Avainsana-arkisto: maksasammal

Maastokautta odotellessa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Talvi pitää otettaan vielä tällä hetkellä, mutta sammalet alkavat jo heräillä. Epifyyttisammalet ovat pörhistyneet puiden rungoilla. Kivien pinnalla ja kallioiden eteläsivuilla näkyy yhä enemmän jo kasvunsa aloittelevia sammaltupsuja. Joinakin vuosina olen kierrellyt näihin aikoihin katsastamassa järvien rannoilla olevia kalliojyrkänteitä jään päältä. Sulan aikaan sinne onkin vaikea päästä. Näin on löytynyt monia mielenkiintoisia lajeja.

Lemmenjoen sammal

Laipanmaan sammal

Nyt on aika katsoa viimeiset viime vuoden löydöt ja päivittää niiden tiedot maastokautta odotellessa. Olen käynyt läpi valokuvatiedostoja, heittänyt pois turhaa kuvamateriaalia ja siirrellyt parempia kuvia yhtenäiseen kansioon. Sieltä ne on helpompi ottaa tarvittaessa käyttöön, kuin selaamalla kymmeniätuhansia kuvia. Vaikka kuinka yrittää merkata kuvat etsimisen helpottamiseksi, niin aina sitä haluamaansa kuvaa ei kuitenkaan hakukomennoilla löydä. Tämä työ on vasta puolessa välissä, mutta oletan saavani sen kuntoon tämän vuoden aikana kuva kerrallaan.

Yksi keräys viime kesältä on jäänyt huomiotta. Laipanmaata kiertäessäni keräsin tamppaantuneelta retkipolulta sammalnäytteen, jota en heti ensi silmäyksellä tunnistanut. Pieni, vaikeasti tunnistettava maksasammal kasvoi puunjuuren vieressä tiiviinä kasvustona. Mielessä oli silloin, että näin voisi löytää jonkin harvinaisemman kämmensammalen tai pihtisammalen, myös kinnasammalet ja muut erikoisemmat maksasammalet kävivät mielessä. Sammal päätyi koteloonsa löytöpaikkatietojen kera, mutta unohtui sitten muiden kiireiden keskellä. Kun sitten kaivoin sen vihdoin mikroskoopin alle, niin en sitä senkään jälkeen heti tuntenut. Öljykappaleiden puuttuminen ja lehden muoto vei sen pihtisammaliin, mutta mikä laji. Tämä ryhmä on osoittautunut sen verran vaikeaksi, että viralliset määritykset on tehtävä useamman henkilön toimesta ja vielä sokkovarmisteina. Niinpä paneuduin näytteeseen kunnolla. Lopulta päädyin tunturipihtisammaleeseen (Cephalozia ambigua). Tämän lajin kohdalla kuitenkin on ongelmana se, että se on Etelä-Suomessa perin harvinainen. Laji.fi-tiedoston merkinnöissä on täältä vain muutama löytö. Pohjoisessa se on yleisempi. Itse olen kerännyt sen Lemmenjoelta ja kuvien perusteella ulkonäkö ei aivan täsmää. Sieltä kerätyn ja varmennetun näytteen lehdet ovat pyöreäkärkiset ja Laipasta keräämäni näytteen lehdet ovat teräväkärkiset. Pistän tähän kuvan molemmista.

Hämmästyksekseni huomasin lisäksi, että tiedoston mukaan olisin löytänyt lajin aikaisemminkin Laipan alueelta vuonna 2012. Kun tarkastin silloisen näytteen etiketin, niin siihen olen kirjoittanut rusorahtusammalen (Cephaloziella rubella) nimen rakkosammalen (Nowellia curvifolia) seuralaiseksi. Olisikohan virhe tässä. Varmennuksessa laji on vaihtunut ja jäänyt korjaamatta tiedostoon. Täytynee tehdä kommentti asiasta.

Merkitystä osoitteesta löytynyt kuva

Viime kesän näyte kuitenkin muistutti paljon netistä löytyneitä pihtisammalen kuvia (esim. https://inpn.mnhn.fr/espece/cd_nom/6572), joten lähetin näytteen ystävälleni Orivedelle. Palaute oli, että voi olla, mutta voi olla ettei olekaan. Hän ei ollut varma. Niinpä näyte tulisi nyt lähettää eteenpäin varmistusta varten ja ilman omia määritystietojani. Sitä en ole vielä tehnyt. Näin joidenkin lajien määrittäminen voi olla vaikeaa, mutta siinähän sitä koko ajan oppii uutta. Se on kuitenkin todettava, että kaikissa määrityksissä pitää olla tarkkana eikä hyväksyä ensinnä mieleentulevaa vaihtoehtoa. Tästäkin huolimatta virheiltä ei voi välttyä.

