Avainsana-arkisto: pioneerilaji

Orvonsammal

Julkaistu , kirjoittanut
2

orvonsammal

’Kesä on ollut niin kiireinen, että suuri osa talvella suunnitelluista pikkuretkistä on edelleen tekemättä. Luopioisten kasvikartoituksen ajattelin saada valmiiksi tänä kesänä ruutujen osalta, mutta edelleen on kymmenkunta neliökilometriä tekemättä ja kesä alkaa auttamatta kääntyä lopuilleen. Myöskään lajilistat eivät ole karttuneet toivotulla tavalla. Putkilokasveja ei ole löytynyt tänä vuonna yhtään uutta, mikä on kait ensimmäinen kerta kartoitusaikana, sammalia on tullut muutamia, samoin jäkäliä ja mikrosieniä.

Niinpä orvonsammalen (Pseudephemerum nitidum) löytyminen viikon alkupuolen kartoitusretkellä Aitoossa oli oikein miellyttävä tapahtuma. Sammal on äärimmäisen pieni, vain muutaman millin korkuinen. Sen itiöpesäke jää lehtien suojaan piiloon, mutta se on juuri se, minkä huomasin. Sammal kasvoi keskellä hakkuuaukeaa savipaakussa kosteassa painanteessa. Luulin löytäneeni taas jonkin nukkasammalen tai karvasammalen, joita tällaisilta paikoilta tavallisesti olen löytänyt. Vasta kotona mikroskoopin ääressä huomasin, ettei tässä ollut kyseessä kumpikaan näistä suvuista, vaan laji on aivan oman sukunsa edustaja.

Orvonsammalta tavataan vain eteläisimmästä osasta maatamme eikä se sielläkään ole mikään kovin yleinen. Se on tyypillinen pioneerilaji, joka ilmaantuu rikotulle maaperälle ja häviää taas, kun paikka kasvaa umpeen. Niinpä vähän ihmetyttää, ettei se katoa kokonaan lajistostamme. Onkohan hakkuuaukeiden aurauksesta sille hyötyä? Saattaa olla, sillä pellonpientareet ainakin ovat niin tukossa, ettei se siellä enää viihdy. Hakkuuaukea säilyy ainakin vuoden avoimena ja hyvänä kasvupaikkana muillekin lyhytikäisille sammalille. Pitääpä muistaa jatkossa tutkia tarkemmin näitä aukkoja.

Nyt lähden pariksi viikoksi sammaljahtiin Lappiin, joten blogi jää tauolle siksi aikaa. Sieltä saan varmaankin uutta aineistoa – toivottavasti.’

Pääsiäinen

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Utö

’Pääsiäisen väri on kananpojan keltainen. Se voisi olla myös narsissinkeltainen tai munankeltainen. Itse näen vielä yhden keltaisen: kulosammalen keltainen. Näihin aikoihin tienreunat värjääntyvät nauhamaisesti oransseiksi juuri tämän sammalen lehtien ja itiöpesäkeperien mukaan. Sammal on yksi yleisimmistä maailmassa, täysin kosmopoliitti eli sen löytää kaikkialta. Se valtaa pioneerikasvin lailla muokattuja alueita eikä siedä toisten kasvien kilpailua. Niinpä sen löytää juuri tien reunapalteista, avoimilta kalloilta, kivien päältä, pihan kiveyksien raoista ja kaikkialta sieltä, missä on avointa kasupaikkaa ja vähän multaa juurille. Sammal sopii hyvin pääsiäiseen paitsi värinsä niin myös kasvunsa vuoksi. Näin pääsiäisen aikaan se tuntuu olevan ainoita kasveja, joka on jo selkeästi aloittanut kasvunsa talven jälkeen. Niinpä tämän pääsiäissammalen myötä toivotan kaikille lukijoille

levollista ja siunattua pääsiäisen aikaa!’

