Luonnonkukkien päivä

kurjenpolvi1

’Ensi sunnuntaina 15.6. on taas Luonnonkukkien päivä retkineen. Tänäkin vuonna järjetetään virallisia retkiä liki sata kappaletta ympäri maan. Oman paikkakuntasi tilanteen voi tarkistaa Luonnonsuojeluliiton sivuilta (www.sll.fi/luonnonkukat). Päivähän on yhteispohjoismainen hanke ja sillä on useita tukijoita. Retket ovat ilmaisia.

Itse olen oppaana taas kerran Luopioisten Padankoskella. Lähdemme klo 12.00 kiertämään Kyläjärveä ja katselemaan, mitä hienouksia retki meille tällä kertaa tarjoaa. Luvassa on niitty- ja piennarkasveja, metsäkasveja ja myös ravinteisen kallion kasveja. Edellisillä kerroilla on mukana retkeillyt 30 – 50 henkeä, joten yksin ei varmaan tälläkään kerralla tarvitse matkaan lähteä. Ota mukaan kumisaappaat, koska kuljemme myös kosteiden paikkojen poikki. Mukaan voi ottaa lisäksi eväitä, muistiinpanovälineitä, suurennuslasin ja kasvikirjan. Retken pituus on kolmisen kilometriä ja aikaa siihen käyetään säästä riippuen 2 – 3 tuntia.

Tämän vuoden nimikkokasvi on valkolehdokki, tuo huumaavatuoksuinen yön ritari ja yritämme nähdä sen myös retken aikana. Tosin tämä kasvi on metsien mullistusten myötä käynyt harvinaisemmaksi, enkä siksi voi varmuudella luvata sen löytymistä, mutta yritetään.

Retkelle lähdemme kylän keskustasta linja-autopysäkiltä. Tervetuloa mukaan!

Laskentaa

suo-ohdake’Nyttemmin jo tavaksi tullut luonnonkukkien syyslaskenta lokakuun viimeisenä päivänä ei oikeastaan tuottanut yllätyksiä. Saldo jäi hieman edellisistä vuosista ja se johtui kuun puolivälin kovista pakkasöistä. Pahimmillaan lämpötila laski täällä Hämeen sydämessäkin liki kymmeneen pakkasasteeseen maanpinnassa ja se palellutti kesäkukat tehokkaasti. Niinpä mesiangervo, harakankello, metsäkurjenpolvi ja virnat paleltuivat. Yllättävää oli, että peurankello sinnitteli kellarinkupeessa ohi pakkasten. Se sai varmaan lämpöä suojaisesta paikasta ja kiven varastoimasta lämmöstä. Ruusuruoho tuntuu olevan varsinainen mestari tänä vuonna. Ensimmäinen varsi kukki hiekkakasassa kesäkuun alussa ja vielä nytkin löytyi yksi toisin aika vaivainen kukka metsänlaidasta. Hanhikit olivat saaneet kukkaan vielä muutaman nupun kesällä niitetyistä ruusukkeista. Rikkaruohot, kuten pihatähtimö, nurmihärkki ja peltovillakko, tietenkin sinnittelivät oikein porukalla. Niidenhän tarkoitus on tuottaa mahdollisimman paljon siemeniä ja vallata maailma. Tosin aika outoa tämä on, sillä eihän yksikään siemen enää tänä syksynä kukasta valmistu, kun kaikki on kuuran peitossa ja kohta lumi peittää nekin alleen. Kova vain on yritys. Tässä tämän kerran lista:

tarhaorvokki, pelto-orvokki, lutukka, pihatähtimö, nurmihärkki, peltovillakko, heinätähtimö, huopakeltano, siankärsämö, pukinparta, peurankello, kylänurmikka, timotei, voikukka, syysmaitiainen, rentohaarikko, pihasaunio, saunakukka, puna-apila, ruusuruoho, hopeahanhikki, saksanhanhikki, pukinjuuri

eli 23 lajia, mikä on neljä vähemmän kuin viime vuonna. Tosin vuodesta 2011 jäätiin kauas, sillä silloin löytyi samaan aikaan vielä liki neljäkymmentä lajia. Seuraava laskenta on sitten marraskuun lopulla, jos jotain on vielä laskettavissa ja jos olen enää täällä laskemassa.

Kuvassa on suo-ohdakkeen ensimmäisen vuoden lehtiruusuke kuuran peitossa. Sitä ei vielä otettu laskentaan mukaan, koska se ei kuki. Kasvi on kaksivuotinen ja vasta ensi suvena tuosta ruusukkeesta nousee varsi kukkineen jopa kahden metrin korkeuteen.’