Avainsana-arkisto: lehtisammal

Uusia löytöjä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

’Kevät on ollut kiireistä aikaa. Vaikka tulinkin maalle jo maaliskuussa, niin koko ajaksi on riittänyt puuhaa. Innostuttiin perustamaan kasvihuone ja sinne piti kasvattaa myös jotain istutettavaa. Niinpä siinä puuhatessa aika on lentänyt. Vain muutamalle retkelle olen ehtinyt, lähinnä koiran kanssa lähimetsissä. Se on ollut kyllä antoisaa, sillä talven jälkeen ruosteessa olleet määritystaidot ovat alkaneet pikkuhiljaa palautua.

Padankosken kylän alue on kallioperältään gabroa ja lukuisat sen kalliopahdat ovat tulleet tutuiksi ja moneen kertaan tutkittua. Yksi kuitenkin oli jäänyt väliin, koska sitä ei oltu merkitty karttaan jyrkänteenä. Niinpä koira kiinni puuhun ja koluamaan rosoista seinämää. Tuttuja ja  vähemmän tuttuja löytyi. Pikkuruostesammal (Anomodon longifolius) on aina mukava kohdata, onhan se sen verran harvinainen täälläpäin. Eikä etelänhavusammalkaan (Thuidium delicatulum) ole ihan jokapaikan laji. Lisäksi löytyivät ketopartasammal (Syntrichia ruralis), ketohavusammal (Abietinella abietina), sinilehväsammal (Mnium stellare) ja karvahiirensammal (Ptychostomum capillare).

Hienoin sammal kasvoi kallion edustalla lehtokiven päällä ja sitä olen etsinyt jo vaikka kuinka monta vuotta Luopioisten sammalkasvioon. Nyt löytyi pohjankerrossammal (Hylocomiastrum pyrenaicum) ja aivan sille tyypilliseltä paikalta. Noin puolen neliömerin tasainen lähes puhdas kasvusto muistutti kyllä suuresti tavallista seinäsammalta (Pleurozium schreberi), mutta jokin sen kasvutavassa kuitenkin pisti sen verran silmään, että kumarruin sitä tarkemmin tutkimaan. Se on Luopioisten 401. sammallaji ja tämän vuoden ensimmäinen uusi löytö.

Pohjankerrossammal on Pir2a-alueella alueellisesti uhanalainen laji eikä sitä ole kovin runsaasti löytynytkään lähialueilta. Tiedossani olevia kasvupaikkoja on yhden käden sormilla laskettavaksi. Näin ollen löytö oli ihan hieno. Sammal on maamme pohjoisosissa suhteellisen yleinen laji, mutta harvinaistuu etelään tultaessa nopeasti. Se löytyy ravinteisilta alueilta lehdoista, purojen partailta usein laakean kiven päältä. Näin tälläkin kertaa.

Lajin erottaa parhaiten varren ja ritsoidien väristä sekä poimuisista varsilehdistä. Oikeastaan vain seinäsammal on sellainen, johon sen saattaa nopeasti katsottuna sotkea. Nyt kun sen on löytänyt, on pidettävä silmät auki ja löydettävä se uudelleenkin uusilta paikoilta. Todennäköisesti se on yleisempi, kuin mitä löydöt kertovat.’

Viikko 52: Ruusukesammal

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

’Näin on päästy vuoden viimeiseen viikkoon ja viimeiseen viikon sammaleen. Valinta osui yhteen suosikeistani, kauniiseen ja näyttävään lajiin. Varjoisien kuusimetsien karikkeelta tämän löytää ja usein sitä on runsaasti. Sammalta ei oikeastaan voi sekoittaa mihinkään muuhun, niin se on itsensä ja nimensä näköinen. Nyt tähän vuodenaikaan voi olla vaikea sitä lähestyä, mutta kunhan kevät tulee, niin se ilmaantuu ensimmäisten joukossa uusina versoina ja vanhoja talven yli säilyneitä ruusukkeitakin voi löytää runsaasti. Muistetaanpa tämä keväällä, kun tehdään ensimmäisiä retkiä lumen alta paljastuneissa metsissä.’