Pientä tumpuraa pientareella

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Vesterbacka

’Näin syksyllä lumen ja sulanmaan vuorotellessa on retkikohteet valittava läheltä, että ehtii ennen pimeää ja seuraavaa pakkasta kotilämpimään. Kiertelin pari viikkoa sitten Luopioisten vanhalla kaatopaikalla, jota nykyään kutsutaan komeasti Jäteasemaksi ja etsin – mitäs muuta kuin sammalia. Tällaisilla tampatuilla kentillä sammalet eivät voi olla kovin kookkaita, jotta ne kestäisivät tallaamista ja toisaalta saisivat tarvittavan ravinnon ehkä hyvinkin köyhästä ja karkeasta maaperästä. Nämä kentät ovat yleensä joko hiekalla tai sitten vihreän sammalen peitossa. Suuntasin askeleeni sammalpatjoille. Kulosammal (Ceratodon purpurens), maailman ehkä yleisin sammal, oli yleinen täälläkin. Toinen samanveroinen on nuokkuvarstasammal (Pohlia nutans), joka paikassa mattomaisena kasvustona, mutta …

tumpurasammal2

Ainahan sitä odottaa löytävänsä jotain mielekästäkin ja uutta. Aidan vieressä ei enää ollutkaan tavallisia lajeja. Pienen pienet suikeat tylppäkärkiset lehdet ruusukkeena: tumpurasammal. Sehän se siellä lymysi ja vielä molemmat lajit pikku– (Barbula convoluta) ja kesantotumpurasammal (B. unguiculata), olipa vieressä muutama toukosammalkin (Tortula truncata), laji, joka oli lokakuun sammalena täällä blogissa. Mutta mikäs tuo hieman isompi on? Kääntelin kädessäni paakkua, jossa oli samanlaista sammalta kuin edellisetkin, itiöpesäkekin pitkänokkainen, mutta lehdet olivat teräväkärkiset ja lupilla katsottuna hieman taaksekäänteiset. Tumpurasammalia tämäkin on, mutta mikä laji?

tumpurasammal3

Otin löydön mukaani ja tutkin sitä pöydän ääressä mikroskoopilla. Voisiko se olle isotumpurasammal (Didymodon fallax)? Olen sitä nähnyt vain kerran aikaisemmin toissa kesänä kalkkilouhoksella Pohjanmaalla. Kirjallisuus kertoo, ettei sitä ole Pirkanmaalla ja että se on sitoutunut kalkkiin. Taitavat nämä Jäteaseman kentät olla ravinteisempia kuin luulinkaan. Olisiko hiekan mukana kentälle tullut sementtiä, kalkkia, lannoiteita? Tällä hetkellä sammalnäyte on matkoilla varmennettavana, mutta ainakin kahden henkilön määrityksen mukaan se on isotumpurasammal, uusi laji sekä Luopioisiin että Pirkanmaalle. Aika näyttää, onko määritys oikein. Kannattaa siis katsella jalkoihinsa tavallisilla hiekkakentilläkin.

Yläkuvassa iso-, keskellä kesanto- ja alhaalla pikkutumpurasammal.’

Pellon sarvekas

Julkaistu , kirjoittanut
3

sarvisammal1

’Kylmä hiipii vääjämättä etelään koillistuulen myötä. Taitaa puolessa Suomea olla sammalet jo valkean vaipan alla. Täällä Hämeessä lumi on vasta pelotellut rännän muodossa. Kylmää silti on ollut. Tein kuitenkin vielä pienen retken kyntämättömille pelloille, jospa jotain pussiin päätyisi. Turhaan ei tarvinnut retkeltä palata. Sen löysin, jota kauan olen kaivannut – sarvisammalen.’

