Uutta tuotantoa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

’Metsälenkillä tänä aamuna polulla lojui munan kuori. En kovin hyvin tunne erilaisia munia, mutta epäilen sen kuuluneen sepelkyyhkylle.

Kirjatiedon mukaan kyyhkyt aloittavat pesinnän jo huhtikuun puolivälissä ja pesässä saattaa olla kaksi munaa hyvinkin pian pesinnän jälkeen. Haudonta kestää kaksi ja puoli viikkoa ja sitten pesässä alkaa vilske emojen ruokkiessa poikasiaan eli aikaisintaan toukokuun toisella viikolla.

Risupesä on hatara ja onnettomuuksia saattaa sattua eli munat vierähtää pois pesästä. Toisaalta tähän aikaan on liikkeellä myös monenlaisia munarosvoja. Kylien lähellä naakat ovat rajusti lisääntyneet ja metsissä liikkuu variksia ja korppejakin enemmän kuin ennen.

Kaikella tällä yritän miettiä kahta asiaa: ensinnäkin, voiko sepelkyyhkyllä olla poikaset pesässä vappuna eli silloin tapaus on täysin luonnollinen vai toiseksi, onko pesään iskenyt munarosvo, onnettomuuteen en kokeneen pesijän kohdalla usko? Kuoressa oli ehjemmässä päässä reikä. Se voisi olla nokalla tehty, mutta kenen tekemä. Kuori oli kuvan mukaisesti kahdessa osassa ja tuo pienempi osa isomman sisällä, kuin sinne asetettuna. Muilta osin muna oli ehjä. Luulisi munarosvon hajottavan koko rakennelman herkkua popsiessaan, toisaalta luulisi munan menevän rikki pudotessaan puusta hiekkatielle. Tyhjä kuori tietenkin on kevyempi ja säilyy helpommin ehjänä.

Löytöön liittyy monia mietittäviä asioita. Joka tapauksessa, oli asia kuinka tahansa, en ole koskaan löytänyt tyhjää munankuorta metsästä näin aikaisin keväällä.’

Heinäkuun sammal

karhunsammal1

’Juuri nyt kannattaa katsella karhunsammalia. Niiden heleänvihreät versot peittävät maan pintaa kattavana kerroksena ja niiden sotilaallisen suorat itiöpesäkkeet kohoavat tiheinä mattoina kohti valoa. Nyt voi kerrankin sanoa, että kuukauden sammlena on kaikille tuttu lajiryhmä. Nimenomaan ryhmä, sillä tähänkin porukkaan kuuluu pitkälle toistakymmentä enemmän tai vähemmän vaikeasti toisistaan erotettavaa lajia. Mutta kuitenkin, ehkä yleisin niistä on valittu tämän kuun mannekiiniksi.’

Kangaskarhunsammal (Polytrichum juniperinum) kasvaa yleensä kuivilla kankailla, kallioilla ja kalliopainanteissa, teiden varsilla ja metsän kivillä koko maassa. Se on selvästi kuivan paikan kasvi, toisin kuin useat muut karhunsammalet, karvakarhunsammalta (P. piliferum) lukuunottamatta, joka kasvaa vielä kuivemmilla paikoilla. Nämä kaksi erottaa lehden kärjestä: kangaskarhunsammalella siellä on ruskea piikki, karvakarhunsammalella pitkä vaalea karva.karhunsammal3

Muuten kuukauden laji muistuttaa hyvin yleistä korpikarhunsammalta (P. commune). Tämä kasvaa kuitenkin nimensä mukaan soilla. Lisäksi pesäkkeen päällä oleva huppu on nyt hyvä tuntomerkki. Kangaskarhunsammalella huppu ylettyy koko kulmikkaan pesäkkeen yli ja on kaksivärinen: kärjestä ruskea, alempaa vaalea. Juuri nyt huput ovat paikoillaan kertomassa lajista.

