Perhosnäyttely

Viime kesän perhosnäyttely siirtyi helmikuuksi Luopioisten kirkolle Mikkolan navetan Kalleriaan. Jos näyttely jäi kesällä näkemättä, niin nyt se on siis vielä hetken mahdollista.

Samalla valmistellaan ensi kesän uutta näyttelyä Rautajärven koululle Kukkian Luontokeskuksen seuraavaksi näyttelyksi. Se käsittelee vesilintuja. Siihen pääsee tutustumaan ensi heinäkuun aikana, joten tervetuloa silloin Rautajärvelle.

Voit seurata Luontokeskuksen toimintaa osoitteesta https://kukkialle.fi/luontokeskus/.

Hyvää uutta vuotta

Taas on vuosi vierähtänyt ja voi alkaa suunnitella ensi kesän asioita. Viime vuosi jäi muistiin lähinnä näyttelyvuotena. Tänne en jaksanut paljon kirjoitella, kun aika meni suunnitellessa, toteuttaessa ja esitellessä näyttelyitä, joita kertyi kesälle useita.

Kukkian Luontokeskus-hanke perustettiin virallisesti kesän alussa ja se mielenkiintoisena projektina vei aikaa. Hanke on kolmivuotinen, mutta ajatuksena on saada siitä pidempiaikainen projekti, mahdollisesti pysyvä. Hankkeen tarkoitus on tehdä yhteistyötä erilaisten yhdistysten, tutkimuslaitosten ja yhteisöjen kanssa paikallisesti ja laajemmaltikin. Yhteistyö pohjaa kansalaistietoisuuteen eli paikalliset ihmiset keräävät aineistoa, jota sitten tutkimus voi käyttää hyväkseen. Tämä toteutui jo kesän aikana laajalti huomiota saaneena lasikuituvene-projektina. Keräsimme 53 veneen raatoa luonnosta ja toimitimme kierrätykseen luoden samalla konsepitin, jolla muutkin voivat toteuttaa vastaavaa. Tämä on löydettävissä hankkeen kotisivulta.

Kun sanoin, että kesä meni näyttelyiden merkeissä, niin Luontokeskuksella Rautajärvellä oli heinäkuussa perhosnäyttely, johon kokosin asiantuntijoiden avustuksella mittavan määrän erilaisia perhosia niin kuvina kuin näytteinäkin sekä laajan tietopaketin perhosten elämästä, kannanvaihteluista ja eri ryhmistä. Näyttelyssä kävi kuukauden aikana lähes 700 katsojaa, mikä on hyvä tulos pienelle paikkakunnalle.

Edelliskesän Monimuotoisuus-näyttely avattiin Jyväskylän Vesilinnassa Luontomuseon näyttelytilassa, josta on ohessa kuva, joulukuun alussa. Näyttely on auki museon aukioloaikoina aina lokakuun alkuun saakka. Siihen on siis hyvää aikaa tutustua, mennä vaikka useammankin kerran. Näyttely on ilmainen. Tervetuloa!

Myös Padankosken kyläyhdistys piti kesällä Ruuttakopilla näyttelyä. Nyt aiheena olivat eränkäynti, kalastus ja metsästys. Kylän talojen aarteet olivat näytteillä heinä-elokuussa. Siellä oli niin pyydykset kuin aseet ja muistotkin. Kävijöitä saimme toista sataa, vaikka näyttely oli auki vain sunnuntaisin.

Ensi kesänä näyttelytoiminta jatkuu. Luontokeskukseen on suunniteltu Vesilintunäyttelyä, jonka tarkoitus on pohtia Kukkia-järven vesilintujen nykytilaa, järviveden laatua ja mahdollisuuksia vaikuttaa lintukantojen hyvinvointiin ja luonnon monimuotoisuuden säilymiseen alueella. Yritän informoida jatkossa tapahtumaa tämänkin kanavan kautta.

Oikein lämmintä ja menestyksekästä vuotta 2026 luonnon parissa kaikille lukijoille!

Joko kesä meni?

Harvinainen luumittari (Aspitates gilvaria) Kurkisuolla

Mulla on ollut blogi tauolla, kun siinä on ollut jotain häikkää enkä ole päässyt sitä käyttämään. Nyt pitäisi taas olla kunnossa. Kesän on täyttänyt pari näyttelyä, joita olen valmistellut. Nyt Perhosnäyttely on jo sulkeutunut Rautajärvellä ja Eränäyttely on enää parina viikovaihteena auki. Muuten olen kuvannut ötököitä: kovakuoriaisia, perhosia, hämähäkkejä ja kaikkea muuta, mikä liikkuu. En vielä tiedä, mitä kuvilla teen, mutta on ollut mielenkiintoista tutkia erilaisten netistä löytyvien sivustojen avulla niiden taksonomiaa. Yllättävän paljon netistä löytyy jopa määristyskaavoja.