Sarvisammal (Anthoceros agrestis) on hämmästyttävä ja hämmentävä näky. Ensinnäkin se poikkeaa tyystin kaikesta mitä aikaisemmin olen nähnyt, toiseksi sen luulisi kuuluvan ihan muihin eliöryhmiin kuin sammaliin ja kolmanneksi se(kin) on häviävän pieni ja helposti ohikäveltävä. Jotta tämä kummajainen on saatu luokiteltua taksonomeja tyydyttävällä tavalla, on se pitänyt sijoittaa aivan omaan ryhmäänsä eli vaikka se on sammal, niin se ei ole lehti- eikä maksasammal, vaan se omistaa ihan oman kaarensa (Anthocerophyta), sarvisammalet.

Sammal on eksoottisen näköinen sentin pituisine sarvineen. Ne ovat sammalen itiöpesäkkeitä. Itse sammal on levymäinen ruusuke, jonka läpimitta asettuu sentin molemmin puolin. Väriltään se on vaaleanvihreä. Ruusukkeen reunat ovat mutkaiset, hieman liuskoittuneet. Muna- ja siittiöpesäkkeet ovat uppoutuneet sekovarteen. Lisäksi siinä erottuu tummia pisteitä, joissa sisällä on Nostoc-sinilevää.

Sarvisammal on lyhytikäinen pioneerikasvi, joka saattaa ilmaantua näin syksyllä pelloille, ojiin, puutarhoihin syystöissä paljastuneelle maalle. Sen etsimisessä pitää olla tarkkana, sillä sammal saattaa tänään olla parhaassa vedossa mutta huomenna jo hävinnyt. Sammalta tavataan pohjoiselta pallonpuoliskolta lauhkeasta vyöhykkeestä. Meillä sen levinneisyys ulottuu hajanaisena Etelä-Suomeen. Missään se ei ole yleinen eikä siitä ole esim. Pirkanmaalta montaakaan löytöä ennen tätä. Luultavasti se kuitenkin on yleisempi, mutta jää huomaamatta ajankohdan, pienen koon ja harrastajien vähyyden vuoksi. Vielä sen ehtii bongata, jos vaan lumi ei peitä maata tai viljelijä ehdi kynsiä peltoaan. Kannattaa kierrellä kosteita savipeltoja, sieltä voi löytää muutakin mukavaa, kuten vaikkapa kuukauden sammalen, savikkolapiosammalen, jota ennen kutsuttiin kuvaavammalla nimellä toukosammaleksi.

Lokakuun sammal

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

lapiosammal1

’Lokakuussa pellot on yleensä puitu muttei vielä kynnetty. Silloin on löydettävissä suuri joukko mielenkiintoisia mutta valitettavan pieniä sammalia, jotka kasvavat sänkipellon uumenissa savipaakuilla. Niiden löytäminen tämän jälkeen on paljon hankalampaa. Niinpä olen viime päivinä kulkenut avoimia peltoja kumarassa kuin vanha ukko tähyten jalkoihini ja koukkien savipaakkuja tiirattavaksi. Helpoin näistä pienistä on valittu lokakuun sammaleksi.’

Savikkolapiosammal (Tortula truncata) on kooltaan vaivaisen sentin jos sitäkään. Sen lehdet ovat ruusukkeella maata vasten ja itiöpesäke nousee niiden keskeltä. Pesäke on lähes pallonmuotoinen, kypsänä ruskean musta ja alkuvaiheessa kauniin vihreä. Sammal tekee lähes aina pesäkkeitä ja siksi se onkin niin helppo tuntea, joskin vaikea huomata, ellei katsele tarkkaan jalkoihinsa.

lapiosammal3Sammal on pioneerilaji, eli ilmaantuu sinne, missä maata käsitellään ja sille siten vapautuu kasvutilaa. Sitä voi etsiä savipelloilta, kaatopaikoilta, tien pientareilta, rannoilta. Komeimmillaan se on näin syksyllä, mutta vanhoja pesäkkeellisiä versoja voi löytyä aikaisemminkin. Usen se peittää koko savipaakun alleen, mutta paljon sillä on myös seuralaisia. Yllä olevassa mosaiikkikuvassa on useita pieniä sammallajeja, joista nyt voisi mainita ainakin hopeahiirensammalen, pikkitumpurasammalen, törrökarvasammalen, ojahankasammalen, miksei myös tavalliset nuokkuvarstasammal ja kulosammalkin menesty sen läheisyydessä. Savikkolapiosammalta voi löytää Etelä- ja Keski-Suomesta aina Oulun korkeudelle saakka. Pohjoisessa se toki on jo paljon harvinaisempi kuin täällä Hämeessä.