Etelänrahtusammal

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Aikoinaan arvioin, että Luopioisten kokoiselta alueelta löytyisi noin 400 sammallajia. Asetin sen tavoitteeksi. Tämä määrä täyttyi korona-aikana ja tällä hetkellä kokonaismäärä on 406 taksonia. Siinä on mukana myös muutama alalaji. Viimeisin uusi laji löytyi viime marraskuussa pieneltä luonnontilaiselta suolta Ämmätsän Salmenniemestä. Olen muiden töiden ohella yrittänyt kartoittaa luonnontilaisia noin hehtaarin kokoisia soita nyt muutaman vuoden ajan. Tarkoituksena on selvittää niiden merkitys lajien säilymiselle. Kun suo ojitetaan ja muutetaan metsäksi tai muuntumaksi, niin lajisto köyhtyy. Jo nyt parinkymmenen suon tarkastelu on osoittanut, että pienikin alue ylläpitää runsasta lajimäärää.

Tarkastetulta suolta löytyi etelänrahtusammal (Cephaloziella elachista). Sammal kasvoi suon laitaosassa rahka- ja karhunsammalten seassa ja päällä pienenä kasvustona. Suon voisi tyypittää luhtaiseksi korveksi. Sammal on huonosti tunnettu ja sen levinneisyys puutteellisesti tutkittu, koska lajia on kerätty vähän. Laji.fi-tiedostossa on vain muutama merkintä lajista. Löytö on ensimmäinen EH- ja Pir2a-alueelta. Tämän suvun lajien määrittäminen vaatii huolellista mikroskooppityöskentelyä ja muiden sammaltutkijoiden sokkovarmistuksen. Otin sammalesta mikroskooppikuvia ja niiden pohjalta määritys varmennettiin. En tiedä, riittääkö se. Lähetin näytteen eteenpäin jatkovarmennus mielessä. Aika näyttää oliko määritykseni oikea.

Etelänrahtusammal on pieni maksasammal, jonka verson leveys on alle puoli millimetriä ja pituus alle sentin luokkaa. Sammal muodostaa verkkomaisen kasvuston. Parhaat tuntomerkit löytyvät sammalen lehdistä. Ne ovat kaksiliuskaisia, ja liuskat ulottuvat syvään yli lehden puolivälin. Liuskojen leveys tyvellä on 2-4 solua ja usein lehden kyljessä on selvä yksisoluinen hammas. Näillä tuntomerkeillä sitä voi ryhtyä epäilemään. Rahtusammalet ovat kuitenkin hyvin muuntelevia, joten tuntomerkit on varmistettava useasta versosta.

Sammalen löytyminen pieneltä hehtaarin suolta osittaa, että tällaiset suot ovat yhtä arvokkaista suojella kuin laajat suokokonaisuudet. Toisaalta tällaisen suon tuhoutuminen on helpompaa kuin isomman suon. Usein näkee, kuinka metsätöiden jälkeen suo itsessään on jätetty rauhaan puun kaadolta, mutta koneet ovat kulkeneet suon poikki muuttaen sen vesitasapainoa ratkaisevasti. Tällainenkin toiminta voi tuhota pieniä sammallajeja. Toisaalta joskus näihin koneen tekemiin uriin on pesiytynyt muita siellä aikasemmin kasvamattomia yleisiä lajeja.

Viikko 36: Hetealvesammal

Julkaistu , kirjoittanut
2

’Kun viimeksi liikuttiin luhdilla ja rannoilla, niin siirrytäänpä nyt vielä kosteampaan ympäristöön. Tämän viikon sammal kasvaa lähteisissä ojissa ja tihkupinnoilla. Se on yksi yleisimmistä maksasammalista tällaisissa ympäristöissä. Se on helppo tuntea säännöllisistä lehtiriveistä varrella ja maksasammalelle tyypillisestä möyheästä ulkomuodosta. Vaikka sammal on pieni, niin se kasvaa usein laajoina kasvustoina ja on siksi helppo löytää. Ei muuta kuin etsimään!’