Lehtoruusukesammal on lehtisammal, jonka lehdet ovat asettuneet ruusukeeksi muutaman sentin korkuisen varren päähän. Niinpä se muistuttaa jonkin verran rakenteeltaan palmusammalta, mutta lehdet ovat täysin erilaiset. Sammal kuuluukin lehväsammalten laajaan ryhmään.

Ruusukesammal on tuntureita lukuunottamatta yleinen koko maassa. Sen voi löytää kuusivaltaisista, varjoisista lehdoista kostealta karikkeelta suurina kasvustoina. Etelä-Suomen lehdoissa se on yksi valtalajeista.

Viikko 51: Viuhkasammal

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

’Vuoden toiseksi viimeinen täysinäinen viikko on menossa. Toiseksi viimeinen viikon sammal on ravinteisten kallioiden tai rehevien metsien sammal, jonka löytää niin kiviltä kuin lehtipuiden tyviltäkin. Viuhkasammal on yksi kauneimmista sammalistamme, jonka löytyminen on aina mukava tapaus ja retken kohokohta. Näin pimeällä sen etsimiseen tarvitaan kyllä otsalamppu tai sattuman ohjaamat kädet, sillä se kasvaa lähes aina varjossa, onkalossa tai kalliolipan alapinnalla matomaisena silkinpehmeänä kasvustona. Vaikka onkin joulukiireet meneillään, niin kuusenhakuretkellä kannattaa pitää tätä sammalta silmällä. Torilta sitä on kuitenkin turha haeskella.’

Viuhkasammal on riippusalmmalten sukulainen litteä ja epätasaisesti haarainen sammal, joka muodostaa laajoja kasvustoja. Sen lehdet ovat kielimäiset, tylppäkärkiset. Lehdessä on hento keskisuoni ja se ulottuu lehden puoliväliin. Sammalen versot ovat kiiltäviä ja lehdet asettuneet varrelle limittäin. Pesäkkeitä sammal muodostaa toisinaan.

Viuhkasammal on jokseenkin yleinen sammal lähes koko maassa. Sen voi tavata ravinteisilta kallioilta, lehtipuiden tyveltä lehdoista tai suurilta lohkareilta varjon puolelta.

Viikko 50: Kalliopalmikkosammal

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

’Vaikka lumi peittää jo maan varsinkin pohjoisessa, niin tämän viikon sammalen voi löytää kallioseinämiltä tai lumen alta kivien päältä. Vaatii tietenkin vähän puuhastelua penkoa sammalta esiin, mutta samalla voi tehdä muitakin mielenkiintoisia sammallöytöjä. Palmikkosammalet ovat kuin tukkalettejä pienoiskoossa, joten ne voi ihan sen avullakin tunnistaa. Tässäpä ensi pyhälle hyvä retkikohde tai -tavoite.’

Kalliopalmikkosammal on laajoja peitteitä muodostava suikertava sammal. Alaspäin kiertyvissä lehdissä on hampaita kärkipuoliskon reunoilla, mutta keskisuoni lehdestä puuttuu lähes kokonaan. Kooltaan sammal on kookas ja muodostaa laajoja kasvustoja. Pesäkkeitä sillä on harvoin. Monimuotoinen sammal voi olla keltainen, vihreä, ruskea tai tumma kasvupaikasta ja valaistuksesta riippuen.

Sammal kasvaa yleensä aina kivialustalla tai isompien puiden tyvellä. Se on yleinen koko maassa.

Viikko 49: Rämekarhunsammal

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

’Kuinkahan käy, vieläkö lumi menee pois ennen joulua Etelä-Suomesta. Lapissa se varmaankin säilyy, vaikka lämpöasteita luvataankin jatkossa. Tämän viikon sammal löytyy suolta, vaikka luntakin olisi hieman. Pikkuisen kun potkaisee lunta mättäältä niin siinä se on, terhakkana ja pystypäin. Hyvällä onnella löytyy pesäkkeetkin verson päästä. Kannattaa retkellä katsella ympärilleen, aina löytyy jotain uutta ja kiinnostavaa. Eipä muuta kuin etsimään!’

