12: mustikka

mustikka1’Nyt tietenkin voisi ajatella, etteikö mustikka voisi mieluummin olla viikon kasvina keskikesällä. Mutta ajattelin, että silloin on niin paljon muitakin mahdollisuuksia. Loppujen lopuksi mustikka on tällä hetkellä hyvin eksoottisen näköinen kasvi metsissämme. Tänä lumettomana talvena sitä on näkynyt kaiken aikaa ja jossain vaiheessa hiihtokin tuntui kuin mustikanvarvuilla tanssimiselta. Nyt kun lievä takatalvi toi vähäisen lumikerroksen taas metsiin, olen ihaillut mustikanvarpujen graafista kauneutta. Kesäisemmät kuvat siitä voi käydä katsomassa kasvistosivuilta.’

Mustikka (Vaccinium myrtillus) kuuluu kanervakasvien heimoon. Monimuotoisuutta siellä riittää, kun ajattelee, että samaan heimoon kuuluvat niin etelän puukanervat kuin pohjoisten soiden karpalotkin. Heimossa on myös paljon hyödyllisiä kasveja, etenkin mustikan sukulaisissa. Metsiemme tärkeimmät marjat mustikka, juolukka, puolukka ja karpalot kuuluvat tähän sukuun. mustikka2Paljon niitä kerätään, mutta edelleen syksyisin muistutetaan meitä siitä, kuinka paljon marjoja jää metsään mätänemään eli lintujen ravinnoksi. Marjankerääjien sukupolvi on ikääntynyt vai pitäisikö sanoa itääntynyt, kun poimijat tuotetaan nykyään Kauko-Idästä.

Tänäkin talvena on lehdissä olut runsaasti tietoa mustikan terveydellisistä vaikutuksista. Vanhastaanhan nämä on jo tiedetty, mutta välillä oli vaihe, jolloin ei näitä ominaisuuksia haluttu ymmärtää. Mustikkasopan voimalla hiihdettiin ja hoidettiin vatsavaivoja, lehtiä kiehautettiin teeksi ja käytettiin rohtona, joka sisälsi luonnoninsuliinia. Teetä ei kuitenkaan saisi nauttia liikaa, koska lehtien parkkiaineet myös rasittavat munuaisia eivätkä vain paranna. Nykyään mustikan terveellisyys siis taas tunnustetaan ja sen sisältämien vitamiinien (A, B, C) ja muiden ainesosien on todettu ihan oikeasti vaikuttavan moniin terveydellisiin asioihin: hämäränäköön, syöpiin, muistiin, jopa Altzheimerin tautiin, verenkiertoon ja kolesteroliin, tulehduksiin ja sokeritautiin. Monipuolinen marja kaikella tapaa, jota kannattaisi hyödyntää enemmänkin.

Tällä hetkellä mustikan särmikkäät varret ovat levossa, mutta kunhan lämpötila pysyvästi nousee nollan yläpuolelle, alkavat varret tuottaa ravintoa ja silmut turvota. Mustikka pudottaa lehtensä syksyllä ja kasvattaa keväällä kasvin kukkimisaikaan uudet hennonvihreät lehdet. Silloin kasvi onkin aivan eri näköinen kuin nyt. Onneksi mustikka on yksi yleisimmistä kasveistamme, joten sen tuntemisessa ei pitäisi olla mitään vaikeutta, kunhan katselee vain ympärilleen metsässä kulkiessaan.

6: metsämänty

mänty1’Helmikuussa hanget peittävät maisemaa ja kasvillisuutta. Vain suurimmat näkyvät. Oma suosikkipuuni on mänty enkä varmaan ole ainoa. Siksi se sopii viikon kasviksi juuri tähän aikaan. Hiihtelin viime viikolla vähäisen lumen vuoksi järvenjäätä pitkin ja katselin koukeroisia kalliomäntyjä. Piipahdin suolla ja rämeen ikivanhat tarrit tervehtivät koukeroisina. Kävelin koiran kanssa harjun mäntyholvistossa ja kuuntelin tuulen suhinaa. Sama puu – erilainen ympäristö, viikon kasvi taipuu moneksi.’

Metsämänty (Pinus sylvestris) on maamme harvoja havupuita ja levinnyt koko maahan hyvinkin erilaisille kasvupaikoille. Parittaiset neulaset erottavat sen koristemännyistä, siperiansembrasta ja makedonianmännystä, neulasten pituus kuusista. Eihän tuota voi sekottaa mihinkään toiseen maamme kasviin ja pikkulapsetkin sen tuntevat, vaikka kuulemma metsähallituksen pääjohtajan kirjoitusalustan alla onkin lunttilappu: mänty, pitkät neulaset, kuusi, lyhyet neulaset.

