. Nimensä mukaisesti se kallionkolossa kasvaessaan erottuu muista lajeista selvästi, mutta vaatii kyllä usein pienen palan varmistukseksi, sillä samanlaisia siellä on useita varsinkin, jos väri ei ole niin hohtava kuin tavallisesti. Näiden kanssa saa olla tarkkana.’

Hohtovarstasammal on parin sentin korkuinen löyhästi tupastava sammal, jonka lehdet ovat hohtavan sinertävät ja varsi punainen. Pesäkkeitä se tekee harvoin ja niistä sen tunnistaa lehväsammaliin kuuluvaksi. Ne eivät kuitenkaan nuoku samalla tavalla kuin nuokkuvarstasammelella, johon sen voi sekoittaa.

Sammal kasvaa kallioilla, yleensä raoissa, lippojen alla ja varjoisissa koloissa. Se suosii ravinteisia kallioita, mutta voi löytyä happamiltakin kallioilta. Sammal on yleinen koko maassa.

’Karut kalliot kasvattavat omanlaisiaan sammalia, jotka eivät välttämättä ole kovin helppoja määrittää. Monet muistuttavat toisiaan ja tuntomerkit piileskelevät mikroskooppisina. Näin on myös tämän viikon sammalen kohdalla. Paljon sammalia etsineenä lajin tunnistaa jo maastossa, mutta hyvin usein silti menee sormi suuhun, onko vai eikö ole. Sukuun kuuluu meillä vain viisi lajia, joista tämän viikon laji on yleisin. Muut kasvavat kaukana Lapossa ja ovat harvinaisia. Tunnistamisvaikeus tuleekin torasammalten suvusta. Puolukkareissulla kannattaa vilkaista kalliotakin.’

Kallioahmansammal on tyypillinen karujen kallioiden sammal. Se kasvaa suoraan kosteasta kivipinnasta pieninä tai joskus laajoinakin peitteinä. Sammal muistuttaa kyhmytorasammalta, mutta on kaikella tapaa pienempi. Piiskamaiset kärjestä hampaiset lehdet ovat kynsisammalmaisesti asettuneet. Käyrät pesäkkeet ovat yleisiä ja niiden tyvellä on pieni kyhmy.

Sammal on jokseenkin yleinen koko maassa, mutta torasammalta harvinaisempi. Sen pääkasvualue on pohjoisessa. Sammalta voi etsiä paitsi valuvetisiltä ja varjoisilta kallioilta myös purokiviltä ja rannoilta, aina kuitenkin kivipinnalta.

’Tämän sammalen kanssa saa olla tarkkana, kun vertaa sitä viime viikon sammaleen. Ne kasvavat samoilla paikoilla ja muistuttavat erehdyttävästi toisiaan varsinkin jos niissä ei ole pesäkkeitä. Tämän pesäkkeet ovat pystyt ja pitkät, edellisen käyrät ja lyhyet. Jos tarkaan katsoo lehtiä, niin sieltäkin voi jo valokuvasta erottaa selvän eron: turkkisammalella lehdet ovat hiusmaisen ohuet kärkiosastaan ja kynsisammalella ne ovat kärkeä kohti tasaisesti kapenevat. Kun tämän viikon sammal lisäksi on lähes puhtaasti yleinen kalliokasvi, niin se erottuu kyllä selvästi. Nyt vain avoimille kallioseinille etsimään, löytyy se talvellakin.’

Kiviturkkisammal kuuluu kynsisammalten (Dicranaceae) heimoon. Se on yleinen kalliosammal, jonka voi löytää myös lohkareilta ja louhikoista. Kasvupaikalleen se muodostaa löyhiä, joskus laajojakin kasvustoja.

Sammalen lehdet ovat leveästä tyvestä nopeasti kapenevia jouhimaisia eri suuntiin siirottavia ja käyriä. Kuivina lehdet kähertyvät. Kooltaan sammal on alle 5 cm korkea. Suorat itiöpesäkkeet eivät ole yleisiä.

Sammalta voi löytää yleisenä koko maasta.