Yleisistä lajeista vielä vastaan saattaa tulla rämekarhunsammal (P. strictum), mutta se on niin puhdas suolaji, ettei sitä senkään vuoksi voi kuukauden lajiin sotkea. Muut karhunsammalet ovatkin sitten enemmän tai vähemmän harvinaisia tai kasvavat tyystin erilaisilla kasvupaikoilla.karhunsammal4

Karhunsammalta käytetään usein esimerkkilajina, kun kerrotaan sammalten elämänkierrosta ja lisääntymisestä. Siihen se onkin hyvä laji. Sammalen vihreä lehdekäs osa on varsinainen sammal, jonka kromosomisto on yksinkertainen ja jossa sukusolut syntyvät, kun taas itiöpesäke perineen on varustettu kaksinkertaisella kromosomistolla ja muistuttaa siksi rakenteeltaan siemenkasvia. Kun hedelmöitys on tapahtunut, kasvaa tuplakromosomistoinen itiöpesäke perineen. Itiöt pesäkkeessä ovat taas varustettu yksinkertaisella kromosomistolla. Itiöt leviävät ympäristöön ja kasvattavat suotuisissa olosuhteissa alkeisvarsikon, josta kasvaa taas uusi sammalkasvi. Vaikuttaa monimutkaiselta, mutta näyttää toimivan hyvin, onhan sammalia joka puolella, monenlaisia ja paljon.

Nyt on hyvä aika bongata karhunsammal. Jos olet tarkkana ja omistat hyvän lupin, voit löytää kaikkikin tässä mainitut lajit. Onnea yritykseen!karhunsammal2

Himokas härkäsammakko

harkasammakko ’Kevät saa mahlan virtaamaan kasveissa, hormoonit hyrräämään eläimissä. Molemmissa päämääränä on lisääntyminen. Vaikka monet eliöt lisääntyvät mihin aikaan vuodesta tahansa, niin täällä pohjoisessa kevät on kuitenkin selvimmin se aika, joilloin tehdään jälkeläisiä, kasvetaan ja luodaan uutta. Markus Bennemannin kirja tuo esiin erikoisuuksia elämälle välttämättömässä tapahtumassa. Sen lukeminen kertoo ainakin, jos ei eläinten seksielämästä ole niin kiinnostunut, elämän monimuotoisuudesta ja ihmeellisyydestä.’

Tieteen popularisointi on yleensä hyvä asia silloin, kun aihe on vaikea ja jonkin englannikielisen paksun opuksen kahlailu toivotonta. Bennemann on  kirjassaan tuonut esiin eläinmaailman erikoisia lisääntymistapoja. Hän kertoo ymmärrettävällä tavalla erikoisuuksista ja ihmeellisyyksistä, jotka kiinnostavat aivan eri tavalla kuin jokin tavallinen toiminta. Tähän perustuu kirjan anti. Tapaukset on valittu eri eläinryhmistä ja varmaankin ne näille eläimille on aivan tavallisia, vaikka ne meistä saattavat tuntua erikoisilta jopa luonnottomilta.

Kirjoittaja on ryhmitellyt esiteltävät tapaukset aihepiireittäin, esim.: Lemmenlaulut, -tuoksut, -juomat, -lahjat, – pesät tai Akrobaatit, Rehentelijät, Seksihurjastelijat, Avioliittohuijarit. Jokaisessa luvussa hän kertoo muutamasta eläinlajista esimerkinomaisesti. Jotkut tapauksista ovat suomalaiselle lukijallekin tuttuja kouluopetuksesta, esim. käenpojan temput pesässä tai feromonit, joilla sukupuolet houkutelevat toisiaan. Suuri osa esimerkeistä on kuitenkin melko tuntemattomista eläinlajeista, joilla on jokin meidän mielestämme omituinen piirre pariutumisessa tai parittelussa. Yleensä se selitetään tarpeelliseksi tai erottavaksi tekijäksi parinmuodostuksessa.

