Avainsana-arkisto: kuukauden sammal

Marraskuun sammal

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

tikanhiippasammal1

’Näin loppuvuodesta sammalet katoavat helposti karikkeen, syksyn lehtien tai lumen alle. Niiden etsiminen muuttuu haasteelliseksi. Onneksi osa sammalista kasvaa epifyytteinä puiden rungoilla ja oksilla. Niitä voi etsiä hämärämmässäkin säässä vaikka otsalampun valossa. Niitä eivät myöskään häiritse talven lumi eikä syksyn roskat. Marraskuun sammaleksi valitsin juuri tällaisen epifyyttisammalen, jonka voi melko helposti bongata metsäretkellä.’

Tikanhiippasammal (Orthotrichum speciosum) on löydettävissä lähes koko maasta, vain pohjoisimmissa osissa maata se on harvinainen. Sammal kasvaa yleensä lehtipuiden rungoilla, ylivoimaisesti useimmin suuren haavan rungolla. Se vaatii siis emäksisen kasvualustan. Joskus sammalen voi löytää myös ravinteiselta kalkkikailliolta tai laastilta. Itse löysin sen kerran myös vanhalta huopakatolta. Yleensä sen elinpiiriä ovat lehdot tai puistot, mutta joskus myös tuoreella kankaalla tai tulvaniityllä kasvava lehtipuu kelpaa.

Nuuttilan ojaSammal on helppo huomata rungolta, koska se kasvaa tupsumaisesti ulospäin rungosta. Oikeastaan mikään muu yleinen haavan sammal ei kasva samalla tavalla. Hiippasammalia on tosin löydetty maastamme liki kaksikymmentä lajia, mutta muut ovat monetkin melkoisia harvinaisuuksia. Rungoilla voi vastaan tulla lähinnä haapahiippasammal (O. obtusifolium) tai aarnihiippasammal (O. gymnostomum). Laastilla tai kalkkikalliolla taas voi sekaannus tulla kalvashiippasammalen (O. pallens) tai kalliohiippasammalen (O. rupestre) kanssa. Nämä kaikki ovat kuitenkin selvästi pienempiä kuin tikanhiippasammal, joka voi kasvaa jopa viisi senttiä korkeaksi. Hyvänä tuntomerkkinä voi pitää myös kuvissakin näkyviä itiöpesäkkeitä. Niillä on selvä varsi ja alussa karvainen huntu.

Sammalet ovat hienoja ja sitkeitä kasveja. Niinpä tikanhiippasammalkin alkaa yhteyttää ravintoa heti kun se talven jälkeen sulaa. Suojapäivinäkin löytää aivan vehreitä ja elävän näköisiä sammaltupsuja. Niitä kannattaa tähyillä katselemalla runkoa alhaalta ylöspäin. Silloin ne erottuvat selvsäti kujasammalesta (Pylaisia polyantha) ja haapasuomusammalesta (Radula complanata), jotka suikertavat runkoa pitkin. Sammalta ei pidä sekoittaa rungon tyvellä kohoaviin metsäsammaliin, sillä hiippasammalet kasvavat yleensä korkeammalla.

Onnea etsintään!

tikanhiippasammal2

Kesäkuun sammal

Julkaistu , kirjoittanut
2

varstasammal2

’Sammalet alkavat kasvaa heti, kun lämpötila sen sallii. Suuri osa sammalista tekee myös saman tien ’kukan’ eli itiöpesäkkeen joko verson latvaa tai sivulle. Itiöpesäketuntomerkit ovat huomionarvoisia, kun lajia määritetään. Kesäkuun sammaleksi valitsin lajin, jolla on sille tyypillinen nimenmukainen itiöpesäke eikä sitä voi juuri mihinkään muuhun sammaleen sekoittaa.’

Nuokkuvarstasammalen (Pohlia nutans) voi löytää pientareilta, rannoilta, kannoilta, kiviltä, kangasmetsistä ja taimikoista. Se on hyvin yleinen koko maassa. Tähän aikaan sen tunnistaa varstaa muistuttavista vihreistä punaperäisistä itiöpesäkkeistä, joita on runsaasti. Myöhemmin pesäkkeet muuttuvat ruskeiksi ja rypistyvät, jolloin sitä ei ole enää ollenkaan niin helppo huomata ja tunnistaa. Pesäkkeettömänä se hukkuu muuhun sammalmattoon ja samanlaisia suikeita keskisuonellisia lehtiä on monella muullakin lajilla.