Myös Luopioisten Rautajärvelle perustettu Kukkian luontokeskus on työllistänyt jonkin verran. Hanke on kolmivuotinen ja sen tarkoitus on tehdä luontoa tutuksi näyttelyiden ja tapahtumien kautta. Nimikkeen alle sijoittuvat myös mm. Kukkian suojeluyhdistys, Suvi-hanke, joka rakentaa laskeutumisaltaita Kukkiaan laskeviin ojiin ja puroihin sekä muutama kulttuuriin liittyvä yhdistys, kuten Kukkian kasvattamo ja Muodonmuutos ry. Perhosteemaan liittyvänä kuun lopulla Suomen luonnon päivänä järjestetään yöperhostapahtuma valoineen Rautajärven koulun pihassa.

Onko kesä sitten jo mennyt? Helteet ovat, toivottavasti, mutta kesä jatkuu. Nyt on tarkoitus taas keskittyä sammaliin. Heinäkuussa löytyi Luopioisiin uusi laji, kun noukin Kurkisuon muutamasta rimmestä löytyi hentorahka (Sphagnum tenellum). Tämä rahkasammal on väistellyt minua jo monen vuoden ajan, vaikka monta kertaa olenkin suota mittaillut. Nyt se löytyi aivan sattumalta, kun olin katselemassa ihan muita lajeja. Näin monesti käy, kun sattuma puuttuu peliin. Sammal on nimensä mukaan hento ja sen varren haarat eivät ole erikoistuneet vaan harittavat kaikki ulospäin. Myös varsilehdet ovat lajille tyypillisen pitkulaiset, kookkaat ja siirottavat. Hennon vihreä sammal kasvaa muiden rahkojen keskellä pieninä laikkuina, varmaan muuallakin.

Ensi viikolla on Sammaltyöryhmän retki Tiilikkajärvelle. Olen päässyt näille retkille mukaan muutaman vuoden ajan oppimaan uutta, niin tänäkin vuonna. Sen jälkeen odottavat Luopioisten pienet suot kartoitusta. Pitäisi saada vähitellen se projekti loppuun ja julkaista tulokset. Ehkä sitten talvella.

Mukavaa loppukesää lukijoille!

Tervetuloa

’Syyskausi alkaa olla lopuillaan ja on aika palata kaupunkiin talveksi. Tavarat, skoopit, kirjat, näytteet, tarvikkeet, on pakattu ja kiikutettu uuteen paikkaan taas kerran. Samalla olen valmistellut seuraavaa valokuvanäyttelyäni. Symbioosi-näyttelyn purin syyskuun lopulla Luopioisissa ja nyt rakennan uutta Jyväskylässä Luontomuseon näyttelytilaan. Näyttelyn avajaiset ovat ensi tiistaina 20.11. klo 17.00. Jos olet paikkakunnalla, niin tervetuloa kuulemaan sammalharrastuksesta ja katsomaan ottamiani sammalkuvia.’

Sammalet harrasteena-näyttely on avoinna museon aukioloaikoina
20.11.2018 – 3.3.2019 välisenä aikana.

Tervetuloa!

Symbioosi

’Kun hyönteinen istahtaa kukkaan ja imee mettä kupuunsa, saa se pintaansa siitepölyä, jonka se kuljettaa toiseen kukkaan. Molemmat hyötyvät, hyönteinen ja kukka. Tästä kertoo valokuvanäyttelyni Luopioisten vanhan kunnantalon, Pytingin, kahviossa tänä kesänä.

kastanokimalainen ja metsäkurjenpolvi

Näyttelyn tauluissa on muunkinlaista symbioosia: leppäkerttu syö kasvista kirvoja, kasvi antaa ravintoa toukille, kovakuoriainen hävittää kasvia tuhoavia hyönteisiä tai syö lahottajasienen rihmastoa ja saa itselleen suojan ja ravinnon. Luonto on täynnä symbioosissa eläviä lajeja.

Tutkimuksen mukaan hyönteisten määrä on romahtanut, pölyttäjistä on pulaa. Viime kevään runsaana kukkinut mustikka ei tuottanutkaan kunnollista satoa, koska tarpeeksi kimalaisia ei ollut keväällä paikalla, kun olisi pitänyt suorittaa pölytys. Omena kärsi samasta syystä.