Vanhassa vitsissä lasta pyydettiin kokeessa kirjoittamaan kolme puulajia. Niinpä poika kirjoitti mänty, honka, petäjä ja jäi ihmettelemään, kun opettaja ei hyväksynyt hänen vastaustaan. IrjanneMännylle onkin siunaantunut paljon nimiä, virallisestihan se on metsämänty. Nimen alkuperä lienee Balttiassa, jossa männyn latvasta tehtiin talousväline, jolla sekoitettiin maitoa tai puuroa ja sillä oli nimenään mäntä. Sana siirtyi sitten tarkoittamaan puuta, josta esine valmistettiin. Meillä Suomessahan tämä talousesine on nimeltään härkin, vaikka taitaa sekin olla aika harvinainen niin sanana kuin esineenäkin nykyään.

Mänty on ollut ja on edelleen tärkeä puu. Siitä saadaan lautatavaraa, seluloosaa, polttopuuta ja monia erilaisia tarveaineita, kuten tärpättiä ja tervaa. Lääkkeeksi on pihkaa käytetty alkuajoista saakka ja sanotaan sen aineosien edelleenkin tuhoavat sieniä, homeita ja taudinaiheuttajia paremmin kuin monet nykyaikaiset lääkkeet. Jopa sairaalabakteerit voidaan torjua pihkasta saatavilla aineilla. Energiayhtiöt paraikaa suunnittelevat biopolttoaineita, joissa tärkeänä osana on mäntyöljy.

Vaikka meillä nyt on asiat hyvin ja saamme jokapäiväisen leipämme tuoreena kaupasta, niin ei ole kuin vajaat 150 vuotta, kun leipä kiskottiin männynkaarnan alta nilasta ja syötiin leivän korvikkeena. Viime kesänä sain maistaa pettuleipää. Nykysuuhun se maistui kirpeältä, kovalta ja puisevalta, mutta aikoinaan se on pelastanut paljon ihmisiä varmalta kuolemalta.

Niinpä viikon kasvi ansaitsee kunnioituksemme, varsinkin kun se on kaiken edellemainitun lisäksi hyvin kaunis kasvi kaikkina vuodenaikoina.

mänty3

Pakuri

pakuri’Viime aikoina tämä kuvan kääpä on saanut taas huomiota osakseen. Pakurikääpä (Inonotus obliquus) on loppujen lopuksi hyvin huomaamaton yksivuotinen sieni, joka elelee koivun kuoren alla. Yleensä se sotketaan aiheuttamiinsa korkkimaisiin pahkuroihin eli pakuriin, joita ilmaantuu sienen vioittamaan puuhun. Näiden ilmaantuessa sienirihmasto on jo tunkeutunut syvälle puun ytimeen ja valkolahottajana tuhonnut sitä. Mustat pakurit säilyvät puun kyljessä vuosikymmeniä muistuttamassa sienestä.

Pakurikääpä on tuholainen. Joidenkin tutkimusten mukaan se aiheuttaa 30 % koivulahosta ja on siksi taloudellisestikin merkittävä tuohoeliö. Niinpä sen torjumiseksi metsästä poistetaan lahot lehtipuut ja vioittuneet rungot ennen kuin sieni on niihin päässyt pesiytymään. Tänä keväänä olen etsinyt pakurikääpiä monelta ennen tuntemaltani paikalta turhaan. Sen määrä on vähentynyt ainakin etelähämäläisessä metsässä.

 Miksi sitten kääpä on tullut julkisuuteen? Se on vanhastaan ollut Pohjois-Euroopassa varsinkin Venäjällä tärkeä tuote kansanlääkityksessä. Nykyään sitä pidetään adaptogeeninä eli sen uskotaan lisäävän kehon kykyä sopeutua stressiin. Sen pitäisi vahvistaa hermostoa, immuunijärjestelmää ja rauhasten toimintaa. Lääketieteellisissä tutkimuksissa tuloksia ei ole saavutettu, joten virallinen lääketiede pitää pakurista uutettua teeainetta tai tinktuuraa uskomuslääkkeenä.

Kuinka sitten onkin, ihmisiä on helppo vedättää mukaan kaikenlaiseen toimintaan, kunhan se perustellaan tarpeeksi vetävästi ja siitä saa rahaa tai terveyttä. Käävän viottamat puut pitävät kuitenkin yllä muutakin kuin vain sienen. Niihin on usein pesiytynyt suuri joukko eliöstöä hyönteisistä sammaliin, homesienistä alkueläimiin. Tikka mielellään nakuttelee toukkia kuoren alta ja tiainen tekee sinne kotinsa. Näin onkin vahinko, että pakurin viottamat puut raivataan pois biodiversiteettiä lisäämästä. Onneksi suojelualueilla ne saavat olla rauhassa. Jokamiehenoikeuksien myötä sieniä saa kerätä toisen maalta ympäristöä vahingoittamatta. Mitenkähän tulkitaan pakurin keruu? Paukuroiden lohkominen elävän puun kyljestä ei voi tapahtua puuta vahingoittamatta. Liekö siitä sitten minkäänlaista metsänhoidollista hyötyä tai vahinkoa?pakuri2