Hetealvesammal on litteä, alustaa vasten painunut tai köhösellään vedessä kasvava maksasammal. Sen lehdet ovat varren suuntaisesti asettuneet, liuskattomat, neliömäiset ja läpikuultavat. Kooltaan se on alle viisi senttiä pitkä ja puolisen senttiä leveä. Kasvustot ovat usein suuria ja puhtaita, mutta voi sammal kasvaa myös yksittäin muiden sammalten seassa.

Hetealvesammal on yleinen koko maassa kosteissa painanteissa, lähteiköissä, vetisissä ojissa ja rannoilla.

Viikko 30: Haapasuomusammal

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

’Mikä on metsän arvokkain puu? Kun asiaa kysyy metsänomistajalta, on vastaus kuusi tai mänty, mutta kun sitä kysyy luonnonsuojelijalta, vastaus saa metsäammattilaisen hymyilemään. Biologisesti ja luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkain puu on haapa. Siitä saa lukemattomat lajit ravintonsa, turvapaikan, kodin ja koko elämän. Yksi näistä on suomusammal, joka löytyy lähes jokaisen lehdossa kasvavan haavan kyljeltä. Tämä maksasammal on helppo huomata pienestä koostaan huolimatta. Sitä ei juurikaan voi sekoittaa mihinkään muuhun sammaleen, joten sitä on nyt syytä lähteä tähystämään ja opetella se tuntemaan.’

Haapasuomusammal on epifyyttinä kasvava maksasammal. Se on kooltaan vain muutaman sentin kokoinen, mutta muodostaa joskus laajojakin tiukasti alustassa kiinni olevia kasvustoja. Sammalen pyöreät kylkilehdet muodostavat eräänlaisen taskun ja vanhetessaan niistä irtoaa runsaasti suomuja, joiden avulla laji voi myös lisääntyä. Solujen sisällä on yksi suuri ruskea itujyvänen. Sammal muodostaa runsaasti litteitä peäkkeitä.

Sammal on yleinen koko maassa suurien haapojen rungoilla, joskus ravinteisilla kallioilla ja jopa metallilla ja kattohuovalla.

Lähteikkö

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Isonauhasammal

’Muutama vuosi sitten yllätyin, kun Luopioisten alueen laidalta läheltä Hämeenlinnan (ent. Lammi) rajaa löytyi pienen korpisuon laidasta lähteikkö, jossa kasvoi harsosammalta (Trichocolea tomentella). Tämä harvinaisuus oli osoitus siitä, että mitä vain voi löytyä, kun tarpeeksi kulkee ja katselee. Sammal on edelleen suuri harvinaisuus Pirkanmaalla ja syy tähän löytyy sopivien kasvupaikkojen häviämisestä. Korpilähteiköt jäävät helposti huomaamatta ja tulevat tuhotuiksi ennen kuin löytyvätkään. Metsän kaikkinainen käsittely lähdealueilla on tuhoisaa lähteikköjen kasvillisuudelle.

Pari päivää sitten palasin paikalle. Tarkoituksena oli tutkia harsosammalen kasvupaikkaa huolellisemmin. Olin oppinut vuosien saatossa, että siellä missä on harsosammalta, siellä saattaa olla muutakin mukavaa. Niinpä en oikeastaan edes osannut yllättyä, kun kaivoin sammalten seasta möyheitä, nauhamaisia versoja. Monelta muultakin harsosammalen kasvupaikalta oli löytynyt isonauhasammalta (Aneura maxima). Sammal kasvoi lähdeveden vaikutuspiirissä rahkasammalten seassa huppeluksissa. Se löytyi vain kaivamalla sammalia esiin vedestä. Muutamasta kohtaa kaappasin kourallisen sammalia ja jokaisessa oli nauhasammalta. Näin löytyi Luopioisten 395. sammallaji.

Isonauhasammal oli monelle tuntematon laji vielä kymmenkunta vuotta sitten. Kun sitä opittiin etsimään, se alkoi myös löytyä ja kasvupaikkoja merkittiin muistiin Etelä- ja Keski-Suomesta harvakseltaan. Aina se kasvoi hienossa lähteikössä, usein jo suojellulla alueella, harjujen tyvellä, korpipainanteissa, lähdepurojen varsilla rahkasammalten seassa piilossa. Vieläkään sammal ei ole kovin yleinen, vaan se luokitellaan vaarantuneeksi (VU) lajiksi. Totuus sen yleistymisestä voi olla joko siinä, että se on opittu tuntemaan ja sen kasvupaikkoja on inventoitu ahkerammin tai sitten se on laajentanut kasvualuettaan viime vuosien aikana. Sen voi edelleen sekoittaa lettonauhasammaleeseen (Aneura pinguis), joka on kaikin tavoin hennompi ja sen reunassa yksisoluista aluetta on vain muutaman solurivin verran, kun isommalla serkulla tätä aluetta on kymmenkunta riviä.

