’Paukkupakkaset hellittivät vihdoinkin. Nyt voi taas mennä ulos paremmalla mielellä, kun ei tarvitse pelätä itsensä eikä kaluston puolesta. Nämä nykyiset sähköiset laitteet ovat kaikesta tekniikastaan huolimatta tai johtuen kovin herkkiä kylmälle ja kosteudelle. Yhden kameran olen aikoinaan jo saanut solmuun tällä yhdistelmällä. Kameraa ei saisi koskaan viedä sisälle kuvausten välillä, pahinta on edestakaisin hyppääminen. Silloin kosteus tiivistyy rakenteisiin ja jäätyy pakkasessa. Vaikka liikkuvia osia onkin vähemmän kuin ennen varsinkin kompakteissa kameroissa, saa hyytyminen helposti aikaan vaurioita.’

Tässä muutama kuva jäästä, lumesta ja vedestä. En lakkaa ihmettelemästä, kuinka monenlaista muotoa niihin liittyy. Vesi on paitsi elämän perusta myös monella muullakin tavalla ihmeellinen aine. Voisi kai hyvällä syyllä sanoa sitä hämmästyttäväksi tuotteeksi, voihan se esiintyä samaan aikaan kaikissa kolmessa olomuodossaan, siirtyä helposti olomuodosta toiseen jopa niiden ylikin.

Kylmyys saa veden jäätymään, kuten yläkuvassa. Siinä voisi vaikka ajatella olevan pakkaslustoja puun vuosirenkaiden tapaan. Pakkasen kiristyessä tulee aina uusi rengas avoimen veden äärelle. Lustot osoittavat vastavirtaan saaden aikaan kalanruotomaisen kuvion. Syntyneen jään sisälle jää ilmaa ja epäpuhtauksia, joten lustojen reunat näkyvät selvästi jään läpi. Kauniit muodot ovat ikään kuin ylimääräistä. Kuvasin ilmiötä loputtomasti, mutta ei kuva tuo esiin sitä kokonaisvaltaista tunnelmaa, johon kuuluu veden hilajinen solina ja jään pakkasesta aiheutuva ripsahtelu. Nyt kovan pakkasjakson jälkeen tämäkin virta lienee kovan kannen alla ja äänet jäävät syvyyksien kuminaksi.

Veden merkillisyyksiin kuuluu myös härmistyminen ja sublimoituminen. Edellinen tarkoittaa sitä että kaasu muuttuu suoraan kiinteäksi aineeksi ja jälkimmäinen päinvastoin kiinteä muuttuu kaasuksi. Veden kohdalla sublimoitumisen näkee usein keväällä, kun jää höyryää eli sulaessaan muodostaa sumua jään pinnalle. Härmistyminen näkyy yläpuolisessa kuvassa. Vanhan kellarin sisältä hönkäili ovenraosta kosteaa ilmaa talvipakkaseen ja kosteus tiivistyi suoraan lumeksi oven kamanaan. Seurauksena oli suuria roikkuvia jääkukkia, joiden vaihtelevuus oli samaa luokkaa kuin ikkuinoiden jääkukkienkin, jotka syntyvät samalla tavalla. Kahta samanlaista ei kasvustosta löytynyt. Hämmästyttävää tuossa ilmiössä oli sen suuruus. Kuvaushetkellä jääkukat olivat tulitikun mittaisia ja tuntuivat kasvavan koko ajan lähes silmissä.

’Kävin juuri hiihtämässä. Pakkanen paukutteli parissa kymmenessä tullessani pois, vaikka auringon paistaessa olikin ollut melkein inhimillistä. Tähän on saanut tänä talvena tottua.’

Kuva on otettu mitä talvisimmassa säässä: auringon kilo hangella, metsän tummuus varjossa, eteläsuomalainen tykky ja huurre puissa. Näitä kuvia olisi tänä talvena saanut enemmänkin, jos olisi tarjennut mennä ulos hytisemään. Jostain syystä on arvostanut takkatulta ja villasukkia sekä hyvää kirjaa. Olen lueskellut monia, sellaisiakin joista olisi voinut arvion tänne blogiin tehdä, mutten ole saanut sitä tehtyä. Talvi ottaa voimille lumenluonteineen, lämmityksineen. Monesti katsoo illalla taivaanrannan ruskoa, joko lauhtuu joko pakkanen hellittää. Seuraavana aamuna huokaa uudelleen mittarin näyttäessä kylmyyden jatkuvan. Talvi muistuttaa vuoden 1987 talvea, jolloin taisi olla vieläkin kylmempi, mutta oliko näin pitkään?

Eilen aamulla loppui sitten öljy säiliöstä. Enkö ollut sittenkään lämmittänyt takkoja tarpeeksi? Itse ajattelin syksyllä tilaamani öljyn riittävän kesään, mutta eipä vain riittänyt. Mietityttää, kuinka ennen selvittiin? Taisi olla porukka karaistuneempaa tai sitten vaan elämäntapa oli toisenlainen. Pitääkö sitä nykyään olla koko talo lämpimänä talvella? Voitaisiinko asua parissa huoneessa ja laskea lämpöä reilusti muista huoneista? Näin muistan mummoni aikoinaan tehneen: hän asui keittiössä ja kamarit olivat viileinä. Silti hän kolusi kaikki lähiseudun metsät kesäaikaan polttopuun haussa. Se vain ei yksinkertaisesti riittänyt, piti säästää.

Jotkut ovat ihmetelleet, että tällaistako tämä kasvihuoneilmasto onkin, eikös pitäisi olla lämpimämpää kuin ennen. Olen jostain lukenut, että yksi ilmastomalli ennustaa juuri näin: kylmää talvea ja kuumaa kesää. Nyt korkeapaineen keskus on pyörinyt lokakuulta asti Pohjois-Euroopan päällä ja kierrättänyt kylmää Jäämereltä. Kesällä se kierrätti kuumaa Venäjältä. Tasapaino säilyy ja taitaa kokonaisuutena jäädä plussalle entisiin vuosiin verrattuna, ainakin koko maapallon mittakaavassa.

Mutta nautitaan talvesta, sen puhatudesta, tuikkeesta ja kirpeydestä. Kyllä sitä saadaan hikoilla vielä helteessäkin (toivottavasti).