Sen paremmin puuttumatta erillisiin tapauksiin, voi kirjaa suositella niille, jotka ovat kiinnostuneita erilaisista luonnonilmiöistä ja joille luonnon tarkkailu on avointa ja täynnä uusia ja ihmeellisiä asioita.

Bennemannin edellinen kirja (Pistoolirapu ja muita eläinmurhaajia) käsitteli eläinteen saalistustapoja samalla tavalla popularisoiden. Kirjat ovat rakenteeltaan ja käsittelyltään siis hyvin samanlaiset ja -tasoiset. Edellisessä kirjassa esimerkit käsittelevät tapoja saada saalis syötäväksi tässä kirjassa kumppani lisääntymään. Molemmat aiheet ovat hieman sensaatiohakuisia ja hyvinkin populistisia aiheita, joilla selvästi haetaan markkinoilta lukijoita, joita viehättää erikoisuus, tirkistely ja sensaatio. Kirjasta tulee puuduttava olo, jos sitä lukee liian pitkään. Paras tapa siihen tutustua onkin lukea sitä pieninä paloina, ehkä ei kuitenkaan iltalukemisena.

Tässä kirjassa verrataan usein eläimen käyttäytymistä ihmiseen, mikä sinällään ei ehkä olisi tarpeellista, mutta luo kontrastia ja tuttuutta. Aina on kuitenkin muistettava, että jokainen eläin, ihminen mukaanlukien, on oma kokonaisuutensa eikä näin ollen tapoja voi siirtää toiseen sellaisenaan. Elämän kaksi perusasiaa tulee molemmissa kirjoissa hyvin esille, nimittäin aineenvaihdunta ja lisääntyminen. Vaikka tavat ovat outoja, tavoite on sama: saada ruokaa ja jälkeläisiä. Esimerkkieläimet eivät tuhlaa energiaa mihinkään turhaan, vaikka se meistä ihmisistä joskus siltä saattaa tuntuakin. Lahjan tuominen puolisolle ei ole vain lahja, vaan pyrkimys paritteluun. Sukupuolenvaihdoksellakin on oma suvunjatkamiseen tähtäävä tarkoituksensa. Apinoiden homostelu näyttää meistä vain leikiltä, mutta onkin tutkimuksen mukaan harjoittelua tositoimia varten. Jääkö jokin eläin homoseksuaaliksi? Se lienee mahdottomuus tai ainakin biologisesti ajateltuna luonnonvalinta karsii tällaiset yksilöt pois, koska ainoana tavoitteena on ruoka ja lisääntyminen, jokaisella. Tässä ihminen nykyisellään lienee poikkeus.

Kirjasta saa käsityksen, että alkeellisilla eläimillä on erikoisimmat tavat lisääntyä. Ne ovat kuitenkin tapoja, joilla turvataan oman suvun jatkuminen ja mitä erikoisempi tapa on sitä varmemmin siinä on hoidettu juuri tämä päämäärä. Uros saattaa poistaa toisen uroksen siittiöt naaraasta, muurata naaraan parittelun jälkeen umpeen tai kiinnittyä koko elämänsä ajaksi kiinni naaraaseen. Tavat ovat moninaiset, päämäärä yksi ja sama.

Kirjaa lukiessa ei välttynyt siltä ajatukselta, että luonto on kaikesta tietämyksestämme huolimatta edelleen kovin salaperäinen ja monimutkainen meidän ymmärtää. Monilta tieteen aloilta onkin viime aikoina löytynyt aivan uudenlaista ajattelua niin evoluution kuin muidenkin luonnonteorioiden alalta. Emme tiedä vielä kaikkea, emme ehkä puoltakaan.

Markus Bennemann : Himokas härkäsammakko ja muita eläinkunnan seksipetoja (Die Evolution in Liebessrausch. Das bizarre Paarungsverhalten der Tiere, 2010). Suom. Heli Naski. Atena, 2011. 339 s.