lapiosammal2Nyt on otollinen aika metsästää tämä lokakuun sammal. Peltojen savipaakut kannattaa tutkia tarkaan, niissä voi olla myös siipisammalia. Ainakin itse löysin savikkosiipisammalta ja kääpiösiipisammalta, joka sitten onkin nimensä mukaisesti todellinen kääpiö. Ensi tuttavuuteni sen kanssa tapahtui mikroskoopin välityksellä, koska sammalen verso oli alle millin mittainen. Onnea etsintöihin.

Kesäkuun sammal

Julkaistu , kirjoittanut
2

varstasammal2

’Sammalet alkavat kasvaa heti, kun lämpötila sen sallii. Suuri osa sammalista tekee myös saman tien ’kukan’ eli itiöpesäkkeen joko verson latvaa tai sivulle. Itiöpesäketuntomerkit ovat huomionarvoisia, kun lajia määritetään. Kesäkuun sammaleksi valitsin lajin, jolla on sille tyypillinen nimenmukainen itiöpesäke eikä sitä voi juuri mihinkään muuhun sammaleen sekoittaa.’

Nuokkuvarstasammalen (Pohlia nutans) voi löytää pientareilta, rannoilta, kannoilta, kiviltä, kangasmetsistä ja taimikoista. Se on hyvin yleinen koko maassa. Tähän aikaan sen tunnistaa varstaa muistuttavista vihreistä punaperäisistä itiöpesäkkeistä, joita on runsaasti. Myöhemmin pesäkkeet muuttuvat ruskeiksi ja rypistyvät, jolloin sitä ei ole enää ollenkaan niin helppo huomata ja tunnistaa. Pesäkkeettömänä se hukkuu muuhun sammalmattoon ja samanlaisia suikeita keskisuonellisia lehtiä on monella muullakin lajilla.

Nuokkuvarstasammal kuuluu laajaan sukuun, josta Suomesta on tavattu yli kaksikymmentä erilaista lajia. Monet niistä ovat harvinaisia. Pienet pioneerilajeina esiintyvät varstasammalajit voidaan erottaa toisistaan lehtihangoissa olevista itujyväsistä vain mikroskoopilla. Luopioisista on löytynyt yhdeksän Pohlia-lajia. Kymmeneskin, törmävarstasammal (Pohlia proligera), täältä varmasti löytyy, mutta en ole saanut sitä vielä silmiini. Se on kuitenkin yleinen lähialueilla, joten sen täytyy kasvaa myös Luopioisissa.

Kesäkuun sammal saattaa löytyä vaikka viime vuoden juhannuskokon pohjalta, joten se on hyvä bongata kun kokkoa kohta sytytellään. Silloin on syytä varoa luitenkin kahta melko samannäköista lajia nuotiosammalta (Funaria hygrometrica) ja päärynäsammalta (Leptobryum pyriforme), jotka kasvavat usein vanhoilla nuotiopaikoilla, mutta ovat varstasammalta selvästi harvinaisempia. Ei muuta kuin etsimään.

varstasammal3

Huhtikuun sammal

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

kulosammal1

’Näin huhtikuussa teiden pientareilla juuri asfaltin tai hiekan rajassa viihtyy hyvin näyttävä ja helposti tunnistettava sammal. Sen oranssinpunaiset pesäkevarret ja lehdetkin värjäävät tienreunan pitkinä nauhoina värikkääksi ja ilmoittavat sammalmaailmassa kasvun olevan täydessä käynnissä. Kulosammalta ei voi ohittaa, kun valitaan tämän kuukauden sammalta.’

