’Näin kesällä tahtoo aika mennä tarkaan retkien, vierailujen, kasvimaiden ja nyt jopa jalkapallon merkeissä. Blogipäivitykset harvenevat, vaikka luonnossa tapahtuu koko ajan ja paljon. Tämä kaksijakoinen kesä on ollut täynnä asioita, joita ennen en ole edes huomannut. Erityisen paljon olen seurannut hyönteisten elämää, milloin perhosia milloin muurahaisia, mehiläisiä, kuoriaisia jopa luteita. Tämän viikon kasvi on nyt parhaassa kukassa. Liekö alkukesän koleus vaikuttanut, mutta tuntuu siltä, ettei neilikka ole kukkinut vuosikausiin näin komeasti.’
Kohokkikasveihin kuuluva ketoneilikka (Dianthus deltoides) on yleisin neilikkalajimme, vaikka ei sekään enää mikään jokapaikan kasvi ole ja tuntuu harvinaistuvan vuosi vuodelta. Koristekasvi harjaneilikka (D. barbatus) jää joskus viljelyjäänteeksi autiotalon pihaan ja saattaa siitä levitäkin lähimetsiin. Tällaisia kasvustoja on Luopioisistakin löytynyt. Sen sijaan hieta- ja pulskaneilikka eivät täällä kasva. 
Ketoneilikan voi tavata Etelä- ja Keski-Suomesta kedoilta, kuivilta niityiltä, kallioilta ja pientareilta asutuilta seuduilta. Koska tällaiset kasvuympäristöt ovat harvinaistuneet, on neilikkakin käynyt harvinaiseksi. Pohjoisempana sitä tavataan paikoitellen aina Perämeren pohjukkaan saakka. Karuilta järvialueilta ja Suomenselältä se puuttuu kokonaan.
Ketäneilikka on melko vaikea huomata kukkimattomana. Sen heinämäiset sinertävänvihreät varret ja lehdet kätkeytyvät heinikkoon ja usein vasta punainen kukka paljastaa koko kasvin. Sitten se onkin helppo tuntea terälehtien mallista ja neilikkamaisista kuvioista. Joinakin kesinä kukinta saattaa jäädä lähes olemattomaksi, mutta toisinaan, kuten tänä kesänä, se kukkii näyttävästi.
Vaikka neilikka ei olekaan uhanalainen, on syytä yrittää suojella sen kasvupaikkoja. Varjostavan pensaikon poisto auttaa nopeasti, kunhan huolehtii myös siitä, ettei paksu heinikko pääse sen jälkeen valtaamaan aluetta. Niityn niitto loppukesästä, kun siemenet ovat valmistuneet, auttaa myös asiassa. Suurien rikkakasvien, kuten vuohenputken ja horsman, poistaminen on välttämätöntä. Kedon hoito kyllä palkitsee uurastajan upealla väriloistolla. Neilikan seuralaisia ovat ahomasikka, niittynätkelmä, heinätähtimö, niittyhumala, ahomatara, pukinjuuri ja monet matalat heinäkasvit.
Ketohavusammal kuuluu havusammalten heimoon, jonka muut edustajat kasvavat kosteammissa ympäristöissä. Sammal on kookas, jopa 10 cm korkea ja muodostaa löyhiä kasvustoja. Sen haarat erkanevat rungosta säännöllisen sulkamaisesti. Väriltään se on kellanruskea. Pesäkkeitä se tekee hyvin harvoin.
