’Vuokot ovat niitä ensimmäisiä kukkijoita keväällä. Usein tyydytään katselemaan vain sini- ja valkovuokkoja, onhan meillä eksoottisemmankin näköisiä vuokkoja. Yläkuvan kangasvuokko on Etelä-Karjalan maakuntakukka. Se kasvaa Salpausselän harjanteilla mäntykankailla. Olen sitä usein katsellut myös Pälkäneeltä, mutta tiettävästi sitä ei täältä ole löydetty. Lähimmät kasvupaikat ovat Hämeenlinnan puolella Hauholla, Tuuloksessa ja Lammilla, samalla harjujaksolla, joka kulkee koko Etelä-Hämeen poikki aina Kangasalalle saakka. Kangasvuokko aloittelee jo kukintaansa, mutta varsinainen loisto sattuu vasta toukokuun puolelle.
Toinen hienous lähialueilla on hämeenkulmänkukka, joka on Kanta-Hämeen maakuntakukka ja sen kasvupaikat ovat rajoittuneet hyvin suppealle alueelle Hämeenlinnan ympäristöön. Kun sitä lapsuudessa katselin, en arvannut sitä niin harvinaiseksi. Tämä kasvi kasvaa samanlaisilla paikoilla kuin kangasvuokkokin, mutta on sitä harvinaisempi. Se kukkii ennen lehtien puhkeamista, on väriltään violetti ja kukka jää usein suppuun.
Jotta tämäkään asia ei olisi liian yksinkertainen, niin nämä kaksi lajia risteytyvät helposti keskenään, kasvavathan ne samoilla paikoilla. Risteymä on voimakaskasvuinen ja varsinkin kylmänkukka jää helposti sen varjoon. Vuosittain olen Tuuloksessa seurannut näiden kolmen kasvustoja ja selvä havainto on ollut, että risteymä yleistyy ja runsastuu vuosi vuodelta toisten kustannuksella.
Koska nämä vuokot ovat kauniita katsella, tulee helposti mieleen siirtää koko kasvusto puutarhaan omaksi iloksi. Tätä ei saa tehdä; ensinnäkin nämä kaikki ovat rauhoitettuja ja toiseksi siirretty kasvi ei säily hengissä siirron jälkeen. Kauppapuutarhoista saa ostaa vastaavia vuokkoja koulittuina ja kestävinä taimina, jos puutarhaansa tällaisen haluaa. Rikosta ei kannata tehdä. Siitä huolimatta lähes joka kevät tunnetuilta kasvupaikoilta vuokkoja kaivetaan kuolemaan ja taas yksi kasvusto on vaarassa tuhoutua kokonaan. Vastuutonta toimintaa!’