Kulosammal (Ceratodon purpureus) on kosmopoliitti. Sitä tavataan lähes kaikilta mantereilta, jokaisesta maasta ja runsaana sellaisilta paikoilta, joissa maanpinta on rikkoutunut ja avoin maa antaa sammalelle hyvän kasvualustan. Se on tyypillinen pioneerisammal, joka leviää pienten itiöittensä avulla helposti laajalle. Laji on todellakin helppo huomata ja tuntea juuri tähän aikaan vuodesta. Siihen se sitten loppuukin. KäenniemiKun kesä tulee ja pesäkkeet muuttuvat tasaisen ruskeiksi, lehdet käpertyvät ja kasvustot kuivuvat, ei sen tunnistaminen enää olekaan samalla tavalla helppoa. Usein joutuu turvautumaan mikroskooppiin ja vasta siinä tajuaa, että kulosammalhan tässä taas on.

Kulosammalen solut ovat neliömäiset, vain lehden kärjestä pitkulaiset. Lehti on alaosasta taakäänteinen ja keskisuoni ulottuu sen kärkeen. Tällaisia samanlaisia sammalia vain tahtoo olla useita niin, että aina joutuu miettimään ja etsimään uurteista pesäkettä tai vieläkin pienempiä tuntomerkkejä varmistaakseen lajin.

Kulosammal kasvaa maalla, kallioilla, paloalueilla, taimikoissa, poluilla. Se on heikko kilpailija ja häviää voimakkaampien sammalten puristuksessa. Alkuperäisenä se lienee melko harvinainen sammal maassamme, mutta pioneerikasvustot turvaavat sen aseman yhtenä maailman yleisimmistä sammalista. KyläjärviItse olen löytänyt sammalen jopa kukkakauppojen kukkaruukuista ja taimipaakuista. Näin se meidän tahtomattamme leviää uusille paikoille. Onneksi saammalesta ei ole mitään haittaa eikä vahinkoa.

Kulosammalta kannattaa katsella nyt, onhan se viehättävä lisä tien ankeaan näkymään, matkaamme sitten missä päin tahansa maatamme.

Pientä kaunista

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

hopeahiirensammal

’Taidan tänä syksynä olla erikoistunut pieniin sammaliin. Tänään pyörin hetken Rautajärven urheilukentällä ja koukin mukaani kentän pinnalta ohutta sammalmattoa. Kotona sitten tiirailin skoopin läpi löytöjäni. Maailman yleisin sammal, kulosammal, siltä tietenkin löytyi, mutta yllätykseksi se ei ollut suinkaan kentän yleisin sammal. Paljon sillä oli pienen pientä rusohiirensammalta, jonka punaiset lehdet värjäsivät keskikenttää juoksuradan väriseksi. Se on kuitenkin tuttu ja tavallinen. Tavallinen on hopeahiirensammalkin, jonka kuva on yläpuolella, mutta sen itiöpesäkkeitä en ole täällä koskaan nähnyt, muualla kylläkin.

Sammal on hopeanvärinen nimensä mukaan. Tämä johtuu siitä, että lehtivihreähiukkaset puuttuvat lehden kärkipuoliskon soluista. Se on siis hämmästyttävän kaunis sammal. Vielä kun pesäkket ovat punasävyiset ja nuokkuvat kuin pienet pussit periensä päässä, sammal on todellakin perin viehättävä. Ainoa huono puoli koko komeudessa onkin sen koko, sillä se  ylsi kasvupaikallaan pesäkkeineenkin vain senttimetrin korkeuteen maanpinnasta. Ymmärrettävää onkin, että se kasvaa avoimilla paikoilla, kestää kyllä tallaamista, mutta ei suurten kasvien voimaa. Sammal on tyypillinen ihmisen toiminnasta hyötyvä pioneerilaji, se tulee ja menee ihmisen mukana.