Nuokkuvarstasammal kuuluu laajaan sukuun, josta Suomesta on tavattu yli kaksikymmentä erilaista lajia. Monet niistä ovat harvinaisia. Pienet pioneerilajeina esiintyvät varstasammalajit voidaan erottaa toisistaan lehtihangoissa olevista itujyväsistä vain mikroskoopilla. Luopioisista on löytynyt yhdeksän Pohlia-lajia. Kymmeneskin, törmävarstasammal (Pohlia proligera), täältä varmasti löytyy, mutta en ole saanut sitä vielä silmiini. Se on kuitenkin yleinen lähialueilla, joten sen täytyy kasvaa myös Luopioisissa.

Kesäkuun sammal saattaa löytyä vaikka viime vuoden juhannuskokon pohjalta, joten se on hyvä bongata kun kokkoa kohta sytytellään. Silloin on syytä varoa luitenkin kahta melko samannäköista lajia nuotiosammalta (Funaria hygrometrica) ja päärynäsammalta (Leptobryum pyriforme), jotka kasvavat usein vanhoilla nuotiopaikoilla, mutta ovat varstasammalta selvästi harvinaisempia. Ei muuta kuin etsimään.

varstasammal3

Tammikuun sammal

Julkaistu , kirjoittanut
4

Hämeenlahti’Kun viime viikolla aloitin Viikon kasvi-sarjan, niin miksen voisi aloittaa myös Kuukauden sammal-sarjaa. Joskus sitä vain kasaa itselleen paineita ja yrittää sitten niistä selvitä. Sammalten osalta tehtävä on helpompi, ainakin näin talvella, koska ne ovat vedossa pidempään ja löytyvät tuoreina ja terveinä vaikka lumen keskeltä. Tässä ensimmäinen eli tammikuun sammal!’

Laholimisammal (Lophocolea heterophylla) on hyvin yleinen lahopuun maksasammal. Voi tuntua oudolta, että valitsin sen esimerkiksi tästä ajasta. Kuitenkin eilen kierrellessäni rannalla lähinnä lintuja katselemassa, huomasin myös tämän sammalen vihreät versot maahan kaatuneiden lahoavien lehtipuiden rungoilla. Kuva on otettu joulukuussa, mutta samalta ne edelleen näyttivät, yhtä elävän näköisiä kuin kesälläkin.

Laholimisammal kuuluu siis maksasammaliin, siltä puuttuu lehdestä suonitus eikä lehdet juurikaan eroa varsita. Kooltaan se on pieni muutaman sentin pituinen ja parin millin levyinen. Onneksi se muodostaa jopa kymmenen sentin kokoisia puhtaita kasvustoja lahopuun pinnalla ja on siksi melko helppo havaita. UrkanjärviVäriltään sammal on kalpean vihreä, mikroskoopissa jopa lähes valkoinen, läpikuultava, kuten viereisessä kuvassa näkyy. Oikeastaan se on aika koristeellinen kasvi, niin kuin monet maksasammalet ovat.

Tämä sammal on helppo tunnistaa haistamalla sitä. Millään muulla sammalella en ole tavannut tällaista hajua, sen saattaa haistaa vaikka seisaaltaan. Haju on hieman tympeä jopa pistävä. Se usein antaa lahopuulle sen luontaisen hajun. Toinen hyvä tuntomerkki liittyy sen tieteelliseen nimeen: heterophylla. Se tarkoittaa monenmuotoisia lehtiä. Usein sammalten lehdet ovat keskenään samannäköisiä, mutta tällä sammalella saattaa samassakin versossa olla hyvinkin erilaisia lehtiä, täysin ehytlaitaisesta kuvan pitkäliuskaiseen.laholimisammal

Laholimisammal on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, pohjoisempana harvinainen. Se kasvaa kosteissa olosuhteissa rannoilla, puronvarsissa, korvissa ja joutomailla yleensä lahoavalla puulla, rakenteilla tai karikkeella, joskus suoraan maassakin ja on runsas.

Talvea odotellessa silmät auki pientenkin kasvien puoleen ja rannoille maatuvia lahopuita koluamaan. Onnea yritykseen!