Rämekarhunsammal on keskikokoinen pysty sammal. Sen neulasmaiset, kärjestä ruskeakarvaiset, viisimilliset lehdet ovat kärkiosasta kääntyneet reunoilta päälipinnan päälle. Pesäkkeet ovat pitkän perän päässä neliömäisiä ja niiden tyvellä on sompamainen levy. Varsi on koko mitaltaan huopainen. Näillä tuntomerkeillä sen erottaa muista karhunsammalista.

Rämekarhunsammalta tavataan yleisenä koko maasta. Sen kasvupaikkoja ovat karujen rämesoiden ja nevojen mätäspinnat sekä valuvetiset kalliot. Pohjoisempana sitä tavataan myös tunturikankailta.

Viikko 48: Lettosiipisammal

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

’Kun lumi peittää maan, on sammalten etsiminen hankalaa. Nyt varmaankin pitäisi siirtyä epifyyttisammaliin, jotka löytyvät puiden rungoilta ja oksilta. Otin kuitenkin vielä yhden lähteiköissä ja purojen penkoilla kasvavan sammalen, jonka saattaa tähänkin aikaan vielä löytää. Siipisammalet ovat joko hyvin pieniä tai sitten kookkaita ja näyttäviä. Tämä kuuluu jälkimmäisiin. Kieltämättä tämän viikon sammal saattaa olla ylivoimainen löytää enää tähän aikaan, mutta voihan sitä aina yrittää esim. ravinteisten kallioiden alaosista.’

Lettosiipisammal saattaa kasva lähes kymmensenttiseksi ja sen mättäät voivat olla monen kämmenen kokoisia. Usein se kuitenkin jää pienemmäksi. Sammalen lehti on kaksiosainen, jossa pienempi osa muodostaa kuin siiven isomman osan päälle. Sammalen lehti on reunukseton ja kärjestä terävä ja hampainen. Se muodostaa toisinaan pesäkkeitä, jotka ovat kallistuneita ja pitkänokkaisia.

Viikon sammal on jokseenkin yleinen koko maassa ravinteisilla soilla ja kallioilla, lähteiden ympäristössä ja rantapalteissa.

Viikko 45: Korpikarhunsammal

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

’Viime viikolla tutustuimme karhunsammaliin, joten jatketaan siitä. Nyt on kyseessä näistä yleisin ja se, joka tavallisesti juuri karhunsammaleksi nimetään. Monenlaisilla paikoilla kasvava sammal on kuitenkin yleisin korpisoilla ja rannoilla. Sieltä sen hetkessä löytää, vai löytääkö? Tässäkin tapauksessa kannattaa olla tarkkana, sillä samanlaisia lajeja on muitakin, jotka saattavat kasvaa tämän kanssa vierekkäin.’

Korpikarhunsammal on kookas yli 10 cm korkea pysty lehtisammal, jonka lehdet ovat neulasmaisen terävät ja siirottavat. Sen varsi on ruskea ja yläosasta kiiltävä (vert. lehtokarhunsammal). Lehden yksisoluinen reunus on hyvin kapea (vert. luhtakarhunsammal). Pesäkkeet ovat yleisiä, vaakasuoria ja särmikkäitä. Pesäkkeen tyvellä on selvä sompamainen kaulus (vert. kytökarhunsammal).

Sammal kasvaa korpisoilla suurina kasvustoina, kalliohyllyillä, soistumilla ja rannoilla. Se on hyvin yleinen koko maassa.