Enpä sateisena ja hämäränä syyspäivänä osannut odottaa näin iloista kohtaamista. Eräänlaista tuurihan tähän aikaan pienten sammalten löytäminen on, mutta kun kulkee mahdollisimman erilaisissa paikoissa ja koluaa vain joka paikan, niin tekee näitä miellyttäviä löytöjä. Näin kävi eilenkin, kun kiersin pientä terveleppäluhtaa ihan kodin lähellä. Siellä oli muutama tervalepän kanto lahoavassa tilassa ja kun hämärästi huomasin sen kyljessä itiöpesäkkeellistä sammalta, otin siitä kämmenenkokoisen palan mukaani. Pöydän ääressä totesin löytäneeni taas paikkakunnalle uuden lajin, kantohohtosammalen. Sen tunnistaa noista oudonmallisista pesäkkeistään ja lehtien hieman hotavasta väristä. Kuvan olen ottanut vasta työpöydän ääressä, koska metsässä satoi ja valon määrä oli lähes nollassa. Saahan sitä kuvia näinkin, mutta paikanpäällä otetut olisivat tietenkin autenttisempia.

kantohohtosammal

Ei tämäkään sammal ole koolla pilattu, mutta sentään suurempi kuin edellinen. Toisaalta näitä tämännäköisiä sammalia on useita eikä niitä ole aina helppo erottaa toisistaan ainakaan hämärässä metsässä. Tuuria sitä tähänkin tarvittiin, mutta retkeily kannattaa, vaikka sitten vesisateessa.’

Pioneerisammalia

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

kielisammal2

’Tämä kaunis sammal on kiehtonut mieltäni tänä kesänä. Sen vuoksi olen kierrellyt metsäautotien laitoja, vanhoja hiekkakuoppia ja valuvetisiä kallioita. Eihän siinä mitään, jos kyseessä olisi näyttävä ja silmiinpistävä sammal, mutta kun se on vain puolen sentin mittainen ja muiden sammalten sekaan kätkeytyvä laji. Kyseessä on yksi monista ns. pioneerisammalista eli ojakielisammal (Diplophyllum obtusifolium). Olen kuvannut sen mikroskoopin läpi ja saanut siten näkyviin sen kauniin kellanpunaisen värin, pienihampaiset lehdet ja kielisammalille tyypillisen rakenteen. Lähempää katsottuna lehti on ehkä vieläkin kauniimpi:

kielisammal1

Tämä kesä on tosiaan mennyt näitä pieniä hienouksia metsästäessä ja onhan niitä sitten löytynytkin. Kun puhun pioneerisammalista, niin tarkoitan sammalia, jotka kasvavat ihmisen työstämällä alustalla välittömästi jo samana kesänä, jopa ennen ensimmäistäkään putkilokasvia. Näitä sammalia löytyy maksasammalten puolelta siiransammalista (Nardia), korvasammalista (Jungermannia) sekä pihti- ja rahtusammalista (Cephalozia ja Cephaloziella). Lehtisammalista pioneereja ovat maailman yleisin sammal kulosammal (Ceratodon purpureus) ja monet pienet varstasammalet (Pohlia) sekä nukka- ja karvasammalet (Dicranella ja Dithricum). Yhteisenä tuntomerkkinä näille on älyttömän pieni koko ja sammaleksi nopea kasvu.

Kesä on ollut suotuisa näiden sammalten etsimiseen, niinpä olenkin Luopioisten alueelta löytänyt uusina lajeina kaksi varstasammalta (Pohlia annotina ja P. bulbifera), kaksi siiransammalta (Nardia scalaris ja N. geoscyphus), kaksi korvasammalta (Jungermannia gracillima ja J. caespiticia) ja suuren joukon ennestään tuttuja lajeja näistä muista ryhmistä. Konttaaminen jatkuu ja löydöt saattavat tästä vielä lisääntyäkin. Seuraavana on tuo alussa mainitsemani kaunis ojakielisammal, joka nyt tuli löydettyä vasta naapurikunnan alueelta. Toinen etsinnässä oleva on vuorivarstasammal (Pohlia filum), jolle yllättäen on löytynyt Etelä-Suomestakin useita uusia kasvupaikkoja. Tänään jo koukin vanhaa vesilätäkön pohjaa tämän sammalen toivossa, mutta vielä ei tärpännyt.’  