Rachel Carson kirjoitti 1960-luvulla kirjan Äänetön kevät. Hän tarkoitti lintuja, joita ei enää ollut. Hänen hätähuutonsa lähti liikkeelle myrkyistä, jotka uhkasivat hyönteismaailmaa. Viime kesän säistä johtunut lintujen epäonnistunut pesintä näkyy laululintujen vähäisyytenä tänä kesänä. Hyönteisten väheneminen taas näkyy pölytyksen epäonnistumisena ja lintujen ravinnonsaannin huononemisena. Luonto on herkkä.

kimalaiskuoriainen ja siankärsämö

Tämän näyttelyn yksi tarkoitus on nostaa esiin hyönteisten tarpeellisuus. Kun ihailemme kasvien kauneutta, voimme samalla ihailla hyönteisten säihkyviä värejä ja muotojen moninaisuutta. Jotkut vierastavat ötököitä, jopa pelkäävät. Suuri osa niistä on kuitenkin ihmiselle vaarattomia ja hyödyllisiä. Niiden merkitys on suunnaton. Kuka haluaisi pölyttää omenapuunsa kukat siveltimellä tai huomata, että marjat jäävätkin tänä vuonna tulematta. Pienet ahertajat tekevät meille ilmaista työtä, meidän tulisi elää niiden kanssa sybioosissa.’

Näyttely on auki loppukesän ajan kahvilan aukioloaikoina tiistaista lauantaihin klo 10 – 15.

Tervetuloa!

Kukkakimppu Suomelle

’Suomen juhlavuosi huipentuu!

Olin eilen Pälkäneen kirjastossa, Arkissa, rakentamassa juhlan kunniaksi valokuvanäyttelyä. Sen teemaksi olin valinnut juhlavat suomalaiset luonnonkukat. Niistä sommittelin Kukkakimpun Suomelle. Osa kuvista on ollut näytteillä jo aiemminkin, mutta suuri osa on uusia parin viime vuoden ajalta.

Kun viime talvesta alkaen mietin näyttelyn aihetta, nousi keskeiseksi maamme tavallisten kasvien kauneus, kukkien loisto, joka helposti jää meiltä huomaamatta. Minulle niiden katseleminen on tullut verenperintönä. Äitini, joka ollisi täyttänyt keväällä sata vuotta, oli innokas kasvien kerääjä ja katselija lapsuudessaan ja oikeastaan nautti niistä koko ikänsä. Hän opetti minutkin viihtymään kukkien parissa. Meillä on upea aarre näissä kasveissa, kun vaan ymmärrämme ja hyväksymme sen. Samaahan on koko oma maamme. Se on lukemattomilla mittareilla todettu yhdeksi maailman parhaista. Niinpä en jaksa ymmärtää sitä valitusta ja moitetta, jota kuulee päivittäin. Ollaan onnellisia maastamme ja nautitaan siitä.

Näyttelyn yksi tarkoitus on luoda positiivista ilmapiiriä ehkä hieman harmaaseen loppusyksyyn. Räntäsade, koleus ja pimeys kuuluvat tänä päivänä suomalaiseen elämään. Eihän ne aina ole mukavia, mutta sää on asia, jolle emme voi mitään. Voimme pukeutua sään mukaan, voimme ajatella kesän valoa ja lämpöä, nauttia kummastakin.

Näyttely kuvaa myös suomalaisuutta. Taulut on ripustettu aitoolaisen Printscorpio oy:n lippupainon aidoille lippukankaille Suomen lipun muotoon. Heille kiitos tästä. Lippumme saa symbolisesti värinsä lumesta ja taivaasta, mutta sen värit toistuvat myös monissa luonnonkukissa, kielon valkoisuudessa ja lemmikin sinessä.

Näyttely on avoinna kirjaston aukioloaikoina tämän kuun ajan. Tervetuloa tustumaan!

Syksyn aikaan

’On pitkä aika siitä, kun viimeksi kirjoitin blogiin yhtään mitään. Syksy on mennyt erinäisten sattumusten johdattamana ja monet asiat ovat saaneet jäädä odottamaan. Blogi kärsi pari viikkoa virusongelmasta. Troijalainen oli pesiytynyt sovellukseen ja heitti saitin avaajan silmille mainoksia, jotka eivät kaikki olleet ihan kivoja. Niinpä pistin blogin telakalle siihen saakka, kunnes sain sen siivottua. Viruksen poistaminen ei vain ollut ihan helppoa ja siihen tarvitsin asiantuntijan apua. Nyt sovellusohjelma on asennettu uudelleen ja vanhat blogitekstit kuvineen ja kommentteineen on siirretty tähän uuteen pohjaan. Aika moinen urakka. Kiitos kaikesta avusta. Tämäkin kirjoitus on oikeastaan vielä testiajoa, onnistuiko päivitys vai tunkeeko edelleen turhaa ryönää esiin. Näyttää toimivan.