Nyt on Luopioisten sammalflooran tavoite 400 lajia taas askelen lähempänä. Toisaalta joudun todennäköisesti poistamaan yhden lajin listalta eli pikkutihkusammalen (Oncophorus wahlenbergii). Tihkusammalten suku jaettiin äskettäin uudelleen ja kolmen lajin sijasta nyt lajeja on neljä. Niinpä täältä löydetyt tihkusammalet ovat todennäköisesti isotihkusammalta (O. elongatus). En ole vielä ehtinyt käydä kaikkia aikaisempia löytöpaikkoja tarkistamassa.’

Viikko 22: Palokeuhkosammal

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

’Näin juhlien aikaan kannattaa taimitarhoilla kurkistella kasvilavojen alle ja kukkaruukkuihin. Niistä saattaa löytää yhden suurimmista maksasammalistamme. Keuhkosammal on kulttuurikasvi ja myös luonnonkasvi, joskin se on hyvin eri näköinen kasvaessaan märällä hiekalla tai vesiojassa. Yhteisiä tuntomerkkejä kuitenkin löytyy ja niin voi todeta samasta lajista olevan kyse, ehkä vain eri alalajeista. Harvoin sammalta voi sanoa rikkakasviksi, mutta tässä on yksi sellainen.’

Palokeuhkosammal on suuri maksasammal, jolla ei erikseen ole vartta ja lehtiä, vaan sammal on litteä, levymäinen, ryppylaitainen ja kerroksellinen. Sammal voi kasvaa märässä ojassa jopa yli kymmensenttiseksi ja muodostaa silloin koko ojan täyttäviä kasvustoja. Kuivalla maalla se jää paljon pienemmäksi. Sateenvarjomaisia pesäkkeitä se tekee runsaasti.

Keuhkosammal on yleinen koko maassa ja kosmopoliittina sammalena levinnyt kaikkialle maailmaan. Sen voi löytää paitsi märästä pellonojasta, niin myös tihkupintaisista lähteiköistä, kosteista sorakuopista ja varjoisilta pihoilta ja taimitarhoilta.

19. viikko: Isokastesammal

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

’Nyt kun lumet ovat kadonneet suuresta osasta maata eikä enää takatalvia toivota, on syytä katsella myös maksasammalia, jotka hyvää vauhtia toipuvat pakkasen, lumen ja jään kurituksesta. Yksi tällainen näyttävä ja kookas sammal on isokastesammal, jonka voi nyt löytää lehtomaisista kosteista metsistä. Sammal viihtyy varjossa ja muodostaa laajoja kasvustoja. Se on helppo löytää ja tunnistaa, kun vain päätyy sopivaan lehtomaiseen metsään.’

Isokastesammal on alle kymmensenttinen maksasammal, jolla on selvästi varsi ja siitä erkaantuvat liuskamaiset kylkilehdet. Limittäiset lehdet ovat pyöreäkärkiset ja päästä hammaslaitaiset. Nimensä mukaisesti se on usein kasteesta tai ilmankosteudesta johtuen kiiltävän kostea.

Sammal on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa harvinaistuen nopeasti pohjoiseen mentäessä. Sitä ei ole tavattu Lapista. Sammalen kasvupaikkoja ovat kosteat varjoista lehdot, jossa se kasvaa muiden metsäsammalten seassa, Hyvin usein sen seurassa on ruusukesammal,

17. viikko: Isokorallisammal

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

’Nyt kun täältä etelästä lumet ovat kadonneet, pääsee tutkimaan kunnolla sammalkerrostumia. Pohjoisempana täytyy vielä etsiä kalliopaljastumia ja puiden runkoja löytääkseen tuoreita kasvustoja. Tämän viikon sammal kuuluu maksasammaliin ja on usein talven jäljiltä ruskeankirjava, mutta kasvaessaan muuttuu kellanvihreäksi. Ulkonäöltään se on nimensä mukaisesti korallimainen. Pikkuserkkunsa pikkukorallisammal on hyvin samannäköinen ja erotettavissa tästä lähinnä mikroskoopin avulla. Myös kasvupaikat ovat jonkin verran erilaiset. Tämän viikon sammalen löytää helposti.’