Pioneerilajit

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

pioneerilajit’Pari vuotta sitten talvella ruopattiin rantaa. Ison kaivinkoneen 20 m pitkällä kauhanvarrella kurkotettiin järvenpohjaan ja kaavittiin kaikki mahdollinen muta ja liete ylös rannalle kuivumaan. Uimapaikka parani huomattavasti, mutta ranta jäi muhkuraiseksi. Nyt tuo läjitysalue työntää vauhdilla uutta kasvustoa. Mielenkiinnolla odotan, mitä kaikkea sieltä nousee.’

Pioneerilajiksi kutsutaan eliötä, joka ensimmäisten joukossa saapuu uudelle elinalueelle ja asettuu sinne elämään. Usein puhutaan silloin kasveista, jotka valloittavat uutta kasvualuetta esim. metsäpalon tai -hakkuun jälkeen. Pioneerilajeille on tyypillistä voimakas siementuotanto tai sitten suvuton lisääntyminen rönsyjen tai juurenkappaleiden avulla Olosuhteet ovat usein muuttuneet sen verran radikaalisti, että alueen entiset kasvit ovat liian hitaita valloittamaan asuinaluettaan uudelleen ja niin kilpailu luo tilaisuuden nopeille ja usein aggressiivisille pioneerilajeille. Myöhemmin voimasuhteet voivat muuttua päälaelleen, jos esimerkiksi valaistusolosuhteet muuttuvat ja alkuperäiset lajit valtaavat menettämänsä kasvualueen uudelleen haltuunsa.

Hakkuuaukean pioneerilajeja ovat vadelma, maitohorsma, metsälauha, koivu tai yleensä lehtipuun taimet. Uudelle metsäautotielle ilmestyvät ensimmäisenä sora-autojen mukana kulkeutuneet piha- ja piennarkasvit, kuten piharatamo, -tatar ja -saunio, kylänurmikka, jänönsara. Nämä viihtyvät tiellä, jos sitä huolletaan lanaamalla, mutta jos se jätetään ’herran haltuun’ voimakkaammat kasvit tuhoavat ne ja metsä valloittaa tien uudelleen. Hakkuille on viime vuosina ilmaantunut uudenlaisia pioneerikasveja. Tahmavillakko ja kalliovillakko sekä huhtakurjanpolvi olivat epätavallisia lajeja vielä 1900-luvulla, mutta nykyään löytyvät lähes jokaiselta vähänkin suuremmalta hakkuuaukolta Etelä-Hämeestä.

Rannan ruoppaus loi puhtaan kasvualustan uusille lajeille. Nyt parin vuoden jälkeen sen ovat vallanneet vedestä nousseiden järviruo’on ja -kortteen lisäksi koivuntaimet. Kuvan mutapaakkujen kyljessä kasvaa myös sammalia. Jo viime kesänä löysin sammalpioneerejä: ojanukkasammalta, törrökarvasammalta, nuotiosammalta ja nuokkuvarstasammalta. Tänä vuonna odotan vielä uusia. Päärynäsammal jo löytyi, samoin jokin karhunsammallaji, jonka itiöpesäkkeiden kypsymistä vielä odottelen lajinmääritystä varten. Nämäkin lajit tulevat väistymään aikaa myöten voimakkaampien lajien tieltä, mutta löytänevät sitä ennen jonkin uuden muokatun alueen kasvupaikakseen. Näin se luonto huolehtii jäsenistään.