Viikko 44: Karvakarhunsammal

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kun viime viikolla taas kerran pyörittiin kalliolla, niin nyt kannattaa kiivetä sen päälle. Sieltä voi hyvinkin löytää tämän viikon sammalen. Karhunsammalet ovat joskus vaikeita, varsinkin kun kirjallisuus loppuu yleensä juuri näihin lajeihin ehkä rahoituksen puutteen vuoksi. Kuivilla paikoilla kasvava laji on kuitenkin helppo tunnistaa lehden valkoisesta karvakärjestä, vaikka pienuutensa vuoksi se usein jää huomaamatta. Nyt kannattaa katsella tarkkaan maaston aukkoisia kohtia, sillä sammal ei tahdo kestää kilpailua..’

Karvakarhunsammal on yleensä alle viisi senttiä korkea ilman pesäkettä, mutta usein jää vain sentin mittaiseksi. Tällöin sen voi sekoittaa hiekkasasmmaliin, jotka usein kasvavat samoilla paikoilla. Lehden valkoinen karvakärki on hyvä tuntomerkki. Pesäkkeet ovat yleisiä, pystyjä, kuivana vaakasuorassa ja särmikkäitä.

Sammal on yleinen kuivilla paikoilla kallioilla, pientareilla, hiekkakuopissa, kuivissa kangasmetsissä. Sitä tavataan yleisenä koko maassa.

Viikko 43: Hohtovarstasammal

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

’Jotkut sammalet pystyy määrittämään seisaaltaan, toiset vaativat kunnioitusta ja polvistumista, jopa ryömimistä. Nyt viikon sammalena on sellainen, joka vaatii joskus näitä kaikkia. Sen sinivihreä väri on hyvä tuntomerkki, mutta vaihtelu tekee siitä hankalan. Nimensä mukaisesti se kallionkolossa kasvaessaan erottuu muista lajeista selvästi, mutta vaatii kyllä usein pienen palan varmistukseksi, sillä samanlaisia siellä on useita varsinkin, jos väri ei ole niin hohtava kuin tavallisesti. Näiden kanssa saa olla tarkkana.’

Hohtovarstasammal on parin sentin korkuinen löyhästi tupastava sammal, jonka lehdet ovat hohtavan sinertävät ja varsi punainen. Pesäkkeitä se tekee harvoin ja niistä sen tunnistaa lehväsammaliin kuuluvaksi. Ne eivät kuitenkaan nuoku samalla tavalla kuin nuokkuvarstasammelella, johon sen voi sekoittaa.

Sammal kasvaa kallioilla, yleensä raoissa, lippojen alla ja varjoisissa koloissa. Se suosii ravinteisia kallioita, mutta voi löytyä happamiltakin kallioilta. Sammal on yleinen koko maassa.

Viikko 42: Naalinsammal

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

’Nyt tämän viikon sammal saattaa olla Etelä-Suomessa liikkuvalle vaikea, sillä tämä sammal on pääasiassa Lapin ja itäisen Suomen laji. Viime vuosina se on levinnyt lähes koko maahan, mutta en itsekään ole nähnyt sitä Pirkanmaalla kuin muutaman kerran. Kannattaa kuitenkin syksyisellä retkellä tähyillä jalkoihinsa, tämä pieni sammal saattaa hyvinkin löytyä. Tuoreena sen sekoittaa helposti muihin, mutta kuivana se on aivan itsensä näköinen käppyrä.’

Naalinsammal on pieni parin sentin korkuinen mattomaisesti kasvava sammal, joka kuuluu karhunsammalten heimoon. Sen lehdet ovat kolmiomaiset ja keskisuoni päättyy vahvana lehden kärkeen. Kuivana sammalen lehdet käpertyvät varren ympärille. Pesäkkeitä sammalella on harvoin. Pysty pesäke on kellertävän perän päässä ja sylinterinmuotoinen.

Viikon sammalen voi löytää tunturikankailta, hakkuuaukeilta, metsäautoteiltä ja suo-ojien penkereistä. Se käyttäytyy pioneerisammalten tapaan eli ilmaantuu ihmisen muokkaamille alueille ja on siksi laajentanut aluettaan viime vuosina.