Isokorallisammal kuuluu maksasammaliin ja kasvaa yleisenä hyvin monelaisilla kasvupaikoilla: kallioilla, kivillä, puun rungoilla, katoilla, lahopuullakin. Sen lehtimäiset ulokkeet peittävät ripsineen koko varren ja ovat asettuneet möyheästi.

Kasvustot ovat tiiviitä ja usein kuperia, monesti jopa kämmenen kokoisia. Yksittäisenä se kasvaa muiden sammalten seassa. Kooltaan se on muutaman sentin korkuinen.

Sammalta tavataan hyvin yleisenä koko maasta.

9. viikko: Purokinnassammal

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

’Viime viikon vesisammal taisi jäädä jäätyvien purojen jääpeitteen alle. Samoin voi käydä tämänkin viikon sammalelle. Yleensä maksasammalet ovat vain kesäsammalia. Niiden rakenne ei useinkaan kestä kovia pakkasia. Purovedestä kiviin kiinnittyneenä voi kuitenkin talvisinkin tehdä makassammallöytöjä. Purokinnassammal täyttää kesäisin monen pienenkin puron rantapenkereet ja kivipinnat. Se ikään kuin pehmentää muuten kovaa ympäristöä ja sen syvän vihreä väri saa vedenkin vihertämään.’

Purokinnassammal on sukunsa yleisin laji. Tämän maksasammalen lehtimäiset ulokkeet muodostuvat kahdesta liuskasta, josta toinen on taipunut toisen päälle. Mieleen tulee kinnas. Lajit ovat melko vaikeasti erotettavissa toisistaan.

Tämän viikon sammalen voi löytää puroista ja jokien rannoilta, yleensä upoksista virtaavan veden ääreltä kiinnittyneenä kiviin tai joskus rantapenkkaan tai lahopuuhun.

Sammal on alle kymmenen sentin mittainen ja yleinen koko maassa.

Toinen uusi…

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kallionäivesammal Inarissa

’Kun taas vauhtiin päästään, alkaa uusia sammalia löytyä. Kallionäivesammal (Mylia taylori) on Luopioisten 387 löydetty sammallaji. Maksasammaliin kuuluva näyttävän kokoinen sammal kasvaa kosteissa olosuhteissa pystysuoran kallion tyvellä usein lähellä suon pintaa. Pohjoisessa sen voi löytää kivennäismaaltakin. Sukuun kuuluu toinenkin laji, rahkanäivesammal (M. anomala), jonka löytää helposti avoimen suon rahkasammalmättäästä. Näiden kahden erottamiseen tarvitaan mikroskooppia, koska tuntomerkit ovat solutasolla. Toisaalta kasvupaikka ja -tapa kertovat paljon itse lajistakin.

Kallionäivesammal Pälkäneen Laipassa

Pari viikkoa sitten lähdin kuuntelemaan kehrääjää Laipanmaahan Korppivuorelle. Samalla retkellä poikkesin läheiselle Kylmänkorvenkalliolle, jota pidän yhtenä parhaista harvinaisten maksasammalten kasvupaikoista Pirkanmaalla. Täältä on löytynyt mm. etelänraippasammal, kallio– ja pohjanpussisammal, louhusammal, etelänhopeasammal, sekä lisäksi paakku– ja aaparahka. Kaikki nämä ovat Luopioisissa hyvin harvinaisia ja löydetty vain tältä tai parilta muulta kalliolta, mutta ei mistään muualta kaikkia samalta kalliolta. Nyt joukkoon liittyi myös kallionäivesammal. Se kasvoi aivan läheisen rämesuon pinnan tuntumassa pystysuoran kallion pinnalla puolen neliön tiiviinä kasvustona,  Vaikka oli hämärää ja kehrääjän surina houkutteli jatkamaan matkaa, en voinut olla viettämättä lyhyttä hiljaista hetkeä löydön äärellä. Sammal on kuitenkin Pirkanmaallakin harvinainen (RT) ja koko valtakunnassa silmälläpidettävä (NT) laji.

Näin lajimäärä kasvaa, kun vain jaksaa kulkea ja kumartua pienenkin erikoisuuden puoleen. Viime kesänä viimeksi kuljimme tällä kalliolla ja merkitsimme ylös harvinaisuuksia, mutta vaikka kuinka tarkkaan katsoo, jää jotain huomaamatta. Kannattaa siis käydä samoilla poikoilla uudelleenkin.’

Kallionäivesammal Kangasalalla Pakkalassa