Samalla olen aloittanut niin blogin kuin koko Luopioisten kasvisto-sivustonkin uudistamisen muotoon, jossa sitä on helpompi lukea myös mobililaitteella eli jossain vaiheessa sivusto siirtyy osio kerrallaan uuteen formaattiin. Nyt tällä taulukkotaitolla sivustoa voi lukea hyvin ainoastaan tietokoneen ruudulta, mutta jatkossa julkaisujärjestelmä antaa paremman mahdollisuuden myös tableteille ja puhelimille. Työ on valtava, koska sivustossa tällä hetkellä on pitkäti yli kaksi tuhatta erillistä sivua. Jos blogi päivittyy vastaisuudessa hitaammin, niin syy löytyy tästä työskentelystä. Yritän saada kaiken talven kuluessa kuntoon, jotta kesällä olisi parempi ja monipuolisempi sivusto käytössänne.

Osa ajastani on mennyt myös uuden valokuvanäyttelyn kokoamiseen. Kun lupautuu sellaisen järjestämään, ei aina tajua kuinka suuri henkinen työ se on. Tässä tapauksessa myös fyysinen, sillä näyttelyn taustojen tekeminen vaati ihan konetyövoimaakin. Näyttely Kukkakimppu Suomelle avautuu 1.12. Pälkäneen kirjastolla, Arkissa, ja on auki koko joulukuun ajan kirjaston aukioloaikoina. Näyttely kuuluu Suomi100-ohjelmistoon. Tietenkin toivon, että mahdollisimman monet ehtivät käydä siihen tutustumassa.’

Tervetuloa!

Sammalnäyttely

’Kesäkausi on alkanut, vaikka ulkona onkin hyytävän kylmä. Tänään 2. 6. olin Luopioisten vanhassa kunnantalossa Pytingissä rakentamassa kesän valokuvanäyttelyäni. Tällä kertaa aiheena ovat sammalet, kuinkas muuten.

Uusi tekniikka ja uudenlainen pohjustus mahdollistavat uudenlaisen ilmeen näyttelylle. Kuvat on otettu valkoisen paperin päällä luonnonvalossa. Näin olen saanut niihin sopivia pehmeitä varjoja. Kamerana käytin Olympus E-M1 ja sen erinomaista haarukointitekniikkaa. Sammalkuvauksessa ongelmana on usein saada laji erottumaan ympäristöstään. Siksi valitsin tämän tekniikan. Haarukoinnissa kamera ottaa kohteesta kahdeksan kuvaa ja muuttaa joka kerralla tarkennuspistettä. Lopuksi automatiikka tekee näistä kuvista vielä yhden kuvan, jossa mukana ovat kuvien tarkat kohdat. Näin lopullisesta kuvasta tulee syväterävä.

Kuvien painatukseen valitsin teräslevyn. Se korostaa vielä kohteen terävyyttä. Näin tehtynä kuva näyttää jonkin verran kolmiulotteiselta ja nousee alustastaan hyvin esiin. Omasta mielestäni lopputulos on onnistunut. Kyseessä on kuitenkin kokeilu ja luulen, että tulevaisuudessa tämänkaltaiset tekniikat luovat vielä parempia mahdollisuuksia kuvan laadun suhteen. Kuvat sopivat sisustustauluiksi.

Näyttely on avoinna Pytingin kahviossa koko kesän ajan kahvilan aukioloaikoina (Kahvila Pytinki on avoinna 6.6. alkaen tiistaista lauantaihin klo 10–15 osoitteessa Keskitie 5, Luopioinen).’

Tervetuloa tutustumaan!

Näyttely

ailakki’Olen pitkään haaveillut ja miettinyt valokuvanäyttelyn pystyttämistä johonkin julkiseen tilaan. Tänä keväänä otin itseäni niskasta kiinni ja valitsin 25 valokuvaa, joista teetin vedokset näyttelyä varten. Kokoelmalle annoin nimeksi Muotokuvia, koska nelikulmaisissa tauluissa on jokaisessa yhden kukkakasvin kukka kuvattuna, siis kuin muotokuva kukasta. Kuvat ovat toistaiseksi nähtävillä Luopioisten kirkolla Mikkolan navetan tiloissa Pytingin kahviossa. Niihin voi käydä tutustumassa vanhan kunnantalon ollessa auki tai ainakin kahvion aukioloaikoina eli näin keväällä lauantaisin ja torstaisin klo 10 – 14 välisenä aikana ja kesällä sitten vähän useammin. Paikalle löydät tämän linkin kautta.’

Tervetuloa!